RN Raimondo Montecuccoli (1934)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
RN Raimondo Montecuccoli
Raimondo Montecuccoli SLV Green.jpg
Flag of Italy (1861-1946) crowned.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Ansaldo, Genova
Kölinlasku 1. lokakuuta 1931
Laskettu vesille 2. elokuuta 1934
Palveluskäyttöön 30. kesäkuuta 1935
Palveluskäytöstä 1. kesäkuuta 1964
Tekniset tiedot
Uppouma 7523 t (kuiva)
8994 t (kuormattu)
Pituus 182,2 m
Leveys 16,6 m
Syväys 5,6 m
Koneteho 106000 hv (79 MW)
Nopeus 37 solmua (69 km/h)
Miehistöä 578
Aseistus 8 152 mm tykkiä kaksoistorneissa
6 100 mm tykkiä kaksoistorneissa
8 37 mm/L53 ilmatorjuntatykkiä
8 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääriä
4 533 mm torpedoputkea
2 lentokonetta

RN Raimondo Montecuccoli (ital. Regia Nave Raimondo Montecuccoli) oli Regia Marinan eli Italian kuningaskunnan laivaston toisessa maailmansodassa palvellut Montecuccoli-luokan kevyt risteilijä. Sen köli laskettiin 1. lokakuuta 1931 ja alus laskettiin vesille 2. elokuuta 1934. Alus valmistui 30. kesäkuuta 1935. Alus poistettiin palveluksesta 1. kesäkuuta 1964.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pari vuotta aluksen valmistumisen jälkeen Raimondo Montecuccoli lähetettiin Kiinan–Japanin sodan aikana valvomaan Italian etuja Kauko-itään. Alus lähti 27. elokuuta 1937 Napolista ja saapui 15. syyskuuta Shanghaihin, missä se liittyi miinalaiva Lepanton ja tykkivene Carlotton muodostamaan osastoon. Alus vieraili Australiassa tammikuusta maaliskuuhun 1938 sekä Japanissa ja Hongkongissa.[1]

Alus määrättiin paluumatkalle, ja se lähti Shanghaista 1. marraskuuta 1938. Osaston johdon se luovutti Bartolomeo Colleonille. Raimondo Montecuccoli saapui 7. joulukuuta Napoliin, mistä se siirrettiin huollettavaksi La Spezian telakalle. Palvelukseen palattuaan alus liitettiin 2. laivueen 8. risteilijäviirikköön.[1]

Vuoden 1940 alussa se palveli 7. risteilijäviirikössä yhdessä sisaraluksensa Muzio Attendolon sekä Emanuele Filiberto Duca d'Aostan ja Eugenio di Savoian kanssa. Sen jälkeen kun Italia oli julistanut sodan liittoutuneille, alus osallistui Calabrian taisteluun sekä Pohjois-Afrikkaan matkanneiden saattueiden suojaamiseen. Joulukuussa alus osallistui Savoian ja hävittäjäsuojauksen kanssa lähellä Lukovëa olevien kreikkalaisten maajoukkojen asemien tulittamiseen.[1]

Alus laski viirikkönsä mukana Cap Bonin edustan sulkuun miinoja 19.–24. huhtikuuta 1941. Heinäkuussa suojatessaan Pohjois-Afrikasta palaavaa saattuetta Giuseppe Garibaldiin osui Britannian kuninkaallisen laivaston sukellusveneen HMS Upholderin laukaisema torpedo. Britannian kuninkaallisen laivaston operaation Mincemeatin aikana 24. elokuuta alus oli Palermossa, josta käsin se viirikkönsä mukana pyrki tuloksetta estämään Maltalle matkanneiden saattueiden matkan.[1]

Lokakuussa suunniteltu miinoitusmatka Bengasin edustalle peruuntui, minkä mahdollisena syynä pidetään Brittiläisen Välimeren laivaston merellä oloa. Alus suojasi saattueita ja osallistui Ison-Syrtin ensimmäiseen taisteluun suojatessaan 16.–19. joulukuuta 1941 saattuetta M42. Saattueiden suojana olo jatkui, kunnes se toukokuussa viirikkönsä mukana siirrettiin Cagliariin, Sardiniaan. Siirrolla pyrittiin 14. toukokuuta estämään HMS Welshmanin huoltokuljetukset Maltalle, mutta tuloksetta.[1]

Maltalle pyrkivä operaatio Harpoon käynnistyi 12. kesäkuuta liittoutuneiden saattueen lähtiessä Gibraltarilta. Alus lähti seuraavana päivänä viirikkönsä mukana Cagliarista kohdatakseen saattueen. Alukset määrättiin kuitenkin Palermoon, josta ne lähtivät uudelleen merelle 14. kesäkuuta hyökätäkseen saattueen kimppuun Pantellarian edustalla. Palermosta lähteneeseen osastoon kuului viirikön tukena viisi hävittäjää. Osasto iski saattueen suojueeseen, jolloin HMS Bedouin tuhoutui ja HMS Partridge vaurioitui.[1]

Raimondo Montecuccoli vaurioitui 4. joulukuuta Yhdysvaltain ilmavoimien iskiessä Napolin satamaan. Alus siirrettiin telakalle korjattavaksi, missä se oli vuoden 1943 puoleen väliin. Liittoutuneiden noustua maihin Sisiliassa alus lähti Eugenio di Savoian kanssa 4. elokuuta La Speziasta iskeäkseen Palermossa oleviin kohteisiin. Operaatio kuitenkin peruutettiin liittoutuneiden havaittua alukset.[1]

Italian antauduttua alus purjehti Maltalle ja edelleen Aleksandriaan. Se palveli sodan lopun nopeana kuljetusaluksena. Sodan päätyttyä alus muutettiin koululaivaksi, jolloin sille asennettiin tutka ja sen ilmatorjunta-aseistus modernisoitiin. Alus oli lokakuusta 1953 kesäkuuhun 1954 modernisoitavana, jolloin sen B-torni poistettiin. Se jatkoi edelleen koululaivana vuoden 1963 koulutusjakson loppuun.[1]

Raimondo Montecuccoli poistettiin laivaston palveluksesta 1. kesäkuuta 1964 ja se myytiin romutettavaksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Greene, Jack & Massignani, Alessandro: The Naval War in the Mediterranean 1940-1943. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-190-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Whitley, M. J s. 136