Calabrian taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Calabrian taistelu
Osa toisen maailmansodan Välimeren taisteluita
Battle of calabria 1940 ja.png
Päivämäärä:

9. heinäkuuta 1940

Paikka:

Välimeri Calabrian lähistöllä

Lopputulos:

Ratkaisematon

Osapuolet

Flag of the United Kingdom.svg Iso-Britannia
Flag of Australia.svg Australia

Flag of Italy (1861-1946) crowned.svg Italia

Komentajat

Naval Ensign of the United Kingdom.svg Andrew Cunningham

Flag of Italy (1861-1946) crowned.svg Inigo Campioni

Vahvuudet

1 lentotukialus
3 taistelulaivaa
5 kevyttä risteilijää
16 hävittäjää

2 taistelulaivaa
6 raskasta risteilijää
8 kevyttä risteilijää
16 hävittäjää

Tappiot

1 kevyt risteilijä vaurioitui
2 hävittäjää vaurioitui

1 taistelulaiva vaurioitui
1 raskas risteilijä vaurioitui
1 hävittäjä vaurioitui

Calabrian taistelu (Punta Stilon taistelu) oli meritaistelu toisessa maailmansodassa Calabrian edustalla (30 mailia itään Punta Stilosta) 9. heinäkuuta 1940. Taistelun osapuolet olivat amiraali Andrew Cunninghamin johtama brittiläinen Välimeren laivasto sekä amiraali Inigo Campionin johtama Italian laivaston osasto. Kumpikin osasto sai osumia vastustajan aluksiin, mutta taistelu päättyi lopulta ratkaisemattomana Italian laivaston vetäytyessä taistelusta.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan syttyessä Italian sodanjohto oli aivan valmistautumaton käymään sotaan. Italian Pohjois-Afrikassa olevien joukkojen huolto oli täysin Italiasta toimitettavan materiaalin varassa. Britannian laivastolla oli mahdollista haitata joukkojen huoltoa käyttämällä Maltaa tukikohtanaan.

Italian laivaston saattue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napolista lähti 4. heinäkuuta neljän rahtialuksen saattue kohti Bengasia Libyassa. Saattueen muodostivat Esperia, Calitea, Marco Foscarini ja Vettor Pisani ja alusten lastina oli 16000 tonnia tarvikkeita, 300 panssaroitua ajoneuvoa ja 2200 sotilasta. Saattueeseen liittyi Cataniasta rahtialus Francesco Barbero.

Saattueen suojausosasto liittyi mukaan seuraavana päivänä Tarantosta. Italian laivasto sai samaan aikaan tiedon Britannian Välimeren laivaston merelle lähdöstä.

Saattueen suojaosasto koostui kolmesta erillisestä ryhmästä:

  1. lähisaattue
    1. hävittäjät Orione, Orsa, Pegaso, Procione, Abba, Pilo
    2. amiraali (ital. Ammiraglio di Divisione) Casardin komennnossa risteilijät Giovanni dalle Bande Nere ja Bartolomeo Colleoni sekä 10. hävittäjälaivueen hävittäjät Maestrale, Libeccio, Grecale ja Scirocco
  2. vara-amiraali (ital. Ammiraglio di Squadra) Riccardo Paladinin komentama 2. Laivue, jossa olivat raskas risteilijä Pola sekä hävittäjät Lanciere, Carabiniere, Corazziere ja Ascari
    1. amiraali (ital. Ammiraglio di Divisione) Matteuccin komentama 1. Viirikkö, jossa olivat raskaat risteilijät Zara, Fiume ja Gorizia sekä hävittäjät Alfieri, Carducci, Gioberti ja Oriani
    2. amiraali (ital. Ammiraglio di Divisione) Cattaneon komentama 2. Viirikkö, jossa olivat raskaat risteilijät Bolzano ja Trento sekä hävittäjät Artigliere, Camicia Nera, Aviere ja Geniere
    3. amiraali (ital. Ammiraglio di Divisione) Sansonettin komentama 7. Viirikkö, jossa olivat kevyet risteilijät Eugenio di Savoia, Duca d'Aosta, Muzio Attendolo ja Raimondo Montecuccoli sekä hävittäjät Alpino, Bersagliere, Fuciliere ja Granatiere
  3. amiraali (ital. Ammiraglio di Squadra) Inigo Campionin komentama 1. Laivue, jonka lippulaivana oli taistelulaiva Giulio Cesare
    1. amiraali (ital. Ammiraglio di Divisione) Brivonesin komentama 5. Viirikkö, jossa olivat taistelulaiva Conte di Cavour sekä hävittäjät Dardo, Freccia, Saetta ja Strale
    2. amiraali (ital. Ammiraglio di Divisione) Leganin komentama 8. Viirikkö, jossa olivat hävittäjät Folgore, Baleno, Fulmine ja Lampo
    3. amiraali (ital. Ammiraglio di Divisione) Marenco di Moriondon komentama 4. Viirikkö, jossa olivat kevyet risteilijät Da Barbiano, Luigi Cadorna, Di Giussano ja Diaz sekä hävittäjät Vivaldi, Da Noli, Pancaldo, Pigafetta, Zeno, Da Recco, Pessagno ja Usodimare

Italian laivaston esikunta kykeni 8. heinäkuuta murtamaan Kuninkaallisen laivaston viestin ja antoi merellä oleville aluksille käskyn valmistautua taisteluun noin 65 mailia Punta Stilon niemestä. Italian laivasto kääntyi käskyn saatuaan kohden pohjoista eli lähemmäs lentotukikohtia saadakseen ilmasuojaa. Tämän siirtymisen aikana jouduttiin lähettämään Sisiliaan tankattaviksi kaksi kevyttä risteilijää sekä useita hävittäjiä. Osaston täydennykseksi kutsuttiin lisää hävittäjiä Tarantosta, jolloin osastossa oli lopulta kuusitoista hävittäjää.

Kuninkaallisen laivaston saattue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samanaikaisesti oli merellä hävittäjistä koostuva saattue, joka kuljetti materiaalia ja henkilöstöä Aleksandriasta Maltalle. Lisäksi oli kaksi saattuetta, jotka kuljettivat Maltalta henkilöstöä (merimiesten perheitä) ja materiaalia Aleksandriaan. Toinen saattueista oli nopea 13 solmun (MF1: El Nil, Knight of Malta ja Rodi) ja toinen hidas 9 solmun saattue (MS1: Zeeland, Kirkland, Masirah, Novasli ja Tweed). Saattueiden lähisuojana oli neljä hävittäjää (Force D).

Saattueiden suojana oli kolme kaukosuojausryhmää (operaatio MA5):

  1. Force A: Kontra-amiraali John Toveyn komentaman 7. Risteilijäviirikön risteilijät HMS Orion, HMS Liverpool, HMS Gloucester, HMS Neptune ja HMAS Sydney sekä hävittäjä HMAS Stuart
  2. Force B: Välimeren laivaston komentajan vara-amiraali Andrew Cunninghamin lippulaiva taistelulaiva HMS Warspite sekä hävittäjät HMS Mohawk, HMS Nubian, HMS Hero, HMS Hereward ja HMS Decoy
  3. Force C: vara-amiraali H A Pridham-Wippelin komennossa taistelulaivat HMS Malaya ja HMS Royal Sovereign ja lentotukialus HMS Eagle sekä hävittäjät HMS Dainty, HMS Defender, HMS Hyperion, HMS Hostile, HMS Hasty, HMS Ilex, HMS Juno, HMS Janus, HMAS Vampire ja HMAS Voyager

Italian ilmavoimat hyökkäsivät 8. heinäkuuta saattueen kimppuun ja osuivat risteilijä HMS Gloucesteriin tappaen kaikki sillalla olleet. Osumassa kuoli aluksen kapteeni F R Garside ja lisäksi viisi muuta upseeria ja yksitoista miehistönjäsentä kaatui sekä kolme upseeria ja kuusi miehistönjäsentä haavoittui. Italian ilmavoimat ilmoittivat tukikohtaan palattuaan upottaneensa ja vaurioittaneensa useita aluksia.

Taistelun kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Risteilijät taistelussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi laivasto-osastoa olivat 9. heinäkuuta puoliltapäivin 90 mailin päässä toisistaan. Amiraali Cunningham ei kyennyt lyhentämään osastojen välistä etäisyyttä HMS Royal Sovereignin ja HMS Malayan hitauden vuoksi. Hän päätti jättää hitaammat alukset jälkeen ja edetä kosketukseen ainoastaan HMS Warspitellä. HMS Eagle lähetti torpedokoneensa ilmaan kello 13:15 hyökkäämänn raskaita risteilijöitä vastaan, mutta ilman tulosta.

Kuninkaallisen laivaston risteilijät hajaantuivat viuhkaksi HMS Warspiten etupuolelle ja pääsivät taisteluetäisyydelle kello 15:15, jolloin kumpikin osasto avasi tulen noin 21500 metrin matkalta. Etäisyys kuitenkin lyheni koko ajan osastojen lähetessä toisiaan. Italialaisten tuli rupesi osumaan lähelle kello 15:22, jolloin amiraali John Tovey käski risteilijöiden irtaantua. Tällöin Giuseppe Garibaldin ampuma ja lähelle maaliaan osuneen 6 tuuman kranaatin sirpaleet olivat tuhonneet HMS Neptunen katapultin ja sillä olleen lentokoneen.

Etäisyyden kasvaessa risteilijät lopettivat taistelun kello 15:30.

Taistelulaivat taistelussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian laivaston komentaja päätti upottaa HMS Warspiten ennen muiden taistelulaivojen paikalle tuloa ja siirtyi taistelulaivoineen lähemmäs. Giulio Cesare avasi tulen 15:52 26400 metristä. Conte di Cavour ei tulittanut, ettei olisi häiritty tulenjohtoa. Conte di Cavourin tehtävänä oli valvoa ja mahdollisesti hidastaa HMS Malayan ja HMS Royal Sovereignin lähestymistä.

HMS Warspite kuitenkin pyrki osumaan kumpaankin italialaiseen taistelulaivaan. Eräs Giulio Cesaren kranaateista meni yli HMS Warspiten ja vaurioitti takana olleita hävittäjiä HMS Hereward ja HMS Decoy. HMS Malaya avasi tulen kello 15:54 kantaman ulkopuolelta. Italialaiset raskaat risteilijät avasivat tulen kohden HMS Warspitea kello 15:55, mutta alukset irtaantuivat brittien risteilijöiden palatessa taisteluun.

Kaksi Giulio Cesaren kranaattia osui HMS Warspiten viereen ja lähes samanaikaisesti HMS Warspiten ampuma 15 tuuman kranaatti osui Giulio Cesaren takakannelle tappaen kaksi merimiestä ja haavoittaen useita. Kranaatti sytytti 37 millimetrin ilmatorjuntatykin kranaatit tuleen, jolloin palavat kranaatit vaurioittivat konehuonetta, joka piti tyhjentää sekä sammuttaa puolet kattiloista. Italialaisen taistelulaivan nopeus putosi 18 solmuun.

HMS Warspite ei kuitenkaan käyttänyt tilannetta hyväkseen vaan teki tilaa takana tulevalle HMS Malayalle, joka avasi tulen. HMS Malayan tuli jäi lyhyeksi, koska etäisyys oli mitattu HMS Warspiten kranaattien iskemistä.

Italialaiset hävittäjät aloittivat kello 16:01 savutuksen suojatakseen irtaantuvia raskaita yksiköitä.

Taistelun loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italialaiset raskaat risteilijät aloittivat uudelleen taistelun Kuninkaallisen laivaston risteilijöiden kanssa. Fiume avasi tulen 15:58 kohti HMS Liverpoolia. Bolzanoon osui kolme kranaattia kello 16:07, jotka lukitsivat aluksen peräsimen ja aiheuttivat kahden miehistönjäsenen kaatumisen. Lähelle osunut kranaatti aiheutti vaurioita hävittäjä Vittorio Alfierilla.

Samanaikaisesti taistelulaiva Giulio Cesaren vaurioita oli saatu korjattua niin, että nopeus voitiin nostaa 22 solmuun. Italian laivaston komentaja käski kuitenkin irrottautua kohti Messinaa, koska kaikki brittilaivaston taistelulaivat olisivat kohta taisteluetäisyydellä.

Seuraavan tunnin ajan kummankin osaston hävittäjät laukoivat torpedoitaan ilman tulosta. Italian ilmavoimien 126 koneen osasto hyökkäsi brittiosaston kimppuun 18:40. Lentäjät ilmoittivat vaurioittaneensa HMS Eaglea, HMS Warspitea ja HMS Malayaa. Jonkin sekaannuksen vuoksi 50 italialaista lentokonetta hyökkäsi italialaisen laivasto-osaston kimppuun (ilman tulosta).

Taistelu päättyi 16:55 kummankin osapuolen irtaantumiseen.

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelu päättyi ratkaisemattomana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Calabrian taistelu.
  • Bauer Eddy: Toinen Maailmansota osa 1. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1973. ISBN 951-0-05841-6.
  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9.
  • Whitley M J: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X.
  • Whitley M J: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0.
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.
  • O'Hara, Vincent: The Action off Calabria and the Myth of Moral Ascendancy. Warship, 2008, XXX. vsk, s. 26-39. Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta: Conway. ISBN 978-1-84486-062-3. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]