RN Eugenio di Savoia (1935)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
RN Eugenio di Savoia
Flag of Italy (1861-1946) crowned.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Ansaldo, Genova
Kölinlasku 6. heinäkuuta 1933
Laskettu vesille 16. maaliskuuta 1935
Palveluskäyttöön 16. tammikuuta 1936
Palveluskäytöstä Kreikalle 1949 Elli
romutettu 1960-luvun lopulla
Tekniset tiedot
Uppouma 8450 t (kuiva)
10539 t (kuormattu)
Pituus 186,9 m
Leveys 17,5 m
Syväys 6,1 m
Koneteho 110000 hv (82 MW)
Nopeus 36,5 solmua (67,6 km/h)
Miehistöä 578
Aseistus 8 152 mm tykkiä kaksoistorneissa
6 100 mm tykkiä kaksoistorneissa
8 37 mm/L53 ilmatorjuntatykkiä
12 13,2 mm kaksipiippuista ilmatorjuntakonekivääriä
2-3 Ro.43 lentokonetta

RN Eugenio di Savoia (ital. Regia Nave Eugenio di Savoia) oli Regia Marinan eli Italian kuningaskunnan laivaston toisessa maailmansodassa palvellut Duca d'Aosta -luokan kevyt risteilijä. Sen köli laskettiin 6. heinäkuuta 1933 ja alus laskettiin vesille 16. maaliskuuta 1935. Alus valmistui 16. tammikuuta 1936. Alus luovutettiin 1949 sotakorvauksena Kreikalle, joka liitti sen laivastoonsa nimellä Helli. Alus palveli aina vuoteen 1964 saakka, minkä jälkeen se romutettiin.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eugenio di Savoia liitettiin valmistuttuaan 7. risteilijäviirikköön. Alus lähti 5. marraskuuta 1938 Napolista sisaraluksensa Emanuele Filiberto Duca d'Aostan kanssa maapallonympäripurjehdukselle, jonka piti päättyä vasta 25. heinäkuuta 1939. Huollollisten ja heikkenevän poliittisen ilmapiirin aiheuttamien ongelmien vuoksi purjehdusta supistettiin poistamalla Yhdysvallat, Japani, Itä-Intia, Singapore ja Intia reitiltä. Alukset vierailivat ainoastaan Brasiliassa, Argentiinassa, Chilessä ja Karibianmeren satamissa ennen paluutaan La Speziaan 3. maaliskuuta 1939.[1]

Alus liitettiin alkuvuodesta 1940 2. risteilijäviirikköön, jonka mukana se otti osaa Calabrian taisteluun 6.-10. heinäkuuta. Alus suojasi kesän Pohjois-Afrikan saattueita aina lokakuun lopulle, minkä lisäksi se osallistui laivaston yrityksiin estää liittoutuneiden Maltalle matkanneiden saattueiden matka. Alus tulitti Korfulla olleita kreikkalaisten joukkojen asemia 18. joulukuuta.[1]

Eugenio di Savoia laski 16.-24. huhtikuuta 1941 miinoja Cape Bonin edustalle, minkä jälkeen se palasi saattueiden suojaksi. Se laski uudelleen miinoja 3. kesäkuuta Tripolin edustalle. Lokakuussa aluksen piti osallistua uuteen miinanlaskuun, mutta Brittiläisen Välimeren laivaston merellä olo esti operaation toteuttamisen.[1]

Alus palasi maaliskuussa 1942 saattuepalvelukseen, jolloin se suojasi saattueen V5 matkan Tripolista Italiaan ja takaisin ja uudelleen 2.-4. huhtikuuta kolme saattuetta ilman tappioita. Kesäkuussa alus osallistui sisaraluksensa kanssa liittoutuneiden Vigorous ja Harpoon saattueiden torjuntaan. Tapahtumien aikana alus taisteli Britannian kuninkaallisen laivaston alusten kanssa, jolloin hävittäjä HMS Bedouin tuhoutui.[2]

Alus oli Pedestal-saattueen torjuntayrityksessä elokuussa, mutta alukset palasivat satamaan ilmasuojan puuttuessa. Alus oli Napolissa Yhdysvaltain ilmavoimien iskiessä sinne 4. joulukuuta, jolloin se vaurioitui. Alus siirrettiin Castellamare di Stabian telakalle korjattavaksi. Korjausten päätyttyä alus palasi palvelukseen.[2]

1943 alus makasi pääosin satamassa laivaston kärsiessä polttoainepulasta. Liittoutuneiden noustua maihin Sisiliassa alus lähti merelle elokuun alussa tehtävänään tuhota Palermon edustalla oleva vihollinen. Operaatio keskeytettiin osaston tultua havaituksi ja se palasi satamaan.[2]

Italian antauduttua alus purjehti Maltalle ja sieltä edelleen Suezille 16. syyskuuta. Alus palveli lähinnä koululaivana ja huhtikuusta 1944 alus ei ollut palveluskäytössä. Rauhanehtojen mukaisesti alus luovutettiin Kreikalle korvauksena sodan alussa Italian laivaston sukellusveneen upottamasta risteilijä Hellestä. Se liitettiin Kreikan laivastoonsa 1. heinäkuussa 1951 nimettynä Helleksi.[2]

Aluksen käyttö kuitenkin kulutti liian runsaasti vähäistä kreikkalaista teknistä henkilöstöä, joten se oli pääosan ajasta poissa palveluksesta. Alus poistettiin laivastoluettelosta 1964.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Greene, Jack & Massignani, Alessandro: The Naval War in the Mediterranean 1940-1943. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-190-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Whitley, M. J. s. 138
  2. a b c d Whitley, M. J. s. 139
  3. Conway's 1947-1995 s. 160