Pussitiainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pussitiainen
Remiz pendulinus (Marek Szczepanek).jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Pussitiaiset Remizidae
Suku: Remiz
Jarocki, 1819
Laji: pendulinus
Kaksiosainen nimi
Remiz pendulinus
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pussitiainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pussitiainen Commonsissa

Pussitiainen (Remiz pendulinus) on pieni varpuslintu, jolla on musta naamari. BirdLife Suomen luokittelun mukaan se on sukunsa Remiz ainoa laji,[2] mutta toiset lähteet mainitsevat sukuun kuuluviksi myös lajit Remiz consobrinus ja Remiz coronatus.[3][4]

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pussitiainen on pienikokoinen ja luonnossa vaikeasti havaittava. Se on selkäpuolelta punertavanruskea ja alapuolelta vaaleampi. Sen harmaassa päässä on musta naamari, joka koiraalla on leveämpi kuin naaraalla. Koiraan rinnassa on punertavaa täplitystä. Nuori lintu on yksivärisemmän ruskea kuin aikuiset yksilöt. Lajin nokka on teräväkärkinen, vanhalla linnulla harmaa ja nuorella tumma. Pussitiaisen pituus 10–12 senttimetriä ja paino 8–9 grammaa.

Pussitiaisen äänet ovat korkeita. Yleisimmin kuultava ääni on korkea, venytetty, loppua kohti laskeva ”vsiiiyyyy”-kutsuääni. Lajin laulu muistuttaa hieman viherpeipon lurittelua. Pussitiaisen käyttäytyminen on tiaismaista, vaikka se ei kuulukaan varsinaisiin tiaisiin.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski- ja Itä-Euroopassa pesii n. 100 000 paria. Levinneisyysalue ulottuu suureen osaan Aasiaa aina Koreaan saakka. Virossa pesii n. 200, Latviassa n. 500 ja Ruotsissa n. 100 paria. Suomessa tavataan vuosittain joitakin yksilöitä, mutta pesintöjä on varmistettu vain muutama.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pussitiaisen tyypillistä elinympäristöä ovat merenlahtien, järvien ja jokien veden vaivaamat rantametsät, pensaikot ja ruoikot.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pussitiaisen pesä on taitavasti rakennettu huopamainen pussi, joka riippuu elävän puun, tavallisesti koivun tai pajun, oksan kärjessä. Umpinaiseen pussiin johtaa pyöreä putki. Pesän pintamateriaali on usein osmankäämen siemennukkaa. Kerrotaan, että pesiä on käytetty lasten töppösinä, ei kuitenkaan Suomessa. Koiras rakentelee pesiä, joista naaras valitsee yhden. Koiras on moniavioinen, eli sillä voi olla useita naaraita puolisoinaan. Pussitiainen munii kerralla 6–8 valkeaa munaa, joita joko koiras tai naaras hautoo 13–14 vuorokautta. Poikaset oppivat lentämään n. 16 vuorokauden ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pussitiaisen ravintoa ovat hyönteiset ja muut niveljalkaiset, talvella lisäksi osmankääminsiemenet, ehkä myös järviruo'on siemenet. Keväisin linnut käyvät etenkin pajujen kukinnoissa etsimässä hyönteisiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Remiz pendulinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 2.2.2014. (englanniksi)
  2. Maailman lintujen suomenkieliset nimet BirdLife Suomi. Viitattu 15.5.2010.
  3. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): 'Remiz' (TSN 558169) Viitattu 15.5.2010. (englanniksi)
  4. BirdLife International: Remiz (englanniksi)