Poul Hartling

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Poul Hartling (14. elokuuta 1914 Kööpenhamina30. huhtikuuta 2000 Kööpenhamina) oli tanskalainen, liberaalia Venstre-puoluetta edustanut poliitikko. Hän toimi 1970-luvulla Tanskan pääministerinä ja vuosina 1978–1985 YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n johtajana.

Hartling sai teologin koulutuksen ja toimi pitkään pappis- ja opetusuralla. Muun muassa kuningatar Margareeta oli hänen oppilaansa. Ensimmäisen kerran hänet valittiin Tanskan parlamenttiin vuonna 1957. Hän nousi Venstre-puolueen johtajaksi vuonna 1965 Erik Eriksenin erottua tehtävästä. Hän toimi Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajana vuosina 1966–1973. Tanskan ulkoministerinä hän toimi kolmen porvaripuolueen kokoomushallituksessa vuosina 1968–1971. Vuoden 1973 hän nousi vähemmistöhallituksen pääministeriksi ja joutui tehtävässään taistelemaan maan suurien talousvaikeuksien kanssa. Vuoden 1975 vaaleissa Venstre-puolue kuului voittajiin mutta pääministeriys siirtyi sosiaalidemokraateille.

Vuoden 1978 alussa Hartling muutti Geneveen ja ryhtyi johtamaan YK:n pakolaisjärjestöä. Vuonna 1982 hänet valittiin toistamiseen järjestön johtoon. Hän vastaanotti järjestön puolesta vuonna 1981 Nobelin rauhanpalkinnon. Palkintorahat käytettiin vammaisten pakolaisten rahaston perustamiseen. Hartling jäi eläkkeelle vuoden 1986 alussa mutta jatkoi vielä toimimista Tanskan ihmisoikeusjärjestöissä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mannila, Johanna: YK:n pakolaisjärjestön johtaja nouti Nobelin rauhanpalkinnon. Helsingin Sanomat, 2.5.2000, s. A10.
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.