Pemmikaani

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pemmikaani on tiivis rasvan ja proteiinin sekoitus, jota on Pohjois-Amerikassa käytetty aiemmin ravitsevana hätäravintona ja matkaeväänä. Nykyisin pemmikaani-nimisiä tuotteita valmistetaan evääksi retkeilijöiden käyttöön.[1]

Perinteisesti pemmikaani on valmistettu vähärasvaisesta riistaeläinten lihasta, kuten biisonin, hirven tai peuran lihasta. Liha paloiteltiin ohuiksi viipaleiksi ja kuivattiin rapeaksi auringossa tai pienellä tulella. Sen jälkeen se jauhettiin kivillä lähes jauhemaiseksi, ja siihen sekoitettiin puolet sulaa rasvaa. Joskus mukaan pantiin kuivattuja ja hienoksi jauhettuja mustikoita, puolukoita, marjatuomipihlajan tai virginiantuomen marjoja.[1] Valmis sekoitus pakattiin nahkapussiin. Nykyään pemmikaania valmistetaan myös naudanlihasta.[2]

Runsaan energiapitoisuuden ohella pemmikaani tunnetaan säilyvyydestään. Käyttökelpoisena se voi pysyä vuosia tai jopa vuosikymmeniä.[2]

Pemmikaanin tapaista ovat alkujaan olleet Britanniassa tehty mincemeat ja Etelä-Afrikkalaista alkuperää oleva Biltong. Kasvispohjaista pemmikaania sanotaan granolaksi.[1][2]

Pemmikaaniin turvautuivat matkoillaan mm. kuuluisat etelänavan tutkijat Roald Amundsen ja Robert Scott.[2] Suomessa pemmikaani on tullut tutuksi muun muassa Tex Willer-sarjakuvista ja Juhani Peltosen romaanihenkilön Elmon suosikkiruokana omenoiden ja rommin ohessa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jaakko Rahola: Raholan syötäviä sanoja Viitattu 14.4.2009.
  2. a b c d Encyclopaedia Fennica, Otava, Keuruu 1963