Marjatuomipihlaja
| Marjatuomipihlaja | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Amelanchier alnifolia (Nutt.) Nutt. ex M.Roemer[1] |
||||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
 Marjatuomipihlaja Wikispeciesissä |
Marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia) on tuomipihlajalaji, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan keski- ja länsiosissa.[2] Marjatuomipihlajan viljelyyn valituista herkullisenmakuisista lajikkeista käytetään nimeä saskatoon, joka tulee creenkielisestä sanasta "misâskwatômin". Kanadassa sijaitseva Saskatoonin kaupunki on saanut nimensä tästä kasvista.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Marjatuomipihlaja on tiheähaarainen pensas tai pikkupuu, joka kasvaa 1–6 metrin korkuiseksi (harvoin 10 m)[3]. Oksat ovat punaruskeita ja lehdet ovat pyöreähköjä 3–5 cm:n pituisia, ja niissä on hammastusta kärjessä. Marjatuomipihlaja kukkii aikaisin keväällä, jolloin lehdet ovat vasta puhkeamassa. Valkoisia, halkaisijaltaan noin 2–3 cm:n kokoisia kukkia on runsaasti. Pienehköt, siniset marjat kypsyvät kesä–heinäkuussa. Marjatuomipihlajat kasvavat usein ryhminä.
Käyttö [muokkaa]
Marjatuomipihlajaa viljellään Pohjois-Amerikassa marjakasvina. Amerikan alkuperäisasukkaat käyttivät marjoja pemmikaanin maustamiseen. Marjoja voidaan käyttää piirakkoihin, hilloihin sekä viinien ja oluen maustamiseen tai syödä sellaisenaan. Marjat sisältävät erittäin runsaasti antioksidantteja, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia, kuitua, A-vitamiinia ja rautaa. Marjatuomipihlaja luetaan usein mukaan niin kutsuttuun "superfruit"-ryhmään.
Kasvista käytetty englanninkielinen nimi serviceberry viittaa sen käyttöön hautajaistoimituksissa uudisraivauksen aikoina. Tuolloin talvella kuolleet tavattiin haudata varhaiskeväästä, jolloin ainoa kukkiva kasvi oli marjatuomipihlaja. Kukat olivat myös merkkinä siitä, että routa oli sulanut tarpeeksi, että hautoja voitiin taas kaivaa.[4]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Amelanchier alnifolia (TSN 25109) (viitattu 5.9.2012) (englanniksi)
- ↑ PFAF
- ↑ Amelanchier alnifolia E-Flora BC: Electronic Atlas of the Flora of British Columbia. Viitattu 5.9.2012.
- ↑ Fleur du jour - Chicago Tribune
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia)
- United States Department of Agriculture (USDA): Amelanchier alnifolia (englanniksi)
- Saskatoon - vähän tunnettu mutta terveellinen marja Kantti.net (radiohaastattelu, MP3)
