Marjatuomipihlaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marjatuomipihlaja
Amelanchier alnifolia.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Mehevähedelmäiset Maloideae
Suku: Tuomipihlajat Amelanchier
Laji: alnifolia
Kaksiosainen nimi
Amelanchier alnifolia
(Nutt.) Nutt. ex M.Roemer[1]
Levinneisyyskartta
Amelanchier alnifolia range map.svg
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Marjatuomipihlaja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Marjatuomipihlaja Commonsissa

Marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia) on tuomipihlajalaji, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan keski- ja länsiosissa.[2] Marjatuomipihlajan viljelyyn valituista herkullisenmakuisista lajikkeista käytetään nimeä saskatoon, joka tulee creenkielisestä sanasta "misâskwatômin". Kanadassa sijaitseva Saskatoonin kaupunki on saanut nimensä tästä kasvista.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marjatuomipihlaja on tiheähaarainen pensas tai pikkupuu, joka kasvaa 1–6 metrin korkuiseksi (harvoin 10 m)[3]. Oksat ovat punaruskeita ja lehdet ovat pyöreähköjä 3–5 cm:n pituisia, ja niissä on hammastusta kärjessä. Marjatuomipihlaja kukkii aikaisin keväällä, jolloin lehdet ovat vasta puhkeamassa. Valkoisia, halkaisijaltaan noin 2–3 cm:n kokoisia kukkia on runsaasti. Pienehköt, siniset marjat kypsyvät kesä–heinäkuussa. Marjatuomipihlajat kasvavat usein ryhminä.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marjatuomipihlajaa viljellään Pohjois-Amerikassa marjakasvina. Amerikan alkuperäisasukkaat käyttivät marjoja pemmikaanin maustamiseen. Marjoja voidaan käyttää piirakkoihin, hilloihin sekä viinien ja oluen maustamiseen tai syödä sellaisenaan. Marjat sisältävät erittäin runsaasti antioksidantteja, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia, kuitua, beetakaroteenia ja rautaa. Marjatuomipihlaja luetaan usein mukaan niin kutsuttuun "superfruit"-ryhmään.

Kasvista käytetty englanninkielinen nimi serviceberry viittaa sen käyttöön hautajaistoimituksissa uudisraivauksen aikoina. Tuolloin talvella kuolleet tavattiin haudata varhaiskeväästä, jolloin ainoa kukkiva kasvi oli marjatuomipihlaja. Kukat olivat myös merkkinä siitä, että routa oli sulanut tarpeeksi, että hautoja voitiin taas kaivaa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Amelanchier alnifolia (TSN 25109) Viitattu 5.9.2012. (englanniksi)
  2. PFAF
  3. Amelanchier alnifolia E-Flora BC: Electronic Atlas of the Flora of British Columbia. Viitattu 5.9.2012.
  4. Fleur du jour - Chicago Tribune

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]