Marjatuomipihlaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marjatuomipihlaja
Amelanchier alnifolia.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Mehevähedelmäiset Maloideae
Suku: Tuomipihlajat Amelanchier
Laji: alnifolia
Kaksiosainen nimi
Amelanchier alnifolia
(Nutt.) Nutt. ex M.Roemer[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Marjatuomipihlaja Wikispeciesissä

 Commons-logo.svg Marjatuomipihlaja Commonsissa

Marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia) on tuomipihlajalaji, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan länsiosissa.[2] Marjatuomipihlajasta käytetään myös nimeä saskatoon, joka tulee creenkielisestä sanasta "misâskwatômin". Kanadassa sijaitseva Saskatoonin kaupunki on saanut nimensä tästä kasvista.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Ulkonäkö ja koko

Marjatuomipihlaja on tiheähaarainen pensas tai pikkupuu, joka voi kasvaa 5 metriä korkeaksi. Oksat ovat punaruskeita. Lehdet ovat pyöreähköt, 3–5 cm pitkät, ja niissä on hammastusta kärjessä. Marjatuomipihlaja kukkii aikaisin keväällä, jolloin lehdet ovat vasta puhkeamassa. Valkoisia, noin 2–3 cm halkaisijaltaan olevia kukkia on runsaasti. Pienehköt, siniset marjat kypsyvät kesä–heinäkuussa. Marjatuomipihlajat kasvavat usein ryhminä.

[muokkaa] Käyttö

Marjatuomipihlajaa viljellään Pohjois-Amerikassa marjakasvina. Amerikan alkuperäisasukkaat käyttivät marjoja pemmikaanin maustamiseen. Marjoja voidaan käyttää piirakkoihin, hilloihin sekä viinien ja oluen maustamiseen tai syödä sellaisenaan. Marjat sisältävät erittäin runsaasti antioksidantteja, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia, kuitua, A-vitamiinia ja rautaa. Marjatuomipihlaja luetaan usein mukaan niin kutsuttuun "superfruit" ryhmään.

Kasvista käytetty englanninkielinen nimi serviceberry viittaa sen käyttöön hautajaistoimituksissa uudisraivauksen aikoina. Tuolloin talvella kuolleet tavattiin haudata varhaiskeväästä, jolloin ainoa kukkiva kasvi oli marjatuomipihlaja. Kukat olivat myös merkkinä siitä, että routa oli sulanut tarpeeksi, että hautoja voitiin taas kaivaa.[3]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä