Virginiantuomi
| Virginiantuomi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Tuomet Prunus |
| Laji: | virginiana |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
Virginiantuomi (Prunus virginiana) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva pienikokoinen, kesävihanta pensas tai puu, joka kuuluu Prunus-sukuun ja ruusukasvien heimoon. Se on suosittu koristekasvi, joka tunnetaan parhaiten mantelin tuoksuisista kukistaan ja syötävistä, kirsikoita muistuttavista marjoistaan.[2] Virginiantuomen englanninkielinen nimi chokecherry eli ’tukehduskirsikka’ viittaa sen marjojen kitkerään makuun.[3]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virginiantuomi on juurivesallinen, oraton pensas tai pieni puu, joka kasvaa 2–9 metriä korkeaksi ja muodostaa usein tiheikköjä.[3][4] Great Basinin alueella se voi kasvaa jopa 12 metriä korkeaksi ja rungoltaan 20 senttimetriä paksuksi.[2] Sillä on monihaarainen runko, pystyt tai siirottavat haarat, harmaan- tai punertavanruskea kuori, juurakkomainen maavarsi ja laaja juuristo.[2][4]
Nuori haararanka on kalju, ja kapeakorvakkeiset lehdet sijaitsevat varrella kierteisesti.[4][5] Lehtiruodit ovat 1–2 senttimetriä pitkiä ja kärjestään 2–6-nystyisiä. Lehtilapa on 4–12 senttimetriä pitkä, leveänsoikea tai vastapuikea, sahalaitainen, pyöreä- tai leveänsuippotyvinen ja kärjestä lyhytsuippuinen; laitahampaat ovat hyvin suippoja. Lehtien yläpinta on vihreä, heikosti kiiltävä ja sileä – alta ne ovat sinertävän- tai harmaanvihreitä ja kaljuja, joskus suonihangoista karvaisia.[4]
Virginiantuomi on yksikotinen kasvi, joka kukkii huhti–heinäkuussa pian lehtien puhkeamisen jälkeen.[3][4][5] Sillä on valkoiset kukat, jotka muodostavat 7–15 senttimetriä pitkiä, tiheitä terttuja lehdekkäisiin vuosikasvaimiin.[2][3][4] Kukat ovat säteittäisiä ja maljakehämäisiä, ja niiden verhiö on jakaantunut viiteen kolmiomaiseen ja tylppään liuskaan, jotka ovat kukkapohjuksen pituisia ja nysty- ja hammaslaitaisia. Teriö muodostuu viidestä yksittäisesta terälehdestä, jotka ovat pyöreitä ja vain 2,5–4 millimetrin pituisia. Kukat ovat kaksineuvoisia ja niissä on paljon pitkiä heteitä mutta vain yksi emi. Hedelmä on noin 1 senttimetrin mittainen, tummanpunainen, harvoin musta tai likaisenvalkoinen luumarja, jonka sisällä on yksi sileä siemen.[4][5] Villieläimet sekä painovoima levittävät siemenet puun ympäristöön. Virginiantuomi lisääntyy myös suvuttomasti maavarresta kasvavien tyvivesojen avulla.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virginiantuomea tavataan miltei kaikkialla Yhdysvalloissa ja Kanadan eteläosissa.[2] Siitä tunnetaan seuraavat kaksi maantieteellistä muunnosta:[6]
- var. demissa – Levinneisyysalue ulottuu koillisessa Saskatchewaniin, luoteessa Brittiläiseen Kolumbiaan, lounaassa Kaliforniaan ja kaakossa New Mexicoon.[7]
- var. virginiana – Levinneisyysalue ulottuu koillisessa Newfoundlandiin, luoteessa Manitobaan, lounaassa Texasiin ja kaakossa Pohjois-Carolinaan ja Tennesseehen.[8]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virginiantuomi menestyy parhaiten runsasravinteisessa, kosteassa ja melko happamassa maaperässä, joka läpäisee hyvin vettä.[2][3] Se sietää hyvin varjostusta, vaikka kasvaakin yleensä tuoreissa, runsasravinteisissa metsänreunoissa, pienillä aukioilla, jokivarsipensaikoissa ja tienvarsilla.[2][4]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virginiantuomen puuaines on raskasta, kovaa ja tiheäsyistä, mutta sitä hyödynnetään teollisesti vain vähän rungon ohuuden takia. Sen sijaan se on suosittu koristekasvi mantelille tuoksuvien kukkiensa ansiosta. Sitä istutetaan myös paljon tuulensuojaksi preerialla, tasankoalueilla ja läntisillä vuorilla. Sen marjat ovat hyvin happamia ja kitkeriä, mutta muuttuvat ylikypsinä makeiksi. Niistä tehdään muun muassa viiniä, siirappia, hyytelöä ja hilloa. Siemenet ovat jossain määrin myrkyllisiä, joten ne poistetaan ennen käsittelyä.[9] Pohjois-Amerikan intiaanit lisäsivät virginiantuomen marjoja lihasta ja talista valmistettuun pemmikaaniin ja hoitivat niillä myös vilustumisen oireita. Paiutet hauduttivat lehdistä ja vuosikasvaimista teetä, jolla hoidettiin vilustumista sekä reumatismia.[2][3]
Virginiantuomen oksia peittää usein rengaskehrääjien kutoma hopeanhohtoinen seitti.[3] Kotieläimet syövät joskus sen lehtiä, lampaat enemmän kuin lehmät. Ne ovat myös tärkeää talviravintoa muulipeuroille, joita elää Kalliovuorten ja Kaskadien välissä sekä Suurten tasankojen pohjoisosissa. Vastapuhjenneet lehdet sisältävät runsaasti prunasiinia, joka muuttuu ruoansulatuskanavassa vaaralliseksi sinihapoksi ja tappaa silloin tällöin kotieläimiä. Lehtien prunasiinipitoisuus kuitenkin vähenee kesän aikana ja marjojen kypsyessä ne ovat yleensä jo vaarattomia.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leena Hämet-Ahti, Annikki Palmén, Pentti Alanko & Peter M. A. Tigerstedt: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Botanic Gardens Conservation International (BGCI) & IUCN SSC Global Tree Specialist Group: Prunus virginiana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Kathleen A. Johnson: Prunus virginiana Fire Effects Information System. USDA Forest Service. Viitattu 25.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Prunus virginiana Native Plant Database. The University of Texas at Austin. Viitattu 25.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Alanko et al. 1992, s. 200.
- ↑ a b c Alanko et al. 1992, s. 191.
- ↑ Prunus virginiana information from NPGS/GRIN GRIN Taxonomy for Plants. Germplasm Resources Information Network. Arkistoitu 25.10.2012. Viitattu 25.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Prunus virginiana var. demissa information from NPGS/GRIN GRIN Taxonomy for Plants. Germplasm Resources Information Network. Arkistoitu 21.9.2008. Viitattu 25.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Prunus virginiana var. virginiana information from NPGS/GRIN GRIN Taxonomy for Plants. Germplasm Resources Information Network. Arkistoitu 27.10.2008. Viitattu 25.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Prunus virginiana – virginiantuomi Arboretum Mustila. Arkistoitu 19.9.2020. Viitattu 5.9.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Virginiantuomi (Prunus virginiana)
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Virginiantuomi (Prunus virginiana)
- Puutarha.net: Virginiantuomi (Prunus virginiana)
- ITIS: Prunus virginiana (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Prunus virginiana (englanniksi)
- Food Component Database (FooDB): Common chokecherry (Prunus virginiana) (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Prunus virginiana (common chokecherrytree) (englanniksi)
|