Peltoleinikki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peltoleinikki
Ranunculus arvensis (Acker-Hahnenfuß) IMG 20823.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Leinikit Ranunculus
Laji: arvensis
Kaksiosainen nimi
Ranunculus arvensis
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Peltoleinikki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Peltoleinikki Commonsissa

Peltoleinikki (Ranunculus arvensis) on lähinnä Euraasiassa ja Pohjois-Afrikassa tavattava yksivuotinen, keltakukkainen leinikkilaji. Peltoleinikki on myrkyllinen kasvi.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltoleinikin kukkia ja lehtiä.
Peltoleinikki kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).

Peltoleinikki kasvaa 15–50 cm pitkäksi, joskin Suomessa laji jää yleensä matalakasvuiseksi. Varsi on pysty, harvaan sirottavakarvainen ja tavallisesti runsashaarainen. Ruodillisia tyvilehtiä on 1–6 kappaletta. Niiden lehtilapa on ehyt, vastapuikea ja isohampainen. Ylemmät lehdet ovat lähes ruodittomia, lapa on toistamiseen kolmiosainen, liuskat pitkulaisia tai tasasoukkia. Kukkaperä on sileä ja kukkapohjus karvainen. Kukassa on kaksi kehäkiehkuraa. Sekä verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Mesikuoppaiset terälehdet ovat 2–6 mm pitkiä ja väriltään vihertävänkeltaisia. Suomessa peltoleinikki kukkii kesä-elokuussa, toisinaan jopa syysuussa. Hedelmistö koostuu 3–6 mm pitkistä piikkisistä ja nystypintaisista pähkylöistä, joissa on 2–3 mm pitkä lähes suora ota. Pähkylöitä on kuitenkin vähän.[2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltoleinikin päälevinneisyysalue ulottuu Euroopassa Pyreneiden niemimaalta Isoon-Britanniaan, Etelä-Tanskaan, Puolaan, Romaniaan, Bulgariaan ja Lounais-Ukrainaan. Lisäksi sitä esiintyy erillisenä esiintymänä Kaukasuksen alueella sekä Pohjois-Afrikassa Tunisiasta Marokkoon. Satunnaisena lajia tavataan Fennoskandian etelä- ja keskiosista, Turkista, Lähi-idästä, Iranista ja Keski-Aasiasta. Peltoleinikkiä tavataan myös Japanissa. Pohjois-Amerikassa se on tulokaslaji, jota tavataan paikoin mantereen itä- ja länsiosissa.[4]

Suomessa peltoleinikki on harvinainen tulokaslaji, jota on tavattu eri puolilla rannikkoa sekä paikoin Etelä-Suomen sisämaassa. Suuri osa Suomessa tehdyistä lajin havainnoista on 1900-luvun alkupuolelta.[1][5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimensä mukaisesti peltoleinikki kasvaa päälevinneisyysalueellaan erityisesti pelloilla. Laji on kalkinsuosija. Suomessa laji kasvaa tulokaslajeille tyypillisesti ratapihoilla, myllyillä, satamissa ja kaatopaikoilla.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 79.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 75, 79.
  3. a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 178.
  4. Den virtuella floran: Åkerranunkel (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 22.11.2011.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: [Kasviatlas 2010: Peltoleinikin levinneisyys Suomessa]. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 22.11.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]