Paavo Rautkallio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paavo Rautkallio.

Paavo Eelis Rautkallio (v:een 1948 Kallio; 2. elokuuta 1918 Hankasalmi12. maaliskuuta 2001 Espoo[1]) oli varatuomari, kihlakunnanneuvos ja poliisineuvos. Hän toimi kokoomuksen kansanedustajana vuosina 1962–1966. Sotilasarvoltaan hän oli kapteeni. [2] Hänen poikansa Hannu Rautkallio on historiantutkija ja kirjailija.

Jatkosodan aikana Rautkallio toimi Itä-Karjalan miehityshallinnon Petroskoin keskitysleirin numero viisi komendanttina. Sodan jälkeen Liittoutuneiden valvontakomissio vaati Rautkallion ja 60 muun epäillyn sotarikollisen vangitsemista.[3] Johan Bäckman väittää kirjassaan Pronssisoturi – Viron patsaskiistan tausta ja sisältö, että Rautkallio tuomittiin rikoksistaan 1,5 vuoden vankeustuomioon.[4]

Vankilasta vapauduttuaan Rautkallio toimi Halikon, Rauman ja Forssan piirien nimismiehenä sekä poliisiopiston johtajana 1974–1981.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valvontakomission vanki eteni eduskuntaan. Helsingin Sanomat, 21.3.2001. Artikkelin verkkoversio Viitattu 24.12.2009.
  2. Paavo Rautkallio Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. Veli-Pekka Leppänen: Isä, poika ja paha henkiHelsingin Sanomat, Kulttuuri-osasto, 28.2.2008
  4. Bäckman, Johan: ”Dosentin jatkosota”, Pronssisoturi – Viron patsaskiistan tausta ja sisältö, s. 186–187. Tallinna: Tarbeinfo, 2008. ISBN 978-9985-9721-7-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.8.2009).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lauri Hyvämäki: Lista n:o 1 : kertomus pitkästä odotuksesta. Tampere: Miehikkälän miehet, 1957. OCLC 58077771.