Oktaaniluku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Oktaaniluku on polttoaineen puristuskestävyyttä ilmaiseva luku. Mitä korkeampi oktaaniluku, sitä suurempi on sallittu puristussuhde. Liian pienen oktaaniluvun polttoaine aiheuttaa moottorille vahingollista nakutusta eli polttoaineseoksen ennenaikaista syttymistä.[1]

Oktaaniluku määritetään vertaamalla polttoainetta n-heptaanin ja iso-oktaanin (2,2,4-trimetyylipentaani, eräs oktaanin isomeeri) seoksiin periaatteessa siten, että etsitään sellainen n-heptaanin ja iso-oktaanin seossuhde, jolla testimoottorin nakuttaminen alkaa samalla puristussuhteella kuin vertailtavan polttoaineen. Jos polttoaineen oktaaniluku on 95, sen nakutusominaisuudet ovat samat kuin seoksen, jossa on 95 tilavuusprosenttia iso-oktaania ja 5 tilavuusprosenttia n-heptaania. (95-bensiinissä ei ole 95 prosenttia oktaania, vaan 95-bensiini vain palaa samalla tavalla.) [2]

Oktaaniluku voi olla suurempi kuin 100, sillä jotkin polttoaineet vastustavat nakutusta vieläkin paremmin kuin puhdas iso-oktaani. Asteikkoa, joka ilmoittaa suurimman sallitun puristussuhteen kullakin oktaaniluvulla on siis ekstrapoloitu suuremmille oktaaniluvuille kuin 100. Esimerkiksi tolueenin oktaaniluku on 112. Etanolin oktaaniluku on 110 ja E85:n 106.

Kevyemmät eli alempioktaaniset öljyjakeet sopivat huonommin moottorikäyttöön, koska ne syttyvät liian helposti itsekseen, joten öljynjalostajat pyrkivät nostamaan oktaanilukua ja tekemään kevyemmistä jakeista korkeampioktaanisia. Ennen Suomessa lisättiin bensiiniin tetraetyylilyijyä (Pb(C2H5)4) oktaaniluvun nostamiseksi. Nykyään on siirrytty happipitoisiin lisäaineisiin, kuten metyyli-tert-butyylieetteriin. Yhdysvalloissa, missä MTBE on maaperän saastumisen vuoksi kielletty, käytetään iso-oktaania itseään.

Oktaaniluku ei korreloi bensiinin "laatuun". Korkeampioktaaninen seos ei sisällä enempää energiaa. Se ei pala nopeammin tai anna parempaa käyttötehoa. Kalliimpaa se on siksi, että öljyssä on vain tietty määrä oikean oktaaniluvun jakeita ja siitä poikkeavat jakeet vaativat jatkojalostusta, joka maksaa. Kuitenkin moottoria voidaan käyttää suuremmalla huipputeholla ilman nakutusongelmia, jos oktaaniluku on korkeampi.

Koska oktaaniluku on täysin kokeellinen mitta, eli sille ei ole varsinaista teoreettista vastinetta, se riippuu paljon mittausmenetelmästä. Standardimoottorille ja standardiolosuhteille saatu oktaaniluku on ns. RON (research octane number). Huipputehoa tiekäytössä simuloiva mittaus, jossa sytytysaikaa vaihdellaan, bensiiniä lämmitetään ja kierroksia annetaan enemmän, tuottaa luvun MON (motor octane number). MON on yleensä 8–10 pistettä pienempi. Euroopassa käytetään lukua RON, Amerikassa käytetään yleensä RON-, ja MON-lukujen keskiarvoa.[3]

Oktaaniluku määritetään oktaanista ja heptaanista siksi, että entisaikaan puhdasta heptaania oli saatavilla vain erään mäntylajin pihkasta. [4]

Dieselöljylle mitataan oktaaniluvun sijaan syttymisherkkyyttä kuvaava setaaniluku. Setaani- ja oktaaniluku ovat kääntäen verrannollisia: jos polttoaineen setaaniluku on suuri, sen oktaaniluku on pieni.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]