Noita palaa elämään (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Noita palaa elämään
Ohjaaja Roland af Hällström
Käsikirjoittaja Viljo Hela
Kaarlo Nuorvala
Perustuu Mika Waltarin näytelmään Noita palaa elämään
Tuottaja Mauno Mäkelä
Säveltäjä Tapio Ilomäki
Kuvaaja Esko Töyri
Leikkaaja Tapio Ilomäki
Nils Holm
Pääosat Mirja Mane
Hillevi Lagerstam
Toivo Mäkelä
Sakari Jurkka
Aku Korhonen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi
Ensi-ilta 1952
Kesto 80 min
Alkuperäiskieli Suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Noita palaa elämään on suomalainen kauhuelokuva vuodelta 1952. Sen on ohjannut Roland af Hällström ja tuottanut Mauno Mäkelä. Käsikirjoituksen ovat tehneet Kaarlo Nuorvala ja Hällström itse kirjailijanimellään Viljo Hela. Se pohjautuu Mika Waltarin samannimiseen näytelmään, joka sai ensi-iltansa vuonna 1946. Näytelmästä suunniteltiin elokuvaa jo vuonna 1950, jolloin ohjaajana olisi ollut Hannu Leminen ja miespääosassa Hannun roolissa Tauno Palo, mutta Birgitin osaan ei löydetty sopivaa näyttelijää.[1] Elokuvan ensi-ilta oli 3. lokakuuta 1952 Helsingissä Rexissä ja Tuulensuussa.

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvaa on pidetty yhtenä ensimmäisistä suomalaisista kauhuelokuvista Valkoisen peuran (1952) ja Linnaisten vihreän kamarin (1945) rinnalla.[2] Sen alastomuuskohtaukset herättivät aikoinaan kohua, ja niiden ansiosta se myytiin sekä Yhdysvaltoihin että Länsi-Saksaan. Suomessa sensuuri leikkasi elokuvasta 14 metriä, ja siitä poistettiin muun muassa arkeologin repliikki: "Tahdon sulkea syliini nuoren lämpimän ruumiin - niityllä, kukkien luona alastomana, tulen lämmössä, veren lämmössä."[2]

Noita palaa elämään sai kaksi Jussi-palkintoa: parhaasta kuvauksesta (Esko Töyri) ja parhaasta lavastuksesta (Lauri Elo).[1] Nuori Mirja Mane sai osastaan sekä kiitosta että kritiikkiä: naiskriitikot yleensä arvostelivat häntä, mutta joidenkin mieskriitikoiden mielestä hänen suorituksensa ilmensi selvää lahjakkuutta.[1] Myöhemmät arviot elokuvasta ovat usein olleet kielteisiä. Sitä on luonnehdittu kömpelöksi ja jopa tahattoman koomiseksi.[3] Ohjausta on pidetty epätasaisena.[4]Panu Rajalan mukaan elokuva ei löydä omaa tyyliään, ja kun se harhailee unen ja toden rajamailla, se ei ole kovin uskottava.[1] Toisaalta se on yksi harvoja kotimaisia kauhuelokuvia ja siten kuriositeettina kiehtova.[4]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Mirja Mane  … Birgit Suomaa  
 Toivo Mäkelä  … Hannu  
 Hillevi Lagerstam  … Greta  
 Sakari Jurkka  … Veikko Hallberg  
 Aku Korhonen  … paroni Hallberg, kartanonomistaja  
 Helge Herala  … Kauko  
 Rakel Laakso  … emännöitsijä  
 Elna Hellman  … Sauna-Maija  
 Elsa Turakainen  … Leena  
 Elli Ylimaa  … Saara  
 Einari Ketola  … Janne  
 Jalmari Parikka  … Henrik  
 Mauri Jaakkola  … kappalainen  
 Leo Jokela  … renki  

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Rajala, Panu: Noita palaa näyttämölle. Mika Waltari parrasvaloissa, s. 186–188. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23014-6.
  2. a b Waltari valkokankaalla:Noita palaa elämään 2008. Viitattu 16.1.2011.
  3. Suomen Kansallisfilmografia 4, artikkeli elokuvasta.
  4. a b Päivän elokuvia, Tv-maailma, 37/2011 sivu 13
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.