Toivo Mäkelä
| Toivo Mäkelä | |
|---|---|
 Mäkelä vaimonsa Irma Seikkulan kanssa vuonna 1954. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Toivo Sulo Armas Mäkelä |
| Syntynyt | 26. syyskuuta 1909 Loviisa |
| Kuollut | 20. huhtikuuta 1979 (69 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Irma Seikkula (1944-1979) |
| Lapset |
3; Juha Mäkelä Maarita Mäkelä |
| Sukulaiset | Taito Mäkelä (veli) |
| Näyttelijä | |
| Merkittävät roolit | |
| Palkinnot | |
|
Esko-patsas 1949 |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Toivo Sulo Armas Mäkelä (26. syyskuuta 1909 Loviisa – 20. huhtikuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.[1]
Toivo Mäkelän vanhemmat olivat kirvesmies Leander Mäkelä ja Josefiina Alfors.[1]
Ennen elokuvauraansa Mäkelä näytteli teattereissa. Näistä yksi oli Kotkan teatteri, jossa hän tapasi tulevan elinikäisen puolisonsa Irma Seikkulan. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Mäkelä näytteli Wilho Ilmarin ohjaamassa Jalmari Finne -filmatisoinnissa Pitkäjärveläiset (1951) ollessaan jo 42-vuotias. Tämä ei haitannut hänen urakehitystään, vaan Mäkelä esiintyi aktiivisesti elokuvissa ja televisiorooleissa kuolemaansa saakka vuoteen 1979.
Mäkelä muistetaan erityisesti persoonallisesta, tiettyjä maneereja hyväksi käyttävästä näyttelijätyylistään. Elokuvayleisölle hän tuli tunnetuksi Matti Kassilan draamojen ja Aarne Tarkaksen komedioiden luottonäyttelijänä. Tunnetuimmat roolinsa hän tekikin Kassilan ohjaamissa elokuvissa Elokuu (1956), Komisario Palmun erehdys (1960) ja Kaasua, komisario Palmu! (1961). Ensimmäisessä hän esitti juoppoa kanavanvartijaa, toisessa ravintolan pianistia ja kolmannessa hieman homssuista tuomaria. Muistettava on myös pääministerin rooli Spede-elokuvassa Pähkähullu Suomi (1967). Hänen viimeiseksi suureksi elokuvaroolikseen jäi valokuvaajan (sekin alkoholistin) rooli Rauni Mollbergin lämminhenkisessä komediassa Aika hyvä ihmiseksi (1977), jossa Irma Seikkula esitti hänen vaimoaan. Elokuva toi Mäkelälle hänen ainoan Jussi-patsaansa[2].
Elokuvauransa aikana Mäkelä jatkoi tiiviisti esiintymistä myös teatterin puolella. Elokuva- ja televisiorooleja hänelle kertyi lähes 50. Vuonna 1960 hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toivo Mäkelä meni naimisiin näyttelijä Irma Seikkulan kanssa vuonna 1944 ja olivat naimisissa Mäkelän kuolemaan saakka. Heillä on kolme lasta, joista Juha Mäkelä (s. 1944), Maarita Mäkelä (s. 1945) ovat näyttelijöitä. Näyttelijä Taito Mäkelä oli Toivo Mäkelän veli.[1]
Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pitkäjärveläiset (1951) – Heikkilän Mikko-isäntä
- Noita palaa elämään (1952) – Hannu
- Kolmiapila (1953) – juoppo
- Kovanaama (1954) – Anders, rikollisliigan pomo
- Sininen viikko (1954) – Bertil Forss
- Olemme kaikki syyllisiä (1954) – tohtori Heiskanen
- Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1955) – merimiesjuhlien vieraita
- Nukkekauppias ja kaunis Lilith (1955) – hovimestari
- Villi Pohjola (1955) – valokuvaaja
- Elokuu (1956) – kanavanvartija Viktor Sundvall
- Pää pystyyn Helena (1957) – Eero Alanen
- Kuriton sukupolvi (1957) – toimittaja Arvo Kääri
- Syntipukki (1957) – Lasse Aro
- Asessorin naishuolet (1958) - varatuomari Esko Pakkola
- Verta käsissämme (1958) – hovimestari
- Punainen viiva (1959) – Jussi Kettuvaara
- Lasisydän (1959) – psykiatri / kulkuri
- Pekka ja Pätkä neekereinä (1960) – tohtori Pujoparta
- Justus järjestää kaiken (1960) – tavaratalon johtaja
- Kaks’ tavallista Lahtista (1960) – prokuristi Puntti
- Kankkulan kaivolla (1960) – Nestori
- Komisario Palmun erehdys (1960) – pianisti
- Autotytöt (1960) – Merimies
- Opettajatar seikkailee (1960) – maisteri Petäjä
- Minkkiturkki (1961) – Vilho, valtakunnan rakennustoimiston johtaja
- Tulipunainen kyyhkynen (1961) – maalaismies Aitamaan autossa
- Olin nahjuksen vaimo (1961) – tuomari Simolin
- Kaasua, komisario Palmu! (1961) – varatuomari Lanne
- Kultainen vasikka (1961) – Herman Ahlroos
- Kuu on vaarallinen (1962) – Sten Lehtoja
- Hän varasti elämän (1962) – kirkkoherra Evald Kettunen
- Naiset, jotka minulle annoit (1962) – teatterinjohtaja Leo Luotola
- Vaarallista vapautta (1962) – Rainer
- Turkasen tenava! (1963) – neuvolan lääkäri
- Veljen varjo (1964) (TV) – kirkonvartija
- Teekutsut (1965) (TV)
- Ylilääkäri (1966) (TV)
- Oppenheimerin tapaus (1967) (TV)
- Pähkähullu Suomi (1967) – pääministeri
- Äl’ yli päästä perhanaa (1968) – useita rooleja
- Elävä ruumis (1969) – Ivan Petrovitsh
- Titus Andronikus (1970) (TV)
- Hiekkakuningas (1972) (TV) – Hurmeen apuri
- Kuolleista herännyt (1975) (TV)
- Toukokuun 1. päivä
- Aika hyvä ihmiseksi (1977) – Hurme, valokuvaaja
- Runoilija ja muusa (1978) – vanha tarjoilija
- Onnellinen mies (1979) (TV) – Itkonen
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Toivo Mäkelä Elonetissä. Viitattu 16.12.2023.
- ↑ Jussi-voittajat Jussit. Arkistoitu 25.12.2021. Viitattu 13.7.2023.
| ||||||||||||||
