Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (strangiitit)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Church of Jesus Christ of Latter Day Saints (suom. Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko) on eräs myöhempien aikojen pyhien liikkeeseen kuuluvista uskonnollisista yhteisöistä. Useiden muiden mormonististen yhteisöjen tavoin se katsoo olevansa profeetta Joseph Smithin 6. huhtikuuta 1830 perustaman "Kristuksen kirkon" (Church of Christ) legitiimi seuraaja. Kirkko katsoo kyseisen päivän olevan oma perustamispäivänsä ja Joseph Smithin olevan kirkon ensimmäinen profeetta ja ilmestyksensaaja. Muiden mormonististen yhteisöjen, mukaan lukien Suomessakin toimivan Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon eli MAP-kirkon, kirkko katsoo olevan väärässä, koska niillä ei sen mukaan ole laillista pappeutta ja kirkon johtajuutta.

Kirkon englanninkielinen nimi on periaatteessa sama kuin Utahissa keskuspaikkaansa pitävän MAP-kirkon. Sen kirjoitusasu on kuitenkin erilainen. MAP-kirkko kirjoittaa englanninkielisen nimensä "Church of Jesus Christ of Latter-day Saints", Latter-day kirjoitetaan siis väliviivalla ja jälkimmäinen osa pienellä. Church of Jesus Christ of Latter Day Saints on säilyttänyt nimen alkuperäisen kirjoitusmuodon, vaikka se onkin brittiläisen oikeinkirjoituksen vastainen. Puhekielessä kirkosta käytetään usein nimitystä strangiitit (engl. Strangites) kirkon perustajan James J. Strangin mukaan.

Strangiitteihin kuuluu nykyisin vain muutama sata jäsentä. Kirkon keskuspaikka on Voreessa, Burlingtonissa, Wisconsinin osavaltiossa, USA:ssa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strang nousee kirkon johtoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strangiittien historia juontaa juurensa profeetta Joseph Smithin kuolemaa 27. kesäkuuta 1844 seuranneeseen hajaannukseen. Useat Smithin läheisistä työtovereista katsoivat olevansa hänen laillisia seuraajiaan, ja he pyrkivät saamaan Smithin perustaman kirkkokunnan hallintaansa. Brigham Young, joka johti myöhemmin Smithin seuraajien pääosan nykyisen Utahin alueelle, Ison Suolajärven laaksoon ja josta tuli MAP-kirkon presidentti, oli aluksi sitä mieltä, ettei profeetta Smithille tulisi nimetä seuraajaa lainkaan, vaan kirkon 12 apostolin koorumin tulisi johtaa kirkkoa kollektiivisesti.

Vuonna 1856 otettu valokuva profeetta James Strangista, strangiittien kirkon perustajasta. Kuvan ottanut J. Atkyn otti vähän kuvan ottamisen jälkeen osaa Strangin murhaan.

Strangiittien myöhempi johtaja James J. Strang oli Smithin kuollessa vasta melko tuore käännynnäinen. Siitä huolimatta hän pystyi esittämään vakavan haasteen Youngin ja muiden vaatimuksille päästä kohoamaan kirkon johtoon. Smith oli hieman ennen kuolemaansa lähettänyt Strangin järjestämään kirkon vaarnaa Wisconsinin osavaltioon. Samalla Strangin tuli valmistella salassa mahdollista pakopaikkaa myöhempien aikojen pyhille, mikäli heidät karkotettaisiin Nauvoosta, Illinoisista. Smithin kuoleman jälkeen Strang esitti julkisuuteen nk. nimityskirjan (Letter of Appointment), jossa Smith nimitti Strangin, paitsi uuden Voreen vaarnan johtajaksi, myös koko kirkon johtajaksi, mikäli hän joutuisi kohtaamaan marttyyrikuoleman. Useat Smithin seuraajista epäilivät kuitenkin nimityskirjan aitoutta. Nykyinen tutkimus pitää yleensä aitona nimityskirjan ensimmäistä osaa, jossa Strang nimitetään Voreen vaarnan johtajaksi. Sen sijaan kirjan toista sivua, jossa Strang nimitetään koko kirkon johtajaksi Smithin jälkeen, epäillään yleisesti väärennökseksi.

Strang kertoi myös, että profeetta Smithin kuolinhetkellä hänen luokseen saapui enkeleitä, jotka kertoivat hänelle Smithin kärsineen marttyyrikuoleman ja vahvistivat hänen nimityksensä kirkon johtajaksi. Myöhemmin Strangin vaatimuksen saivat lisäpontta, kun hän kertoi löytäneensä Voreen alueelta jumalallisen inspiraation johtamana vanhoja, esikolumbiaaniselta ajalta peräisin olevia metallilevyjä, joihin kaiverretut salaperäiset kirjoitusmerkit hän pystyi Jumalan avulla kääntämään englanniksi. Tarina muistuttaa paljon Smithin kertomusta Mormonin kirjan perustana olleiden kultalevyjen löytymisestä. Strang nimesi yksitoista todistajaa, jotka todistivat, että metallilevyt olivat olleet olemassa ja että ne oli kaivettu maahan jo muinaisina aikoina. Näistä nk. Voreen levyistä tehty käännös kuuluu nykyään strangiittien pyhiin kirjoituksiin. Se tunnetaan nimellä "Voriton Rajah Manchoun historia".

Strang nimesi kukkulan, jolta levyt olivat löytyneet, Lupauksen kukkulaksi (Hill of Promise). Myöhemmin yhteisö alkoi rakentaa levyjen löytymispaikalle temppeliä, jonka rakennustyöt kuitenkin keskeytyivät.

Useat Smithin seuraajat vakuuttuivat nimityskirjan aitoudesta sekä siitä, että Strang pystyi johtamaan kirkkoa samojen kykyjen avulla, joilla Smith oli sitä johtanut. He olivat valmiita tunnustamaan Strangin kirkon "profeetaksi, näkijäksi, ilmestyksensaajaksi ja kääntäjäksi", ainakin, kunnes seuraajakysymys oli lopullisesti ratkaistu. Strangin varhaisiin tukijoihin kuului esimerkiksi profeetta Joseph Smithin ainut hengissä ollut veli William Smith, Martin Harris, eräs Mormonin kirjan kolmesta todistajasta, apostoli John E. Page ja entinen apostoli William E. M'Lellin. Myös Nauvoon kaupungin ensimmäinen pormestari ja Smithin aikaisempi tukija John C. Bennett liittyi lyhyeksi aikaa Strangin tukijoihin.

Strang teki voimakkaasti työtä kootakseen ympärilleen alueella hajallaan asuvat myöhempien aikojen pyhät. Hänellä on arvioitu olleen jopa 12 000 tukijaa aikana, jolloin Brigham Youngia tuki ehkä 20 000 pyhää. Strang lähetti lähetyssaarnaajia myös Isoon-Britanniaan, joka oli ollut intensiivisen lähetystyön kohteena jo Smithin aikana. Tulokset Britteinsaarilla osoittautuivat kuitenkin vaatimattomiksi. Strangin seuraajat haastoivat Youngin vastaamaan seurakunnan edessä siitä, että hän oli ottanut kirkon johdon käsiinsä epäoikeudenmukaisesti. Young, joka ei ilmestynyt kuulusteluun, erotettiin virallisesti 6. huhtikuuta 1846.

Beaver Island[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska kohonnut maan hinta teki myöhempien aikojen pyhille vaikeaksi muuttaa Voreen alueelle, Strang siirsi kirkkonsa keskuspaikan Michiganjärvellä sijaitsevalle Beaver Islandille. Strangiitit perustivat saarelle St. James -nimisen kaupungin (nykyisin St. James Township). Strangin seuraajat asuivat saarella eräänlaisissa vapaaehtoiseen omaisuuden yhteyteen perustuvissa kommuuneissa, Myöhempien aikojen pyhien liikkeessä aikaisemmin sovelletun pyhityksen lain mukaisesti. Myös Strangin aluksi vastustama moniavioisuus pantiin saarella julkisesti toimeen, ja uuden temppelin rakennustyöt aloitettiin.

8. kesäkuuta 1850 Strang kruunautti itsensä juhlallisin menoin Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon kuninkaaksi Beaver Islandilla. Hänen mukaansa kuninkuus oli osa hänen profeetallista kutsumustaan, ja hän esitti, että myös Joseph Smith olisi salassa kruunattu kirkon kuninkaaksi - väite, jolle ei löydy todisteita. Toisin kuin usein luullaanselvennä, Strang ei väittänyt olevansa Beaver Islandin tai minkään muunkaan maanpäällisen alueen kuningas. Hän sanoi olevansa kirkon kuningas ja esitti kuninkuutensa kuvaavan Jeesuksen Kristuksen ikuista kuninkuutta kirkossa. Yhtä kaikki, Strangin kruunajaiset eivät olleet omiaan lähentämään hänen ja Michiganin alueen muiden asukkaiden suhteita.

Saaren asukkaiden elämäntapa, ennen muuta moniavioisuus, herätti pahennusta alueen muissa asukkaissa, ja saarelaisten välit heidän kanssaan kiristyivät. Kaksi miestä ampui Strangia kuolettavasti 20. kesäkuuta 1856, mikä jätti kirkon johtajatta ja haavoittuvaksi nopeasti kiristyvän ilmapiirin keskellä. Myöhemmin kesällä 1856 läheisen Mackinac Islandin ja eräiden Michigan-järven rantakylien asukkaat hyökkäsivät Beaver Islandille ja hävittivät sitä pahoin. Saaren asukkailta ryöstettiin heidän omaisuutensa, ja heidät pakotettiin nousemaan höyrylaivoihin, jotka kuljettivat heidät pois saarelta. Suurin osa heistä kuljetettiin väkipakolla Chicagoon, jossa heidät pakotettiin nousemaan maihin ryöstettyinä ja pahoinpideltyinä.

Strangin kuolema ja kirkon hajaannus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Strang eli vielä muutaman viikon ampumavälikohtauksen jälkeen, hän kieltäytyi itsepäisesti nimeämästä itselleen seuraajaa. Hänen mukaansa vain Jumala saattoi valita kirkon johtajan, ja tämä tulisi tehdä tiettäväksi enkelien välityksellä. Strangin kuolema ja lähes samanaikaisesti tapahtunut Beaver Islandin yhteisöjen väkivaltainen hajotus muodostivat yhdessä iskun, josta strangiitit eivät toipuneet. Kirkon jäsenet oli kirjaimellisesti raastettu eroon toisistaan, eivätkä kaikki tienneet toistensa kohtaloista. Samalla heiltä oli riistetty heidän hengellinen johtajansa. Vähitellen suuri osa heistä kokoontui yhteen perustaen löyhän järjestön, joka tunnettiin nimellä Myöhempien aikojen pyhien uusi järjestö. He päättivät olla lähtemättä Brigham Youngin seuraajien perässä Suuren suolajärven laaksoon ja etsiä sen sijaan yhteyttä Joseph Smithin lesken Emma Hale Smithin ja hänen poikansa Joseph Smith III:n kanssa. He liittyivät näiden johtamaan kirkkoon, Reorganisoituun myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon, joka nykyään tunnetaan nimellä Kristuksen yhteisö.

Pieni osa Strangin seuraajista kuitenkin pysyi uskollisena profeettansa muistolle. Heidän johtoonsa nousi Wingfield W. Watson, joka johti kirkon hallintoa ja "juoksevia asioita" aina 1900-luvun alkuun. Hän ei kuitenkaan missään vaiheessa väittänyt olevansa profeetta tai omaavansa muita Smithin ja Strangin kykyjä. Kirkon keskuspaikka on nykyään Voreessa (joka on osa Burlingtonia), Wisconsinissa.

Oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strangiittien oppi perustuu mormonistiseen perinteeseen ja Strangin siitä antamaan tulkintaan. Kirkko tunnustaa pyhiksi kirjoituksikseen Raamatun, Mormonin kirjan, Voriton Rajah Manchoun historian, sekä Herran lain kirjan (engl. Book of the Law of the Lord). Viimeksi mainittu sisältää teoksen itsensä mukaan Mooseksen kirjoituksia, jotka Strang kertoi kääntäneensä uurimin ja tummimin avulla. Teos sisältää mm. kymmenen käskyä, tosin muodossa, jota sen enempää juutalaisuus kuin kristinuskokaan eivät tunne. Strang kertoi esimerkiksi ennallistaneensa kymmeneen käskyyn alun alkaen kuuluneen käskyn "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", joka hänen mukaansa oli joutunut myöhemmin kateisiin. Lisäksi kirja sisältää runsaasti ohjeita kirkon käytännön elämää varten.

Strang oli vakaumuksellinen monoteisti, ja tämä sai hänet hylkäämään sekä perinteisen kristillisen kolminaisuusajatuksen että mormonistisen ajatuksen kolmesta erillisestä jumalallisesta persoonasta. Sekä Poika että Pyhä Henki olivat Strangin mukaan Isää Jumalaa alempia olentoja. Strang myös hylkäsi mormonismissa keskeisen ajatuksen ihmisen mahdollisuudesta kehittyä kuolemansa jälkeen jumalaksi, nk. ikuisen kehittymisen ajatuksen eli pelastussuunnitelman. Strang omaksui myös ajatuksen evoluutiosta, jota Jumala oli hänen mukaansa johtanut.

Strang kiisti myös ajatuksen Jeesuksen neitseellisestä syntymästä. Hänen mukaansa Jeesus oli Marian ja Joosefin lihallinen lapsi, josta tuli messias vasta kasteen yhteydessä. Lopullisesti Jeesuksen messiaanisuus tuli ilmeiseksi vasta hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Strang tunnusti mormonismin tapaan Kristuksen kärsimyksen ja ristinkuoleman sovitusuhriksi, joka mahdollistaa ihmisen ylösnousemuksen ja syntien anteeksiantamuksen. Ihminen pelastuu tekemällä parannuksen, uskomalla Kristuksen sovitustyöhön, antamalla kastattaa itsensä ja saamalla Pyhän Hengen lahjan kätten päällepanon kautta.

Strangiitit uskovat myös pappeuden valtuuden ja avaimien palauttamiseen Smithin kautta. Strang katsoi, että myös naisella on mahdollisuus tulla osalliseksi Aaronin pappeuden viroista. Hän on tiettävästi ensimmäinen myöhempien aikojen pyhien liikkeessä, joka vihki naisia diakoneiksi, opettajiksi ja papeiksi. Strang vihki myös alusta asti mustaihoisia eri pappeuden asteisiin.

Strang piti avioliittoa "täksi ajaksi ja iankaikkisuudeksi" eli iankaikkista avioliittoa välttämättömänä Jumalan välittömään läheisyyteen eli korotukseen pääsemiseksi. Hänen mukaansa sellainen voitiin kuitenkin solmia myös muualla kuin temppelissä. Strang halusi rakentaa temppelin sekä Voreehen että Beaver Islandille, ilmeisestikin suorittaakseen niissä endaumenttiseremonioita. Temppelit eivät kuitenkaan koskaan valmistuneet, ja ilmeisesti endaumenttiseremonia ei ole nykyisin käytössä strangiittien parissa. Sama koskee sijaistoimituksia kuolleiden puolesta. Nämä Strangin aikana käytössä olleet toimitukset hyväksytään edelleen periaatteessa, mutta niitä ei toimiteta käytännössä.

Strangiitit pitävät moniavioisuutta edelleenkin jumalallisena periaatteena, mutta toistaiseksi moniavioisia liittoja ei solmita.

Strangin ajan erikoisuus olivat eläinuhrit, joita uhrattiin osana jumalanpalvelusmenoja. Niillä ei kuitenkaan katsottu olevan synnit sovittavaa merkitystä, koska Kristuksen uhri oli ne jo sovittanut. Nykyään eläinuhrit hyväksytään periaatteessa, mutta niitä ei panna toimeen.

Eräs strangiiteille luonteenomainen oppi on myös sapatin pyhittäminen sunnuntain sijaan.

Linkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]