Joseph Smith III

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Joseph Smith III (6. marraskuuta 183210. joulukuuta 1914) oli myöhempien aikojen pyhien liikkeen perustajan, profeetta Joseph Smithin vanhin elossa säilynyt poika. Joseph Smithin nimeen liitetty järjestysluku III selittyy sillä, että jo hänen isänsä isän nimi oli Joseph Smith. Hän oli siis ikään kuin kolmas sukupolvi samaa nimeä. Joseph Smith III nousi nykyään Kristuksen yhteisönä tunnetun Reorganisoidun myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon johtoon. Hänen persoonansa ja näkemyksensä vaikuttivat suuresti tämän yhteisön teologiaan.

Joseph Smith III

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joseph Smith III syntyi Kirtlandissä, Ohiossa 6. marraskuuta 1832 Joseph Smithin ja hänen vaimonsa Emma Hale Smithin perheeseen. Hän muutti perheensä kanssa Far Westiin, Missouriin 1838. Siellä hänen isänsä joutui pidätetyksi syntyneiden väkivaltaisuuksien yhteydessä. Nuori Joseph-poika yöpyi useaan otteeseen isänsä luona vankilassa. Myöhempien kertomusten mukaan isä-Joseph olisi siunannut poikansa vankilassa ja profetoinut tämän kerran nousevan seuraajakseen. Joseph Smith joutui olemaan vangittuna aina vuoteen 1839, mutta hänen perheensä muutti tuona aikana ensin Quincyyn, Illinoisiin ja myöhemmin pyhien uuteen keskukseen Nauvoohon. Vankilasta paennut isä Joseph Smith liittyi myöhemmin perheensä seuraan. Nauvoossa oleskelun aikana isä Joseph voiteli ja siunasi poikansa tiettävästi toistamiseen seuraajakseen.

Joseph Smith joutui kiihtyneen kansanjoukon lynkkaamaksi Carthagen vankilassa Illinoisissa 27. kesäkuuta 1844. Joseph Smith III oli tuolloin 11. Monet myöhempien aikojen pyhät olivat aikaisemmin ajatelleet poika Josephin kerran seuraavan isäänsä, mutta hänen nuori ikänsä teki tämän käytännössä mahdottomaksi. Sekä Joseph III:n äiti Emma että hänen isänäitinsä Lucy Smith yrittivät pitää pojan puolta, mutta heidän arvovaltansa ei osoittautunut riittäväksi. Koska selvää säännöstä johtajuudesta ei ollut annettu, ajautui Smithin perustama liike kriisiin. Useat kirkon vaikutusvaltaisista viranhaltijoista katsoivat olevansa joko kyvykkäimpiä tai kutsuttuja kirkon johtoon. Kahdentoista apostolin koorumin johtaja Brigham Young katsoi, ettei kirkolle pitänyt ensi alkuun valita johtajaa ensinkään, vaan kirkon johdon tulisi säilyä kahdentoista apostolin käsissä kollektiivisesti. Kolmen vuoden kuluttua Young valitutti itsensä virallisesti kirkon johtajaksi, profeetaksi ja ilmestyksensaajaksi. Hän ilmoitti johtaneensa myöhempien aikojen pyhät Kalliovuorille, turvaan vihollisen ahdistukselta. Suhteet Smithin perheen ja Youngin välillä kiristyivät. Smithin perhe kieltäytyi tunnustamasta Youngin asemaa ja seuraamasta häntä Kalliovuorille. Useat Smithin perheen jäsenistä tunnustivat James J. Strangin kirkon johtajaksi. Joseph Smith III jäi äitinsä ja isoäitinsä kanssa asumaan jo lähes autioituneeseen Nauvoohon. 1847 Emma Smith meni naimisiin toisen aviomiehensä Lewis C. Bidamonin kanssa.

Joseph Smith III alkoi opiskella lakia. 1856 hän meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa Emmelinen Griswoldin kanssa. Nuori aviopari muutti asumaan Joseph III:n vanhempien ensimmäiseen asuintaloon Nauvoossa.

Kirkon järjestäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1840-luvun lopulla ja 1850-luvun alussa suurin osa Smithin seuraajista joko tunnusti Brigham Youngin tämän seuraajaksi ja muutti Utahiin tai pysyi keskilännessä ja tunnusti James J. Strangin profeetaksi. Strang yritti luoda siteitä Smithien perheeseen ja esitti, että Smith tulisi kerran seuraamaan häntä hänen kirkkonsa johtojana. Smithien perhe ei kuitenkaan osoittanut kiinnostusta ryhtyä tukemaan Strangin johtamaa yhteisöä. Useat keskilännen pyhistä vastustivat ajatusta moniavioisuudesta. Kun Strang otti tämän tavan virallisesti käytäntöön 1849, monet hänen kannattajistaan hylkäsivät hänet ja hänen kirkkonsa. Kun Strang myöhemmin sai surmansa salamurhaajan luodista, hän kieltäytyi määräämästä itselleen seuraajaa, mikä jätti hänen kirkkonsa hajaannuksen tilaan. Tämä sai monet hänen entisistä kannattajistaan etsimään itselleen uutta hengellistä kotia.

Monet keskilännen pyhistä odottivat Joseph Smith III:n astuvan kirkon johtoon. Smith torjui kuitenkin pitkään tämänsuuntaiset pyynnöt. Hän selitti astuvansa kirkon johtoon vain, jos Jumala hänet siihen kutsuu. Vuonna 1860 Smith selitti lopulta saaneensa Jumalalta asiaa koskevan kutsun näyssä. 6. huhtikuuta 1860 - samana päivänä, jolloin isä Smith oli perustanut 30 vuotta takaperin Kristuksen kirkon - Illinoisin Amboyihin kerääntynyt kokous valitsi Joseph Smith III:n kirkon johtajaksi ja profeetaksi. Sekä Smithin johtama kirkko että Brigham Youngin johtama kirkko kutsuivat itseään nimellä Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Kumpikin katsoi olevansa Smithin perustaman kirkon laillinen perillinen.

Kirkon presidentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkonsa johtajana Joseph Smith III osoittautui maltilliseksi ja suvaitsevaiseksi. Monet hänen kirkkonsa jäsenistä olivat itse asiassa myöhempien aikojen pyhiä, joita hänen isänsä tiukka ja keskitetty hallinto oli loukannut ja haavoittanut. Myös kirkon tiukkaan ja suvaitsemattomaan hallintoon pettyneitä entisiä Brigham Youngin kannattajia liittyi Smithin johtamaan kirkkoon, joka pian omaksui nimen Reorganisoitu myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. He etsivät itselleen hengellistä kasvupaikkaa, jossa usko ei haavoittaisi vaan tukisi, mutta joka samalla varjelisi Joseph Smithin perustaman uskonliikkeen parhaat traditiot. Joseph Smith III halusi luoda juuri tällaisen kirkon.

Sen sijaan, että olisi kieltänyt sellaiset isä Joseph Smithin loppukauden opetukset kuin sijaistoimitukset kuolleiden puolesta, endaumenttiseremonian, Aabrahamin kirjan jumalallisen alkuperän ja opit jumalien moninaisuudesta ja ihmisen kehittymisestä jumalaksi, Smith III joko esitti, että tällaisia oppeja ei ollut hyväksytty virallisesti tai selitti, että ne oli ymmärretty väärin. Hän saattoi joskus selittää, että kyseessä oli ollut vain isä Smithin oma mielipide, joka ei sitonut kirkkoa ja jota ei tullut noudattaa. Toiisaalta Smith III ei myöskään halunnut kahlita seuraajiaan liiaksi, ja esimerkiksi sijaistoimituksia kuolleiden puolesta suoritettiin jonkin verran liikkeen alkuaikoina. Smith ei halunnut kieltää seuraajiaan, jolle asia oli henkilökohtaisesti tärkeä.

Yhdessä asiassa Smith III oli kuitenkin ehdoton. Hän kielsi isänsä koskaan opettaneen tai harjoittaneen moniavioisuutta, ja hän kielsi ehdottomasti tällaiset liitot omassa kirkossaan. Hänen mukaansa moniavioisuus oli Brigham Youngin Utahissa kehittämä väärä oppi, joka virheellisesti oli pantu Joseph Smithin suuhun. Tähän ehdottomuuteen lienee vaikuttunut Smith III:n äiti Emma Smith, jolle hänen miehensä opettama moniavioisuus oli ymmärrettävästi vaikea asia.

1860- ja 1870-luvuilla Smith alkoi järjestää kirkkoaan isänsä vakiinnuttaman järjestyksen mukaan. Hän järjesti ensimmäisen presidenttikunnan, kahdentoista apostolin neuvoston, seitsenkymmenten koorumin ja johtavan piispakunnan.

1866 Smith muutti Nauvoosta Planoon, Illinoisiin, josta tuli kirkon keskuspaikka. Hän yritti ottaa kirkossaan käyttöön myös omaisuuden yhteyden eli "pyhityksen lain". Yritys kuitenkin epäonnistui.

Smithin viimeisinä vuosina kirkon jäsenistö alkoi muuttaa Independenceen, Missouriin, joka isä Smithin saaman profetian mukaan tulisi olemaan pyhien kokoamispaikka ja "Siionin kaupunki". 1906 tuolloin 73-vuotias Joseph Smith III muutti itsekin Independenceen. Hän pysyi virallisesti kirkon johtajana, mutta hänen vanhin poikansa Frederick Madison Smith otti kirkon käytännön asiat hoitoonsa. Joseph Smith III menehtyi sydänkohtaukseen 10. joulukuuta 1914.