Aabrahamin kirja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Mormonismi

Aabrahamin kirja on osa Kallisarvoista helmeä, Myöhempien aikojen pyhien pyhänä pitämää kirjoitusta. Otsikon mukaan kyseessä on "Aabrahamin kirja, jonka profeetta Joseph Smith on kääntänyt papyrusteksteistä. Muutamien Egyptin maanalaisista hautakammioista peräisin olevien, haltuumme joutuneiden vanhojen aikakirjojen käännös. Aabrahamin Egyptissä ollessaan omakätisesti papyrukselle laatimat kirjoitukset, joita kutsutaan Aabrahamin kirjaksi." Aabrahamin kirja on ainut Kallisarvoisen helmen kirjoituksista, joiden alkuteksti, otsikossa mainitut papyrukset, on löydetty. Kirja on viime vuosina ollut intensiivisen tutkimuksen ja myös kiistelyn kohde.

Osa papyrusta, jota Joseph Smith käytti lähteenään. Hänen tulkintansa eroavat egyptologien käännöksestä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aabrahamin kirjan syntykertomus alkaa 1827 tai 1828, jolloin ranskalainen seikkailija ja harrastaja-arkeologi Antonio Sebolo sai Egyptin varakuninkaalta Muhammed Alilta luvan suorittaa arkeologisia kaivauksia Theban (nykyinen Luxor) kaupungin lähellä Ala-Egyptissä. Sebolo löysikin joukon muumioita, joista 11 oli niin hyväkuntoista, että hän päätti ottaa ne mukaansa Eurooppaan myydäkseen ne museoille. Sebolo kuitenkin kuoli yllättäen Triestessä, ja muumiot siirtyivät perintönä hänen sisarenpojalleen Michael H. Chandlerille. Hän peri myös muumioiden mukana olleet papyruskääröt. Muumiot lähettiin Chandlerille Yhdysvaltoihin, jossa hän esitteli niitä maksua vastaan näyttelyissä. Vuonna 1835 hän saapui muumionäyttelyineen Kirtlandiin, Ohioon, jossa MAP-kirkon tuolloinen pääpaikka sijaitsi. Kirkon profeetta Smith tutustui näyttelyyn ja vakuuttui siitä, että mukana olleet papyrukset sisälsivät arvokkaita kirjoituksia. Hänen mukaansa yksi muumioiden mukana ollut papyrus sisälsi Aabrahamin itsensä kirjoittaman selostuksen elämästään, toinen taas sisälsi Joosefin omakätisen kirjoituksen. Smith osti muumiot papyruksineen 2 400 dollarilla ja alkoi kääntää papyruksia jumalallisen innoituksen avulla. Erinäisistä syistä käännöstyö kuitenkin viivästyi. Profeetta julkaisi Aabrahamin kirjan käännöksensä jatkokertomuksena "Times and Seasons" -lehdessä vuonna 1842. Myöhemmin kirjasta tuli osa vuonna 1851 julkaistua Kallisarvoista helmeä. Joosefin kirjaa Smith ei ennättänyt kääntää lainkaan.

Aabrahamin kirjan sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aabrahmin kirja jakautuu viiteen lukuun. Luku 1 kertoo Aabrahamin taistelusta epäjumalien palvontaa vastaan sekä maassaan että perheessään. Vastustuksensa takia Aabraham joutuu vangituksi ja Elkenan epäjumalan pappi yrittää uhrata hänet, mutta Jumala lähettää enkelinsä pelastamaan Aabrahamin (Smithin mukaan kuvajäljennös n:o 1 kuvaa tätä). Toinen luku kuvailee Aabrahamin vaellusta Kaldean Urista Kanaanin maahan, jonka Jumala on luvannut hänelle perintöosaksi, sekä hänen matkaansa Egyptiin pakoon nälänhätää. 3. luku kertoo Jumalan ilmestymistä Aabrahamille sekä hänen saamastaan näystä, jossa Jumala selittää hänelle tähtitieteen perusteita. Luvut 4 ja 5 sisältävät 1. Mooseksen kirjan 1. ja 2. lukuun perustuvan kertomuksen maailman luomisesta. Huomiota herättävää on, että luomistyö esitetään useamman jumalan yhteistyöksi. Jumalat luovat maailman.

Aabrahamin kirjan kuvajäljennökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainakin kaksi taiteilijaa, heidän joukossaan kuvanleikkaaja Reuben Hedlock, jäljensivät papyruksista kolme kuvaa. Ne julkaistiin yhdessä Smithin laatimien selitysten kanssa "Times and Seasons" -lehdessä Aabrahamin kirjan liitteenä. Nykyään nämä kolme kuvajäljennöstä kuuluvat yhdessä Smithin selitysten kanssa Kallisarvoiseen helmeen. Nykyiset egyptologit eivät kuitenkaan pidä Smithin laatimia selityksiä uskottavina.

Kuvajäljennös n:o 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvajäljennös n:o 1

Smithin selityksen mukaan kuva esittää yritystä uhrata Aabraham. Aabraham makaa sidottuna alttariin, ja "Elkenan epäjumalain pappi" on aikeissa uhrata hänet. Alttarin alla olevat hahmot esittävät hänen mukaansa "Elkenan, Libnan, Makmakran, Kooraan ja faaraon jumalia". Egyptologien mukaan kuva esittää vainajan muumioimista. Suurin osa egyptologeista on sitä mieltä, että kuvassa esitetään Osiris-jumalan palsamointi. Osiris joutui mustasukkaisen veljensä Sethin surmaamaksi, mutta hänen uskollinen Isis-vaimonsa kokosi Osirikisen ruumiin palaset, jolloin tämä heräsi henkiin. "Elkenan epäjumalain pappi" on itse asiassa sakaalinpäinen Anubis (käsikirjoitus on vaurioitunut, joten hahmolta puuttuu pää), joka on balsamoimassa ruumista. Smithin jumalankuviksi arvelemat esineet ovat heidän mukaansa kanooppiruukkuja, joissa säilytettiin vainajan palsamoituja sisäelimiä. Kanooppiruukuissa kuvattiin yleensä "neljä Horus-lasta", joiden hahmoina olivat ihminen, paviaani, sakaali ja haukka. Pojat olivat nimeltään Imsety, Hapi, Duamutef ja Qebhesenuef.[1] Tällaisia kanooppiruukkuja on esillä useissa museoissa.[2] Siivekäs hahmo, jonka Smith on tulkinnut "Herran enkeliksi", on egyptologien käsityksen mukaan vainajan sielu, joka Osiriksen tapauksessa on lentämässä sisään hänen suuhunsa herättämään hänet henkiin.

Kuvajäljennös n:o 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvajäljennös n:o 2.

Smith antoi useita selityksiä tämän kuvion osille. Kuvion keskus kuvaa hänen mukaansa Kolobia, tähteä, joka on lähinnä Jumalan asumusta. Osa kuvioista kuvasi hänen mukaansa tähtiä ja taivaankappaleita, osasta hän taas totesi, että niiden selitys "ilmoitetaan Herran hyväksi näkemänä aikana".

Egyptologien mukaan kyseessä on hypocephalus eli kuvio, joka asetettiin muumion pään alle ohjaamaan häntä hänen matkallaan tuonpuoleiseen. Hypocephalus sisältää viittauksia jumaliin, jotka vainaja tulee kohtaamaan tuonpuoleisessa, ja antoi ohjeita heidän kohtaamisekseen. Hypocephalus on yleinen osa Kuolleiden kirjaan kuuluvaa Hengitysten kirjaa. Hypocephalus oli aina henkilökohtainen, eikä niitä ole kahta samanlaista.

Kuvajäljennös N:o 3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvajäljennös n:o 3.

Smithin mukaan tämä kuva esittää Aabrahamia istumassa faaraon valtaistuimella pohtimassa tähtitieteen perusteita. Hahmo Aabrahamin takana oli hänestä "kuningas faarao, jonka nimi käy ilmi hänen päänsä yläpuolella olevista kirjoitusmerkeistä". Aabrahamin edessä seisoo "faaraon, Egyptin kuninkaan, ruhtinas". Egyptologien mielestä kuva esittää kuolleen tuomitsemista Osiris-jumalan valtaistuimen edessä. Osiriksen edessä seisoo oikeuden ja totuuden jumalatar Maat, joka pitää kädessään sulkakynää.

Papyrusten katoaminen ja löytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joseph Smithin kuoleman jälkeen hänen omistamansa papyrukset ja muut egyptiläiset esineet siirtyivät hänen äitinsä Lucy Mack Smithin haltuun. Tämän kuoltua 14. toukokuuta 1856 esineet peri Joseph Smithin leski Emma Hale Smith. Toukokuun 25. päivänä 1856 Emma myi muumiot ja papyrukset Abel Combs -nimiselle miehelle, joka puolestaan myi ne edelleen St. Louisissa sijaitsevalle museolle. Vuonna 1863 ne myytiin edelleen Chicago Museumille, jossa niiden arveltiin pitkään tuhoutuneen Chicagon suuressa palossa. Tosiasiassa näin ei kuitenkaan ollut. Kaksi papyruksista oli jäänyt Abel Combsin taloudenhoitajattaren haltuun. Hänen tyttärensä Alice Heusser tarjosi niitä vuonna 1918 New Yorkin Metropolitan Museum of Artille. Museo osti ne vuonna 1947 Alice Heusserin leskeltä. Tutkija Aziz S. Atiya Utahin valtionyliopistosta löysi sattumalta 11 katkelmaa papyruksista toukokuussa 1966 Metropolitan Museumista. Koska papyrukset olivat katkelmallisia, iältään suhteellisen nuoria ja sisällöltään tunnettuja, museo suostui lahjoittamaan ne MAP-kirkolle vuonna 1967.

Oli selvää, että Smith oli aikoinaan omistanut nämä papyrukset. Fragmenttien takapuolelle oli nimittäin piirtynyt kuvia Kirtlandin temppelistä Ohiossa sekä kaupungin pohjapiirrosta. Lisäksi papyrukset sisälsivät Aabrahamin kirjaan liitetyn kuvajäljennöksen numero 1. Ammattitaitoiset egyptologit saattoivat nyt tutkia papyruksia ja verrata niiden sisältöä Smithin kääntämään Aabrahamin kirjaan. MAP-kirkon tukema tutkimuslaitos Foundation for Ancient Research and Mormon Studies (FARMS) julkaisee kirjoitusta koskevia tutkimuksia ja järjestää konferensseja asian tiimoilta.[3]

Papyrusten arvostelua ja vastauksia arvosteluun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papyrusten siirryttyä MAP-kirkon haltuun kirkko määräsi Brigham Youngin yliopiston professorin Hugh Nibleyn tutkimaan papyruksia. Nibley oli kielitieteilijä, mutta hänellä ei ollut egyptologin koulutusta. Nibley joutui siten kutsumaan avukseen egyptologeista ja kielitieteilijöistä koostuvan työryhmän. Nämä antoivat tyrmäävän arvostelun Smithin aikoinaan tekemälle "käännökselle". Egyptologien käsityksen mukaan löytyneet papyrukset olivat osa Hengitysten kirjaa (engl. "Book of Breathings"), joka puolestaan oli osa tunnettua egyptiläistä Kuolleitten kirjaa. Lisäksi tutkijat ajoittivat papyrukset Ptolemaiosten aikaan, siis noin puolitoista tuhatta vuotta Aabrahamin ajan jälkeen.

Pääasialliset perusteet Aabrahamin kirjan aitoutta vastaan ovat:

  • Löytyneissä papyruksissa ei ole minkäänlaista viittausta Aabrahamiin, ei historiallista eikä sisällöllistä. Kirja ei mainitse Aabrahamia eikä Israelin Jumalaa, sen sijaan se mainitsee useita tunnettuja muinaisen Egyptin jumalia. [4] Yksi näistä on kuunjumala nimeltä Khons, jota tarkoittavan merkin kääntämiseen Joseph Smith on tutkimusten mukaan käyttänyt 177 sanaa.[5]
  • Joseph Smithin kuvajäljennösten tulkinta ei vastaa nykyisten egyptologien tulkintaa papyruksista. [6] Tätä vastaan on huomautettu, että Smithin selitys voi olla enemmänkin alkuperäisen symbolikielen tulkintaa kuin kuvioiden historiallinen selitys.
  • Papyrukset on ajoitettu myöhäiselle Ptolemaiosten kaudelle tai jopa varhaiselle Rooman kaudelle. [7] Kirjoitusten puolustajat vastaavat, että papyrukset saattavat olla vain kopioita alkuperäisistä teksteistä, jotka ovat peräisin Aabrahamin ajalta.[8]
  • Papyruksissa on anakronismeja, jotka osoittavat, että ne ovat Aabrahamin aikaa myöhäisemmältä ajalta.[9]
  • Joseph Smith alkoi kirjoittaa Kirtlandissa, Ohiossa, ollessaan kirjaa "Egyptian Aphabet (sic!) and Grammar", jossa hän teki selkoa käännöstekniikastaan. Teoksessa hän esittää papyruksesta hieroglyfin kerrallaan ja antaa sen käännöksen. Täten on mahdollista selvittää hänen käyttämäänsä käännöstekniikkaa. Nykyisen egyptologisen tietämyksen nojalla hänen käännöksensä on virheellinen.[10]

Aabrahamin kirjan puolustajat ovat vastanneet esittämällä teorioita teoksen synnystä. Suosituimmat ovat seuraavat:

  • On mahdollista, etteivät löydetyt papyrukset ole se asiakirja, jonka Smith lopulta käänsi, ja että hänen kääntämänsä papyrus on kadonnut. [11] Kriitikot vastaavat, että papyrus sisältää selvästi Aabrahamin kirjan kuvajäljennöksen n:o 1, ja että Aabrahamin kirja nimenomaan viittaa tämän jäljennöksen tekemiseen (Aabrahamin kirja 1:12).[12]
  • Joseph Smith on voinut saada Aabrahamin kirjan tekstin ilmestyksenä tai ilmoituksena. Tällöin kyseessä ei olisi käännös sanan perinteisessä merkityksessä, vaan papyrukset olisivat toimineet vain ilmoituksen innoittajana ja laukaisija, eräänlaisena "katalysaattorina".[13] Kriitikot huomauttavat, että Smith sanoi nimenomaan kääntäneensä papyrukset ja että hänen teoksensa "Egyptian Aphabet and Grammar" osoittaa hänen halunneen tehdä nimenomaan käännöksen.[14]
  • Aabrahamin kirjoitukset on voitu koodata vanhoihin papyruksiin eräänlaisena esoteerisena muistikoodina, jonka Smith avasi.[15]
  • Kuvajäljennökset eivät ole Aabrahamin ajalta, vaan juutalainen kopioija on lisännyt ne vuosisatoja myöhemmin.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Richard A. Parker, "The Joseph Smith Papyri: A Preliminary Report", Dialogue: A Journal of Mormon Thought, Summer 1968, p. 86
  2. ↑ For example, see Detroit Institute of Arts Galleries - Canopic Jars dia.org. Arkistoitu 14.8.2006. Viitattu 7.8.2006.
  3. ↑ Insights, FARMS newsletter, The Book of Abraham: An Ongoing Research Focus farms.byu.edu. Arkistoitu 28.8.2006. Viitattu 7.8.2006. , vol. 24 issue 5, Provo, Utah: Maxwell Institute, 2004
  4. ↑ Edward H. Ashment "Joseph Smith’s Identification of ‘Abraham’ in Papyrus JS 1, ‘The Breathing Permit of Hor.’" Dialogue: A Journal of Mormon Thought (Winter 2000) p. 126.
  5. ↑ Hannu Nyman "Toisenlainen evankeliumi:Näkökulmia Jehovan todistajien ja mormonien opetukseen" (Karas-Sana 1988) s. 127.
  6. ↑ Stephen E. Thompson, "Egyptology and the Book of Abraham", Dialogue: A Journal of Mormon Thought 28/1 (Spring 1995): 148-152
  7. ↑ Klaus Baer, "The Breathing Permit of Hor," Dialogue: A Journal of Mormon Thought 3 (Autumn 1968):111 and Richard A. Parker, The Joseph Smith Papyri: A Preliminary Report, Dialogue: A Journal of Mormon Thought, Summer 1968, p. 98. Näin myös Hugh Nibley, The Message of the Joseph Smith Papyri: An Egyptian Endowment, [Salt Lake City: Deseret Book Co., 1975], p. 3, jossa Nibley ajoittaa papyrukset 1. vuosisadalla jaa. Katso myös Michael D. Rhodes, The Ensign, July 1988, pp. 51-53.
  8. ↑ Could there have been a real Egyptian scroll that actually, literally discussed Abraham? jefflindsay.com. Viitattu 7.8.2006.
  9. ↑ Stephen E. Thompson, "Egyptology and the Book of Abraham", Dialogue: A Journal of Mormon Thought 28/1 (Spring 1995): 152-156.
  10. ↑ Egyptian Alphabet and Grammar xmission.com. Arkistoitu 13.8.2006. Viitattu 7.8.2006.
  11. ↑ John Gee, "A Tragedy of Errors" FARMS Review of Books 4/1 (1992): 93–119 ja Michael D. Rhodes, "The Book of Abraham: Divinely Inspired Scripture" FARMS Review of Books 4/1 (1992): 120–126
  12. ↑ Stephen E. Thompson, "Egyptology and the Book of Abraham", Dialogue: A Journal of Mormon Thought 28/1 (Spring 1995): 154.
  13. ↑ Michael D. Rhodes and John Gee, Interview on KSL Radio on January 29, 2006 ja Michael D. Rhodes, The Ensign, July 1988, pp. 52-53.
  14. ↑ Milan D. Smith, Jr. “`That Is the Handwriting of Abraham.’”, Dialogue: A Journal of Mormon Thought 23 (4) Winter 1990: 167-169. The title of the article refers to an incident where Josiah Quincy, the famous mayor of Boston, met Joseph Smith and was shown the papyrus. Quincy stated, "Some parchments inscribed with hieroglyphics were then offered us. They were preserved under glass and handled with great respect. `That is the handwriting of Abraham, the father of the Faithful,’ said the prophet." See Josiah Quincy, Figures of the Past, 3rd. ed. Boston: Roberts Brothers, 1883.
  15. ↑ Mnemonic Device of the Joseph Smith Papyri, Egyptian Alphabet & Grammar & the Book of Abraham .ida.net. Arkistoitu 19.8.2006. Viitattu 7.8.2006.
  16. ↑ Kevin L. Barney, "The Facsimiles and Semitic Adaptation of Existing Sources," Astronomy, Papyrus, and Covenant, 115–116.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aabrahamin_kirja&oldid=21236950”