Vähimmäispalkka

Vähimmäispalkka ("minimipalkka") on pienin mahdollinen palkka, joka lain mukaan työntekijälle tulee maksaa. Useimmissa maissa on oma vähimmäispalkkalainsäädäntönsä mutta Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa ei ole yleistä vähimmäispalkkaa.

Sisällysluettelo 1 Vähimmäispalkka Suomessa 2 Vähimmäispalkat muissa maissa 3 Vähimmäispalkkojen vaikutukset 3.1 Vähimmäispalkkojen kannattajien perusteluja 3.2 Vähimmäispalkkojen vastustajien perusteluja 4 Aiheesta muualla 5 Lähteet

[muokkaa] Vähimmäispalkka Suomessa

Suomessa ei ole käytössä vähimmäispalkkaa lakiin kirjattuna minimipalkkana, niin kuin se monissa muissa maissa ymmärretään, vaan täällä vähimmäispalkat määritetään työehtosopimuksissa jokaiselle alalle erikseen. Esimerkiksi talonmiehen työtä koskevan työehtosopimuksen mukaisesti täysin työkykyisen talonmiehen vähimmäispalkka 40 viikkotyötunnin kokoaikatyöstä on 1.10.2009 alkaen 1238,33 euroa kuukaudessa^[1].

Jos alalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta, vähimmäispalkkaa ei periaatteessa ole. Tästä poikkeus on tietysti tilanne, jossa työnantaja ei sovi työntekijän kanssa palkasta, jolloin katsotaan sanattomasti sovituksi, että työntekijälle on maksettava "tavanomaista ja kohtuullista palkkaa"^[2]. Jos alalla on jokin muu kuin yleissitova työehtosopimus, tavanomaisena ja kohtuullisena voidaan pitää siinä määrättyä palkkaa. Jos alalla ei ole lainkaan työehtosopimuksia, tavanomainen ja kohtuullinen palkka voi perustua esimerkiksi alan järjestöjen palkkasuosituksiin. Ellei näitäkään ole, suositellaan työstä maksettavaksi ainakin niin paljon, että työttömyysturvalain työssäoloehdon mukainen päivärahaoikeus täyttyy. Tämä tarkoittaa kokopäiväisessä työsuhteessa peruspäivärahan 40-kertaista määrää kuukaudessa. Kuukausipalkan tulee tämän mukaan olla vuonna 2009 vähintään 1025,20 euroa kokopäivätyöstä tai 5,95 euroa tunnissa. Vähimmäispalkkojen noudattamista valvovat Suomessa työsuojelupiirit.

Kuitenkin esimerkiksi kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määrittelemä pienin kokopäivätyöstä maksettu vähimmäispalkka on tällä hetkellä vain 664,58 euroa. Kunnat voivat maksaa tämän suuruista palkkaa toukokuun ja syyskuun välisenä aikana työskenteleville nuorille työntekijöille, "joilta puuttuu alan ammattitutkinto tai ammattitaito"^[3].

Keväällä 2009 Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK otti ensimmäistä kertaa tavoitteekseen yhtenäisen työehtosopimuksiin perustuvan minimipalkan ajamisen. Euroopan Unionin jäsenmaista kahdellakymmenellä on lakiin perustuva yleissitova minimipalkka, sen puuttuessa vain Suomelta, Ruotsilta ja Tanskalta.^[4]

[muokkaa] Vähimmäispalkat muissa maissa

• Isossa-Britanniassa vähimmäispalkka on £5,52/tunti yli 22-vuotiaille ja 18-21-vuotiaille £4,60/tunti^koska?. ^[5]
• Alankomaissa vähimmäispalkka on 1249,20 euroa kuussa.^koska? Alle 22-vuotiaille pienempi.
• Ranskassa vähimmäispalkka on 1321 euroa kuussa.^[6]
• Yhdysvalloissa vähimmaispalkka oli 8,15 dollaria tunnissa vuonna 2008. Minimipalkkaan on yhdistetty pienituloisia tukeva ansiotulotuki (engl. earned income tax credit).
• Kanadassa vähimmäispalkat säädetään osavaltioittain ja vaihtelevat 5,90 dollarista (Alberta) 8 dollariin (Brittiläinen Kolumbia) tunnilta^koska?.
• Uudessa-Seelannissa vähimmäispalkka oli vuonna 2010 $12,75/tunti yli 18-vuotiailta, $10,20/tunti 16-17-vuotiailta.
• Ruotsissa on aloittainen työehtosopimuksiin perustava vähimmäispalkka.
• Hongkongissa vähimmäispalkka koskee vain siirtotyöläisiä.

[muokkaa] Vähimmäispalkkojen vaikutukset

Taloustieteessä on väitelty pitkään vähimmäispalkkojen hyödyistä ja haitoista. Etenkin historiallisesti työnantajilla on saattanut olla paljon suurempi neuvotteluvoima, jolloin työntekijöiden palkkoja on voitu painaa alaspäin. Toisaalta vähimmäispalkan asettaminen voi johtaa työttömyyteen. Jos se asetetaan korkeammalle kuin alhaisimman taitotason työntekijöiden tuottavuus, ei työnantajien ole mielekästä tarjota tällaisille henkilöille töitä.

Vähimmäispalkkojen puolesta ja vastaan voidaan esittää erilaisia teoreettisia perusteluja. Keskustelua käydään usein poliittisista tai aatteellisista lähtökohdista eikä yksimielisyyttä ole näkyvissä. Käytännössä joudutaan vertaamaan ekonometristen tutkimusten tuloksia. Kyseessä on siis loppujen lopuksi empiirinen ongelma. Valitettavasti vähimmäispalkan vaikutusta on hyvin vaikea mallintaa luotettavasti, koska hyvää vertailuasetelmaa on vaikea löytää.

Teoreettisesti keskeinen tekijä on työn kysynnän jousto. Jos työn kysyntä putoaa paljon palkkojen noustessa, syntyy työttömyyttä. Toinen tärkeä tekijä on työmarkkinoiden rakenne. Perinteisesti on ajateltu, että työmarkkinat, ainakin Yhdysvalloissa, toimivat täydellisen kilpailun mukaan. Kuitenkin jos markkinat ovat monopsonistiset, voi palkkojen nostaminen lisätä työllisyyttä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että työnantajia on vähän alueellisesti ja työntekijöiden liikkuvuus on verrattain pientä.

Suomen työmarkkinoiden rakenne poikkeaa huomattavasti Yhdysvalloista, jonka ympärillä keskustelua yleensä käydään. Suomessa palkkaneuvottelut on käyty useina viime vuosikymmeninä keskitetysti TUPOssa ja neuvottelijoiden toiminta on todennäköisesti hyvin erilaista kuin perinteisissä taloustieteen malleissa. Lisäksi Suomen 1990-luvun alun lamasta alkanut työttömyysongelma aiheutui pitkälti rakennemuutoksesta ja talouden ulkopuolisesta shokista. Näin ollen vähimmäispalkan vaikutuksia Suomessa on hyvin vaikea arvioida kansainvälisten tutkimustulosten perusteella.

Yhdysvalloissa suurin osa ekonomisteista on vuonna 2003 tehdyn kyselyn perusteella sitä mieltä, että työn kysyntä on joustavaa, jolloin minipalkasta aiheutuisi ainakin jonkin verran työttömyyttä. Tämän näkemyksen ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tunnetut työn taloustieteen tutkijat David Card ja Alan Kruger. He tarkastelivat vähimmäispalkan noston vaikutusta Yhdysvalloissa ja totesivat, että se ei lisännyt työttömyyttä.^[7] Tulos tarkoittaisi, että matalapalkkatyön kysyntä olisi joustamatonta.

Vähimmäispalkan vaihtoehto on palkkatukiainen (tai perustulo). Tällöin valtio maksaa työntekijälle summan, joka nostaa tulotason riittävän korkeaksi katsotulle tasolle. Tukiaisten käytössä on kuitenkin ongelmia. Jos työn tarjonta ja kysyntä ovat joustamattomia (tosin Suomessa työn kysynnän hintajoustoksi arvioidaan pitkällä aikavälillä peräti 0,7 - 1^[8]), voivat työnantajat laskea palkkoja vastaavan määrän, jolloin tuki menee yrityksille eikä työntekijät hyödy siitä. Toisaalta tukiainen voi muodostaa kannusteloukun, koska siirtyminen vaativimpiin töihin voi laskea tukiaista, jolloin tulojen lisäys voi jäädä liian pieneksi, mihin ratkaisuksi on esitetty perustuloa, joka ei vähenisi lisätulojen tahdissa.

[muokkaa] Vähimmäispalkkojen kannattajien perusteluja

• Vähentää matalapalkkatyötä, joka voi olla epäreilua ja hyväksikäyttää työntekijää.
• Lisää taloudellista kasvua vähentämällä työvoimavaltaista teollisuutta ja lisäämällä investointeja sekä koulutusta.
• Rohkaisee matalapalkattuja pysymään töissä tai vaihtoehtoisesti kouluttautumaan ja näin lisää inhimillistä pääomaa.
• Yritykset saisivat pysyvää työvoimaa kun ansiotaso ylittäisi sosiaaliturvan eivätkä joutuisi kilpailemaan vaikeasti saatavilla olevien muita halvemmalla työskentelemään suostuvien työntekijöiden löytämisessä. (opiskelijat jne.)
• Palkoilla on kaksoisrooli taloudessa: ne ovat yrityksille paitsi kustannuserä myös tulonlähde koska palkansaajat ostavat yritysten tuotteet tuloillaan. Näin ollen ansiotasojen turvaaminen pitää yllä kansantalouden kokonaiskysyntää ja sitä kautta talouskasvua.

[muokkaa] Vähimmäispalkkojen vastustajien perusteluja

• Vähentää työtä, luo työttömyyttä tai alityöllisyyttä tilanteissa, joissa työn arvo on työnantajalle pienempi kuin vähimmäispalkka.
• Vähentää työpaikkojen laatua lähellä minimipalkkarajaa, koska työnantajat tinkivät esimerkiksi koulutuksesta ja viihtyvyydestä työn hinnan ollessa kiinteä.
• Vähentää kasvua, koska alhaisen palkan työvoimaa ei ole saatavilla.
• Vähentää matalan osaamistason työntekijöiden mahdollisuutta päästä markkinoille ja oppia taitoja.
• Lisää hallinnon kustannuksia korkeamman työttömyyden vuoksi.
• Vähentää työntekijöiden valinnanvaraa työpaikoista, koska heidän työpanoksestaan ei välttämättä kannata maksaa minimipalkkaa juuri sillä alalla, paikkakunnalla tai työpaikassa, johon he haluavat.
• Vähentynyt valinnanvara työpaikoista alistaa työntekijät työnantajan vallalle.^[9]

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Tyosuojelupiirit/Vähimmäispalkka. http://www.tyosuojelu.fi/fi/palkanmaksu#vahimmais
• SAK: Palkkataso eri aloilla

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Talonmiehen työtä ja siivousta koskeva Työehtosopimus 1.10.2007 – 31.3.2010.http://www.finlex.fi/data/tes/stes2742-PT80Talonm0710.pdf
2. ↑ Työsopimuslaki (luku 2, § 10)
3. ↑ KVTES 2007–2009 Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus, sivut 20-21. http://www.kuntatyonantajat.fi/modules/page/show_page~id~F2E9EC801DCF45A38E1C32DF5210C0A1~tabletarget~data_1~MENU_2_activeclicked~BF0E366D9F51487F882B7EC544830D0F~MENU_2_open~true~pid~578ADA88F3A24ABE9F16D748636C3D06~layout~kt2006.asp
4. ↑ http://yle.fi/uutiset/teksti/talous_ja_politiikka/2009/05/sak_hakee_1_500_euron_minimipalkkaa_727385.html?wireframe=text&print=false&pageNumber=5
5. ↑ HM Revenue & Customs
6. ↑ Eurostat Minimum Wages 2008 - Issue number 105/2008
7. ↑ Card, David; Kruger, Alan: Myth and Measurement: The New Economics of the Minimum Wage. Princeton UP, 1997. ISBN 0-691-04823-1.
8. ↑ Suomen kansantalous, HY:n kansantaloustieteen oppikirja
9. ↑ Harri Turunen: "Työttömyys on sääntelyn syytä", Helsingin Sanomat 12.10.2009