Vähimmäispalkka

Vähimmäispalkan vaikutukset

Vähimmäispalkka ("minimipalkka") on pienin mahdollinen palkka, joka lain mukaan työntekijälle tulee maksaa. Useimmissa maissa on oma vähimmäispalkkalainsäädäntönsä mutta Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa ei ole yleistä vähimmäispalkkaa. Vähimmäispalkan sanotaan olevan klassinen esimerkki huonosta ajatuksesta, johon hyvä tarkoitus johtaa. Suurin osa USA:n taloustieteilijöistä katsoo minimipalkkojen aiheuttavan työttömyyttä.

Vähimmäispalkka Suomessa

Suomessa ei ole käytössä vähimmäispalkkaa lakiin kirjattuna minimipalkkana, niin kuin se monissa muissa maissa ymmärretään, vaan täällä vähimmäispalkat määritetään työehtosopimuksissa jokaiselle alalle erikseen. Esimerkiksi talonmiehen työtä koskevan työehtosopimuksen mukaisesti täysin työkykyisen talonmiehen vähimmäispalkka 40 viikkotyötunnin kokoaikatyöstä on 1.10.2009 alkaen 1238,33 euroa kuukaudessa.

Jos alalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta, vähimmäispalkkaa ei periaatteessa ole. Tästä poikkeus on tietysti tilanne, jossa työnantaja ei sovi työntekijän kanssa palkasta, jolloin katsotaan sanattomasti sovituksi, että työntekijälle on maksettava "tavanomaista ja kohtuullista palkkaa". Jos alalla on jokin muu kuin yleissitova työehtosopimus, tavanomaisena ja kohtuullisena voidaan pitää siinä määrättyä palkkaa. Jos alalla ei ole lainkaan työehtosopimuksia, tavanomainen ja kohtuullinen palkka voi perustua esimerkiksi alan järjestöjen palkkasuosituksiin. Ellei näitäkään ole, suositellaan työstä maksettavaksi ainakin niin paljon, että työttömyysturvalain työssäoloehdon mukainen päivärahaoikeus täyttyy. Tämä tarkoittaa kokopäiväisessä työsuhteessa peruspäivärahan 40-kertaista määrää kuukaudessa. Kuukausipalkan tulee tämän mukaan olla vuonna 2009 vähintään 1025,20 euroa kokopäivätyöstä tai 5,95 euroa tunnissa. Vähimmäispalkkojen noudattamista valvovat Suomessa työsuojelupiirit.

Kuitenkin esimerkiksi kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määrittelemä pienin kokopäivätyöstä maksettu vähimmäispalkka on tällä hetkellä vain 664,58 euroa. Kunnat voivat maksaa tämän suuruista palkkaa toukokuun ja syyskuun välisenä aikana työskenteleville nuorille työntekijöille, "joilta puuttuu alan ammattitutkinto tai ammattitaito".

Keväällä 2009 Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK otti ensimmäistä kertaa tavoitteekseen yhtenäisen työehtosopimuksiin perustuvan minimipalkan ajamisen. Euroopan Unionin jäsenmaista kahdellakymmenellä on lakiin perustuva yleissitova minimipalkka, sen puuttuessa vain Suomelta, Ruotsilta ja Tanskalta.

Vähimmäispalkat muissa maissa

• Isossa-Britanniassa vähimmäispalkka on £5,80/tunti yli 22-vuotiaille, £4,83 18-21-vuotiaille ja £3,57 alle 18-vuotiaille^milloin?.
• Alankomaissa vähimmäispalkka on 1249,20 euroa kuussa.^milloin? Alle 22-vuotiaille pienempi.
• Ranskassa vähimmäispalkka on 1321 euroa kuussa.
• Yhdysvalloissa vähimmaispalkka oli 8,15 dollaria tunnissa vuonna 2008. Minimipalkkaan on yhdistetty pienituloisia tukeva ansiotulotuki (engl. earned income tax credit).
• Kanadassa vähimmäispalkat säädetään provinsseittain ja vaihtelevat 5,90 dollarista (Alberta) 10.25 dollariin (Ontario) tunnilta (2011).
• Uudessa-Seelannissa vähimmäispalkka oli vuonna 2010 $12,75/tunti yli 18-vuotiailta, $10,20/tunti 16-17-vuotiailta.
• Ruotsissa on aloittainen työehtosopimuksiin perustava vähimmäispalkka.
• Hongkongissa vähimmäispalkka koskee vain siirtotyöläisiä.

Viro

Virossa valtion määräämä minimipalkka oli 33 % keskipalkasta vuonna 2008 (28,5 % vuonna 2000). Vuosia 1995-2000 koskeneen tutkimuksen mukaan minimipalkan nostot ovat vähentäneet työllisyyttä niiden työntekijöiden joukossa, joihin nostoilla on ollut vaikutusta, ts. joiden palkat jäivät korotetun minimipalkan alle, vaikka osalle maksetaankin yhä laittoman pientä palkkaa. Vuosina 2000-2005 palkat nousivat Virossa 8 - 12 %/vuosi.

Viron minimipalkka oli 89 euroa/kk vuonna 2000, 278 euroa/kk vuonna 2008. Mm. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Saksassa ei ole varsinaisia minimipalkkoja mutta mm. Suomessa monilla aloilla ammattiliiton sopima palkka on lainvoimainen minimipalkka työehtosopimusten yleissitovuuslain vuoksi.

Vähimmäispalkkojen kritiikkiä

Ammattiliittoilla on tapana asettaa palkat yli työn tasapainohinnan, jolla työn kysyntä ja tarjonta olisivat yhtä suuret, koska liittojen sisäpiiriläisenemmistö hyötyy tällaisesta ulkopiiriläisten jäädessä työttömiksi palkankorotuksen vuoksi. Tämä työttömyys on siis "tahdonvastaista" työttömien mutta "vapaaehtoista" ammattiliiton näkökulmasta.

Ay-liikkeen Palkansaajien tutkimuslaitoksen mukaan pitkän aikavälin työvoiman kysynnän palkkajousto on Suomessa -0,4 (eri yrityksissä 0,1 - 2,1, elintarviketeollisuudessa 0,7 ja vähittäiskaupassa 0,5). Tämä tarkoittaa, että jonkin yrityksen tai alan minimipalkkojen nousu 1 %:n verran vähentää sen yrityksen tai alan työllisyyttä keskimäärin 0,4 %. Kansantaloustieteen oppikirjan mukaan Suomen pitkän aikavälin palkkajousto olisi (miinus) 0,7 - 1, siis vaikutus olisi noin kaksinkertainen.

Työministeriön vasemmistolainen erikoistutkija Pekka Tiainen on laskenut, että viiden prosentin palkka-ale tuo saman verran työpaikkoja kuin dollarin heikentyminen 10 prosentilla vie työpaikkoja.

Jopa monet kuuluisat keynesiläiset taloustieteilijät kuten Nobel-palkinnon saaneet Paul Samuelson, James Tobin (ks. Tobinin vero) ja Gunnar Myrdal ("Ruotsin hyvinvointivaltion isä") vastustivat minimipalkkoja.

Vastustaessaan minimituntipalkan nostoa 1,45 dollarista 2 dollariin Samuelson kirjoitti: "Mitä mustaa nuorta auttaa tietää, että työnantajan pitäisi maksaa hänelle 2 dollaria tunnissa, jos juuri se seikka estää häntä saamasta työtä?"

James Tobin kirjoitti: "Vastustan minimipalkkalakeja ja olen niin sen sanonut. Se vähentää työmahdollisuuksia, ceteris paribus, ja se on tehoton ja sattumanvarainen tulonjaon keino." Tobinin mukaan minimipalkat luovat Phillipsin käyrän ongelman tuottavaa epäsymmetriaa, kun palkat eivät jousta alaspäin vaan työllisyys.

Vaikutus köyhiin ja mustiin

Roger Koopmanin mukaan eniten minimipalkoista kärsivät kokemattomat nuoret ja taitamattomat köyhät, etenkin mustat. 1950-luvulla mustien nuorten työttömyys oli valkoisten tasoa mutta vuosikymmenten minimipalkkakorotusten ja -laajennusten myötä se nousi 40 %:iin. Hyvin monet vähäistä osaamista vaativat palveluammatit ja muut työuran aloitukseen sopivat tehtävät ovat vähentyneet tai kadonneet yhteiskunnasta.

Alkuunpääsy työuralla

Musta ekonomisti Walter Williams kertoi, että hänen nuoruusvuosinaan Philadelphian slummissa varhaiset työkokemukset ja niiden myötä saadut työtaidot olivat elämän kululle paljon tärkeämpiä kuin noista töistä saatu matala palkka. Lisäksi nuoren työ ja oma palkka toivat itsekunnioitusta.

"Jos nuori haluaa pestä autoja halvalla saadakseen työkokemusta ja itsekunnioitusta, onko kongressilla oikeutta kieltää se?" Koopman kysyy.

Williamsin mukaan yleensäkin ihmiset hankkivat työtaitoja nimenomaan työskentelemällä matalilla palkoilla. Hänen mukaansa akateemisesti koulutetut lääkäritkin saavat tehdä tätä opiskellessaan mutta köyhien perheiden vähätaitoisilta nuorilta kielletään mahdollisuus päästä alkuun elämässään.

Osmo Soininvaaran mukaan minimipalkat aiheuttavat työttömyyttä, ja siksi köyhiä olisi parempi auttaa matalapalkkatuilla. Hän on myös kirjoittanut, että minimipalkat ovat kuin katkoisi työelämän tikapuista pois ne alimmat puolat, joita huono-osaisimmat tarvitsevat päästäkseen alkuun.^lähde?

Työehdot huononevat

Professori Tyler Cowenin mukaan minimipalkan korotus johtaa siihen, että työehtoja kiristetään siten, että työn arvo kohoaa korotetun minimipalkan tasolle, tavalla, johon työnantaja ja työntekijät eivät aiemmin vapaaehtoisesti päätyneet. Joissain tapauksissa korotus johtaa vain siihen, että vähemmän tuottavat työntekijät saavat potkut. Joskus kuitenkin voi olla, että korotuksen vuoksi työnantaja korvaa osan työpaikoista tuottavammilla työtehtävillä. Tällöin ne tehtävät annetaan tyypillisesti niille matalapalkkatyöntekijöille, joilla on parhaat kyvyt, mutta huono-osaisimmat työntekijät jäävät ilman.

Milton Friedmanin mukaan taloustieteilijät tietävät ainakin sen, miten luodaan pula (enimmäishinta) ja ylitarjonta (vähimmäishinta)

Yhdysvalloissa suurin osa ekonomisteista on vuonna 2003 tehdyn kyselyn perusteella sitä mieltä, että työn kysyntä on joustavaa, jolloin minipalkasta aiheutuisi ainakin jonkin verran työttömyyttä. Tämän näkemyksen ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tunnetut työn taloustieteen tutkijat David Card ja Alan Kruger. He tarkastelivat vähimmäispalkan noston vaikutusta Yhdysvalloissa ja totesivat, että se ei lisännyt työttömyyttä. Tulos tarkoittaisi, että matalapalkkatyön kysyntä olisi joustamatonta.

Vähimmäispalkan eräs vaihtoehto on palkkatukiainen (tai perustulo). Tällöin valtio maksaa työntekijälle summan, joka nostaa tulotason riittävän korkeaksi katsotulle tasolle. Tukiaisten käytössä on kuitenkin ongelmia. Jos työn tarjonta ja kysyntä ovat joustamattomia (tosin Suomessa työn kysynnän hintajoustoksi arvioidaan pitkällä aikavälillä peräti 0,7 - 1), voivat työnantajat laskea palkkoja vastaavan määrän, jolloin tuki menee yrityksille eikä työntekijät hyödy siitä. Toisaalta tukiainen voi muodostaa kannusteloukun, koska siirtyminen vaativimpiin töihin voi laskea tukiaista, jolloin tulojen lisäys voi jäädä liian pieneksi, mihin ratkaisuksi on esitetty perustuloa, joka ei vähenisi lisätulojen tahdissa.

Vähimmäispalkkojen kannattajien väitteitä

Minimipalkka:

• Vähentää matalapalkkatyötä, joka voi olla epäreilua ja hyväksikäyttää työntekijää. (Vastustajien mielestä matalapalkka työ on työttömyyttä parempi.)
• Lisää taloudellista kasvua vähentämällä työvoimavaltaista teollisuutta ja lisäämällä investointeja sekä koulutusta.
• Rohkaisee matalapalkattuja pysymään töissä tai vaihtoehtoisesti kouluttautumaan ja näin lisää inhimillistä pääomaa.
• Yritykset saisivat pysyvää työvoimaa kun ansiotaso ylittäisi sosiaaliturvan eivätkä joutuisi kilpailemaan vaikeasti saatavilla olevien muita halvemmalla työskentelemään suostuvien työntekijöiden löytämisessä. (opiskelijat jne.)

Vähimmäispalkkojen vastustajien väitteitä

Minimipalkka:

• Vähentää työtä, luo työttömyyttä tai alityöllisyyttä tilanteissa, joissa työn arvo on työnantajalle pienempi kuin vähimmäispalkka.
• Vähentää työpaikkojen laatua lähellä minimipalkkarajaa, koska työnantajat tinkivät esimerkiksi koulutuksesta ja viihtyvyydestä työn hinnan ollessa kiinteä.
• Vähentää kasvua, koska alhaisen palkan työvoimaa ei ole saatavilla.
• Vähentää matalan osaamistason työntekijöiden mahdollisuutta päästä markkinoille ja oppia taitoja.
• Lisää hallinnon kustannuksia korkeamman työttömyyden vuoksi.
• Vähentää työntekijöiden valinnanvaraa työpaikoista, koska heidän työpanoksestaan ei välttämättä kannata maksaa minimipalkkaa juuri sillä alalla, paikkakunnalla tai työpaikassa, johon he haluavat.
• Vähentynyt valinnanvara työpaikoista alistaa työntekijät työnantajan vallalle.

Katso myös

• Vähimmäishinta
• Hintasääntely

Aiheesta muualla

• KVTES.fi - Vähimmäispalkka
• Tyosuojelupiirit/Vähimmäispalkka
• SAK: Palkkataso eri aloilla