Vähimmäispalkka

Wikipedia

Vähimmäispalkka ("minimipalkka") on pienin mahdollinen palkka, joka lain mukaan työntekijälle tulee maksaa. Useimmissa maissa on oma vähimmäispalkkalainsäädäntönsä. Suomessa vähimmäispalkat määritetään työehtosopimuksissa jokaiselle alalle erikseen.

Sisällysluettelo 1 Vähimmäispalkka Suomessa 2 Vähimmäispalkat eri maissa 2.1 Aloittainen työehtosopimuksiin perustava vähimmäispalkka 2.2 Ei vähimmäispalkkaa 3 Vähimmäispalkkojen vaikutukset 3.1 Vähimmäispalkkojen kannattajien perusteluja 3.2 Vähimmäispalkkojen vastustajien perusteluja 4 Lähteet

[muokkaa] Vähimmäispalkka Suomessa

Suomessa aloilla, joilla ei ole yleissitovia työehtosopimuksia, ei ole yksiselitteistä vähimmäispalkkaa. Työsopimuslaissa kuitenkin todetaan, että työntekijälle on tässä tapauksessa maksettava "tavanomainen ja kohtuullinen palkka".^[1] Jos alalla on jokin muu kuin yleissitova työehtosopimus, tavanomaisena ja kohtuullisena voidaan pitää siinä työstä määrättyä palkkaa. Jos alalla ei ole lainkaan työehtosopimuksia, tavanomainen ja kohtuullinen palkka voi perustua esimerkiksi alan järjestöjen palkkasuosituksiin. Ellei näitäkään ole, niin suositellaan kokoaikatyöstä maksettavaksi ainakin niin paljon, että työttömyysturvalain työssäoloehdon mukainen päivärahaoikeus täyttyy. Tämä tarkoittaa peruspäivärahan 40-kertaista määrää kuukaudessa. Palkan tulee tämän mukaan 1.1.2007 lukien olla vähintään 956,10 euroa kuukausipalkkana, 44,47 euroa päiväpalkkana tai 5,55 euroa tuntipalkkana. Vähimmäispalkkojen noudattamista valvoo Suomessa työsuojelupiiri.

[muokkaa] Vähimmäispalkat eri maissa

• Isossa-Britanniassa vähimmäispalkka on £5,52/tunti yli 22-vuotiaille ja 18-21-vuotiaille £4,60/tunti. ^[2]
• Alankomaissa vähimmäispalkka on 1249,20 euroa kuussa + 8% lomakorvaus, eli yhteensä 1349,14. Alle 22-vuotiaille pienempi.
• Ranskassa vähimmäispalkka on 1321 euroa kuussa.^[3]
• Yhdysvalloissa Muutama vuosi sitten yhdysvalloissa minimipalkaksi määrättiin 7.25 dollaria tunnilta. Vuoden 2008 heinäkuussa vähimmaispalkka nousi 8.15 dollariin tunnilta.
• Kanadassa vähimmäispalkat säädetään osavaltioittain ja vaihtelevat 5,90 dollarista (Alberta) 8 dollariin (Brittiläinen Kolumbia) tunnilta.
• Uudessa Seelannissa vähimmäispalkka on $9,00/tunti yli 18-vuotiailta, $7,20/tunti 16-17-vuotiailta.

[muokkaa] Aloittainen työehtosopimuksiin perustava vähimmäispalkka

• Suomi
• Ruotsi

[muokkaa] Ei vähimmäispalkkaa

• Hongkong: vähimmäispalkka vain siirtotyöläisille

[muokkaa] Vähimmäispalkkojen vaikutukset

Taloustieteessä on väitelty pitkään vähimmäispalkkojen hyödyistä ja haitoista. Etenkin historiallisesti työnantajilla on saattanut olla paljon suurempi neuvotteluvoima, jolloin työntekijöiden palkkoja on voitu painaa alaspäin. Toisaalta vähimmäispalkan asettaminen voi johtaa työttömyyteen. Jos se asetetaan korkeammalle kuin alhaisimman taitotason työntekijöiden tuottavuus, ei työnantajien ole mielekästä tarjota tällaisille henkilöille töitä.

Vähimmäispalkkojen puolesta ja vastaan voidaan esittää erilaisia teoreettisia perusteluja. Keskustelua käydään usein poliittisista tai aatteellisista lähtökohdista eikä yksimielisyyttä ole näkyvissä. Käytännössä joudutaan vertaamaan ekonometristen tutkimusten tuloksia. Kyseessä on siis loppujen lopuksi empiirinen ongelma. Valitettavasti vähimmäispalkan vaikutusta on hyvin vaikea mallintaa luotettavasti, koska hyvää vertailuasetelmaa on vaikea löytää.

Teoreettisesti keskeinen tekijä on työn kysynnän jousto. Jos työn kysyntä putoaa paljon palkkojen noustessa, syntyy työttömyyttä. Toinen tärkeä tekijä on työmarkkinoiden rakenne. Perinteisesti on ajateltu, että työmarkkinat, ainakin Yhdysvalloissa, toimivat täydellisen kilpailun mukaan. Kuitenkin jos markkinat ovat monopsonistiset, voi palkkojen nostaminen lisätä työllisyyttä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että työnantajia on vähän alueellisesti ja työntekijöiden liikkuvuus on verrattain pientä.

Suomen työmarkkinoiden rakenne poikkeaa huomattavasti Yhdysvalloista, jonka ympärillä keskustelua yleensä käydään. Suomessa palkkaneuvottelut on käyty useina viime vuosikymmeninä keskitetysti TUPOssa ja neuvottelijoiden toiminta on todennäköisesti hyvin erilaista kuin perinteisissä taloustieteen malleissa. Lisäksi Suomen 1990-luvun alun lamasta alkanut työttömyysongelma aiheutui pitkälti rakennemuutoksesta ja talouden ulkopuolisesta shokista. Näin ollen vähimmäispalkan vaikutuksia Suomessa on hyvin vaikea arvioida kansainvälisten tutkimustulosten perusteella.

Yhdysvalloissa suurin osa ekonomisteista on vuonna 2003 tehdyn kyselyn perusteella sitä mieltä, että työn kysyntä on joustavaa, jolloin minipalkasta aiheutuisi ainakin jonkin verran työttömyyttä. Tämän näkemyksen ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tunnetut työn taloustieteen tutkijat David Card ja Alan Kruger. He tarkastelivat vähimmäispalkan noston vaikutusta Yhdysvalloissa ja totesivat, että se ei lisännyt työttömyyttä.^[4] Tulos tarkoittaisi, että matalapalkkatyön kysyntä olisi joustamatonta.

Vähimmäispalkan vaihtoehto on palkkatukiainen. Tällöin valtio maksaa työntekijälle summan, joka nostaa tulotason riittävän korkeaksi katsotulle tasolle. Tukiaisten käytössä on kuitenkin ongelmia. Jos työn tarjonta on joustamatonta, voivat työnantajat laskea palkkoja vastaavan määrän, jolloin tuki menee yrityksille eikä työntekijät hyödy siitä. Toisaalta tukiainen voi muodostaa kannusteloukun, koska siirtyminen vaativimpiin töihin voi laskea tukiaista, jolloin tulojen lisäys voi jäädä liian pieneksi.

[muokkaa] Vähimmäispalkkojen kannattajien perusteluja

• Vähentää matalapalkkatyötä, joka voi olla epäreilua ja hyväksikäyttää työntekijää.
• Lisää taloudellista kasvua vähentämällä työvoimavaltaista teollisuutta ja lisäämällä investointeja sekä koulutusta.
• Rohkaisee matalapalkattuja pysymään töissä tai vaihtoehtoisesti kouluttautumaan ja näin lisää inhimillistä pääomaa.
• Yritykset saisivat pysyvää työvoimaa kun ansiotaso ylittäisi sosiaaliturvan eivätkä joutuisi kilpailemaan vaikeasti saatavilla olevien muita halvemmalla työskentelemään suostuvien työntekijöiden löytämisessä. (opiskelijat jne.)

[muokkaa] Vähimmäispalkkojen vastustajien perusteluja

• Vähentää työtä, luo työttömyyttä tai alityöllisyyttä tilanteissa, joissa työn arvo on työnantajalle pienempi kuin vähimmäispalkka.
• Vähentää työpaikkojen laatua lähellä minimipalkkarajaa, koska työnantajat tinkivät esimerkiksi koulutuksesta ja viihtyvyydestä työn hinnan ollessa kiinteä.
• Vähentää kasvua, koska alhaisen palkan työvoimaa ei ole saatavilla.
• Vähentää matalan osaamistason työntekijöiden mahdollisuutta päästä markkinoille ja oppia taitoja.
• Lisää hallinnon kustannuksia korkeamman työttömyyden vuoksi.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Työsopimuslaki (luku 2, § 10)
2. ↑ HM Revenue & Customs
3. ↑ Eurostat Minimum Wages 2008 - Issue number 105/2008
4. ↑ Card, David; Kruger, Alan: Myth and Measurement: The New Economics of the Minimum Wage. Princeton UP, 1997. ISBN 0-691-04823-1.