Marian Anderson
Sivulta puuttuu | Marian Anderson | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | 27. helmikuuta 1897 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat |
| Kuollut | 8. elokuuta 1993 (96 vuotta) |
| Aktiivisena | 1925-1990 |
| Tyylilajit | klassinen laulumusiikki negro spiritual |
Marian Anderson (27. helmikuuta 1897 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat – 8. elokuuta 1993 Portland, Oregon) oli yhdysvaltalainen altto. Hän oli tunnettu erityisesti negrospirituaalien tulkitsijana, mutta lauloi myös muun muassa Händeliä, Brahmsia, Verdiä, Schubertia ja Sibeliusta. Hän teki 1930-luvulla monia kiertueita Euroopassa ja kävi useita kertoja myös Suomessa.
Marian Andersonin lahjat huomattiin jo lapsena. Hän lauloi baptistikirkon kuorossa. Perheellä ei ollut varaa hänen musiikkiopintoihinsa, mutta seurakunta keräsi rahat ja 19-vuotiaana Anderson pääsi opiskelemaan laulua Giuseppe Boghettin johdolla. Läpimurtovuonnaan 1925 hän voitti 300 osallistujan laulukilpailun ja pääsi esiintymään New Yorkin filharmonisen sinfoniaorkesterin solistina.[1]
Maailmanlaajuinen kohu syntyi pääsiäisenä 1939, kun Anderson torjuttiin tumman ihonvärinsä vuoksi esiintymästä Daughters of the American Revolution -järjestön konsertissa Washingtonissa. Tapauksen johdosta presidentin puoliso Eleanor Roosevelt erosi järjestöstä ja järjesti Andersonille samaksi päiväksi erillisen konsertin Lincoln Memorialin luona.[2] Konsertissa oli yleisöä paikalla noin 70 000, ja se lähetettiin myös suorana radionkuuntelijoille. Konsertissa Andersonin säestäjänä toimi suomalainen Kosti Vehanen. Hän oli myös se henkilö, joka tutustutti Andersonin Jean Sibeliukseen vuonna 1933.[3] Marian Anderson esiintyi Sibeliukselle tämän kotona Ainolassa ja piti myöhemmin suurimpana saamistaan tunnustuksista Sibeliuksen toteamusta: "Kattoni on Teille liian matala." Sibelius omisti Andersonille yhden yksinlauluistaan. [4]
Marian Anderson sai ensimmäisenä mustana laulajana kiinnityksen New Yorkin Metropolitan-oopperaan vuonna 1958.
Andersonin ääniala oli poikkeuksellisen laaja. Hän pääsi alas D:hen keski-C:n alapuolella, ja korkeissa äänissä sopraanon äänialueelle. Arturo Toscanini totesi että tällainen ääni syntyy korkeintaan kerran vuosisadassa. Esittämissään ja levyttämissään spiritualeissa Anderson pystyi yhdistämään klassisen koulutuksen ja kansanlaulumaisen spontaanisuuden.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Marian Anderson Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.5.2013.
- ↑ a b Marian Anderson all music guide. Viitattu 5.5.2013.
- ↑ Muistoja Ainolasta Sibelius.fi
- ↑ Vesa Sirén: Aina poltti sikaria: Jean Sibelius aikalaisten silmin., s. 489−491. Helsinki: Otava, 2000.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Kosti Vehanen: Vuosikymmen Marian Andersonin säestäjänä. Porvoo: WSOY, 1941.
- Marian Anderson: Oi Herra, mikä aamu. Suomentanut Jouko Linturi. Helsinki: Tammi, 1957.
