Mansikkapaikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo elokuvasta. Mansikkapaikka on myös Valkeakosken kaupungin lisänimi.
Mansikkapaikka
Smultronstället
Mansikkapaikka.jpg
Ohjaaja Ingmar Bergman
Käsikirjoittaja Ingmar Bergman
Tuottaja Allan Ekelund
Säveltäjä Erik Nordgren
Kuvaaja Gunnar Fischer
Leikkaaja Oscar Rosander
Pääosat Victor Sjöström
Bibi Andersson
Ingrid Thulin
Gunnar Björnstrand
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ruotsin lippu Ruotsi
Tuotantoyhtiö Svensk Filmindustri
Ensi-ilta Ruotsin lippu 26. joulukuuta 1957
Suomen lippu 20. maaliskuuta 1959
Kesto 91 min
Alkuperäiskieli ruotsi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie
Svensk Filmdatabas

Mansikkapaikka (ruots. Smultronstället) on Ingmar Bergmanin käsikirjoittama ja ohjaama ruotsalainen elokuva vuodelta 1957.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva kertoo iäkkään professorin Isak Borgin (Victor Sjöström) matkasta Lundiin, jossa hänet vihitään kunniatohtoriksi. Automatkalla Tukholmasta Lundiin Borg käy tapaamassa vanhaa äitiään (Naima Wifstrand) ja katsomassa entistä kesäasuntoa. Matkan aikana on vähällä tapahtua kolari. Borg alkaa mietiskellä omaa kuolevaisuuttaan ja joutuu toistuvasti tuskallisten unien ja pahimpien pelkojensa valtaan. Hän huomaa menneisyydessä tekemiensä ratkaisujen tuoneen elämäänsä vain kylmän tyhjiön, elämän ilman todellista tarkoitusta.[1] Elämän pettymykset palaavat mieleen, nuoruuden rakastetun Saran (Bibi Andersson) menettäminen veljelle Sigfridille (Per Sjöstrand), oma vaimo Karin (Gertrud Fridh) on uskoton, myös pojan avioliitto Mariannen kanssa (Ingrid Thulin) rakoilee.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Victor Sjöström  … professori Isak Borg  
 Bibi Andersson  … Sara  
 Gunnar Björnstrand  … tohtori Evald Borg, Isakin poika  
 Ingrid Thulin  … Marianne Borg, Evaldin vaimo  
 Jullan Kindahl  … Agda  
 Folke Sundquist  … Anders  
 Björn Bjelfvenstam  … Viktor  
 Naima Wifstrand  … rouva Borg, Isakin äiti  
 Gertrud Fridh  … Karin Borg, Isakin vaimo  
 Per Sjöstrand  … Sigfrid Borg, Isakin veli  
 Gunnel Broström  … rouva Alman  
 Gunnar Sjöberg  … insinööri Sten Alman  
 Max von Sydow  … Henrik Åkerman, bensa-aseman omistaja  
 Åke Fridell  … Karinin rakastaja  
 Sif Ruud  … Olga-täti  
 Yngve Nordwall  … Aron-setä  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriitikon mukaan yksi näkökulma elokuvaan on isän ja pojan suhde: isän poissaolo, pojan haluttomuus isäksi.[1] Tätä aihetta on käsitellyt myös Jörn Donner.[2] Kriitikko tulkitsee isä–poika-suhteet oidipaalisuuden kautta. Hänen mukaansa tähän viittaa kohtaus, jossa Isak haavoittaa kätensä katsellessaan Saran ja veljensä Sigfridin onnea ikkunasta. Myös ulkopuolisuus kulkee elokuvan juonteena ja ilmenee hänen seuratessaan menettämänsä Saran ja Sigfridin onnea ulkopuolisena.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lång, Markus: Ulkopuolisuuden tuskaa. Julkaistu alkujaan Kulttuurivihkoissa 5/2003.
  2. Jörn Donner: Paholaisen kasvot: Ingmar Bergmanin elokuvat, s. 174–195. Suomentanut Juha Virkkunen. Helsinki: Otava, 1967.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.