Manny Pacquiao

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Manny Pacquiao
Manny Pacquiao.jpg
Tiedot
Oikea nimi Emmanuel Dapidran Pacquiao
Lempinimi Pac-Man
Painoluokka kevytsarja
Maa Filippiinit
Syntymäaika 17. joulukuuta 1978
Syntymäpaikka Bukidnon
Otteluasento vasenkätinen, eli nyrkkeilytermein southpaw
Ammattilaistilastot
Ottelut 63
Voitot 56
Tyrmäysvoitot 38
Tappiot 5
Ratkaisemattomat 2

Manny Pacquiao (s. 17. joulukuuta 1978) on filippiiniläinen ammattilaisnyrkkeilijä. Pacquiao on hallitseva WBO-liiton välisarjan maailmanmestari ja ainoa nyrkkeilijä, joka on voittanut maailmanmestaruuden kahdeksassa eri painoluokassa.[1][2]

Pacquiao äänestettiin Filippiinien kongressiin vuonna 2010.[3]

Ammattilaisuran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pacquiao aloitti ammattilaisuransa 16 vuoden iässä ottelemalla alemmassa kärpässarjassa viikoittaisissa Blow by Blow -nimisissä nyrkkeilytilaisuuksissa. Pian hän saavutti suurta suosiota aggressiivisen tyylinsä ansiosta ja täytti nyrkkeilysalin katsomot viikosta toiseen. Ensimmäisen kerran hän pääsi iskemään MM-tittelistä 4. joulukuuta 1998 thaimaalaista Chatchai Sasakulia vastaan. WBC-liiton tunnustamassa kärpässarjan ottelussa Pacquiao vei voiton kahdeksannen erän tyrmäyksellä. Pacquiao puolusti titteliään neljännen erän teknisellä tyrmäyksellä Gabriel Miraa vastaan, mutta hävisi toisen puolustusottelunsa syyskuussa 1999 thaimaalaiselle Medgoen Singsuratille tultuaan tyrmätyksi kolmannessa erässä.

Uran toinen maailmanmestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pacquiao päätti siirtyä ottelemaan ylempään kääpiösarjaan ja ensimmäisessä ottelussaan uudessa painoluokassa voitti maanmiehensä Reynante Jamilin toisen erän tyrmäyksellä ottelussa WBC-liiton international-tittelistä. Hän puolusti titteliään viittä haastajaa vastaan ja lopetti kaikki ottelut ennen täyttä aikaa. Pian Pacquiao siirtyi managerinsa Rod Nazarion kanssa Yhdysvaltoihin, missä hän sai yllätystilaisuuden päästä iskemään MM-tittelistä, kun IBF-liiton ylemmän kääpiösarjan MM-haastaja Enrique Sanchez loukkaantui ja joutui vetäytymään kymmenen päivää ennen ottelua. Ottelua tarjottiin Pacquiaon siipiensä suojaan Yhdysvalloissa ottaneelle Murad Muhammadille, ja pikaisen harkinnan jälkeen Pacquiao ja Nazario päättivät tarttua tilaisuuteen. Pacquiao voitti 23. kesäkuuta 2001 Las Vegasissa käydyn ottelun ja uransa toisen maailmanmestaruuden kuudennen erän teknisellä tyrmäyksellä. Ensimmäisessä puolustusottelussa vastaan tuli Agapito Sanchez. Ottelu päättyi ratkaisemattomaan, minkä johdosta Pacquiao sai pitää IBF-liiton mestaruutensa, mutta ei kuitenkaan saanut myös pelissä ollutta WBO-liiton mestaruusvyötä. Hän puolusti IBF-vyötään vielä kolmesti kolmella tyrmäysvoitolla. Lisäksi hän voitti 11. erän teknisellä tyrmäyksellä Marco Antonio Barreran, joka oli muun muassa The Ring -lehden arvolistoilla höyhensarjan ykkösenä, mutta jolla ei kuitenkaan ollut virallisia mestaruuksia.

Menestysvuodet 2004-2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barrera-voiton jälkeen Pacquiao pääsi 8. toukokuuta 2004 iskemään Juan Manuel Marquezia vastaan WBA- ja IBF-liittojen höyhensarjan maailmanmestaruudesta, mutta ottelu päättyi ratkaisemattomaan ja mestaruus pysyi Marquezilla. Ottelun tuomarityöskentely aiheutti suurta keskustelua, sillä Marquez oli käynyt jo ensimmäisen erän aikana kolmesti kanveesissa, ja myöhemmin Bart Clemens, eräs ottelun tuomareista, myönsikin tehneensä virheen ensimmäisen erän pisteytyksessään. Voitettuaan seuraavassa ottelussaan Fahsan 3K Batteryn Pacquiao pääsi ottelemaan 19. maaliskuuta 2005 Erik Moralesia vastaan WBC:n ja parin pikkuliiton tunnustamasta ylemmän höyhensarjan international-tittelistä, mutta hävisi täydet 12 erää kestäneen kamppailun kaikin tuomariäänin. Syyskuussa Pacquiao sai kuitenkin kyseisen tittelin nimiinsä voitolla Hector Velazquezista, ja puolusti mestaruuttaan tammikuussa Moralesia vastaan kymmenennen erän teknisellä tyrmäyksellä, minkä myötä hän pääsi MM-haastajaksi. Pacquiao puolusti international-titteliään vielä neljästi. 15. maaliskuuta 2008 hän pääsi kohtaamaan uudelleen Marquezin, tällä kertaa WBC:n ylemmän höyhensarjan maailmanmestaruusottelussa. Ottelu oli hyvin tasainen ja kesti täydet 12 erää. Lopulta Pacquiao tuomittiin voittajaksi hajaäänituomiolla.

Pacquiao ei malttanut pitkään pysytellä ylemmässä kärpässarjassa, vaan kohtasi heti seuraavassa ottelussaan 28. kesäkuuta 2008 David Diazin WBC:n kevytsarjan maailmanmestaruusottelussa. Hän voitti ottelun yhdeksännen erän teknisellä tyrmäyksellä ja voitti maailmanmestaruuden jo neljännessä painoluokassa, mihin on koko nyrkkeilyn historiassa kyennyt hänen lisäkseen vain kahdeksan nyrkkeilijää: Tommy Hearns, Sugar Ray Leonard, Roberto Duran, Pernell Whitaker, Leo Gamez, Oscar de la Hoya, Floyd Mayweather Jr ja Roy Jones Jr.

"Dream Match" ja vuodet 2009 & 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6. joulukuuta 2008 Pacquiao nousi välisarjaan kohdatakseen Oscar de la Hoyan "unelmaotteluksi" (engl. Dream Match) kutsutussa kohtaamisessa. Hän voitti kamppailun de la Hoyan viskattua pyyhkeen kehään ennen yhdeksättä erää.

2. toukokuuta 2009 Pacquaio kohtasi Ricky Hattonin The Ring -lehden ja IBO-liiton kevyen välisarjan MM-ottelussa. Suuresti ennakkomainontaa osakseen saaneessa ottelussa Pacquaio käytti Hattonia luvunlaskussa jo ensimmäisessä erässä ja tyrmäsi tämän toisen erän lopussa. 14. marraskuuta 2009 Pacquiao voitti WBO:n välisarjan MM-ottelussa Miguel Cotton 12. erässä teknisellä tyrmäyksellä.[4][5]

Marraskuussa 2010 Pacquiao voitti ylemmän välisarjan mestaruuden Antonio Margaritolta. Kyseessä on hänen kahdeksas maailmanmestaruutensa, joista kukin eri painoluokalta. [2] Toukokuussa 2011 hän voitti Shane Mosleyn.[6]

Manny Pacquiaon veli Bobby Pacquiao on myös nyrkkeilijä.

Neuvottelut Floyd Mayweather Jr. kanssa ja myöhemmät ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pacquiaon oli tarkoitus kohdata pound-for-pound kuningas Floyd Mayweather Jr. 13. maaliskuuta 2010.[7] Ottelu kuitenkin peruuntui, kun Pacquiao kieltäytyi vaadituista tiukoista dopingtesteistä. Pacquaio haastoi Floyd Mayweather Jr:n, Floyd Mayweather Sr:n, Roger Mayweatherin sekä Golden Boy Promotions oikeuteen dopingsyytöksistä.[8] 2012 vuoden alussa Floyd Mayweather Jr haastoi Pacquaion uudestaan. Pacquaio ei suostunut ottelemaan 40 miljoonasta, vaan vaati 50-50 tuloja. Pacquaio otteli 2012 kesäkuussa Tim Bradleytä vastaan ja hävisi 1-2 tuomariäänin. 2012 joulukuussa Pacquaio otteli neljättä kertaa Juan Manuel Marquez:sta vastaan ja hävisi tyrmäyksella 6:ssa erässä.


Ammattilaistilastoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilasto Vastustaja Erä ja aika Päivämäärä Paikka
W 56-5-2 Timothy Bradley UD 12 (12) 12.4.2014 Flag of the United States.svg Las Vegas, Nevada
W 55-5-2 Brandon Rios UD 12 (12) 24.11.2013 Flag of the People's Republic of China.svg Macao, China
L 54-5-2 Juan Manuel Márquez KO 6 (12), 2.59 8.12.2012 Flag of the United States.svg Las Vegas, Nevada
L 54-4-2 Timothy Bradley SD 12 (12) 9.6.2012 Flag of the United States.svg Las Vegas, Nevada
W 54-3-2 Juan Manuel Márquez MD 12 (12) 12.11.2011 Flag of the United States.svg Las Vegas, Nevada
W 53-3-2 Shane Mosley UD 12 (12) 7.5.2011 Flag of the United States.svg Las Vegas, Nevada
W 52-3-2 Antonio Margarito UD 12 (12) 13.11.2010 Flag of the United States.svg Arlington, Texas
W 51-3-2 Joshua Clottey UD 12 (12) 13.3.2010 Flag of the United States.svg Arlington, Texas
W 50-3-2 Miguel Angel Cotto TKO 12 (12), 0.55 14.11.2009 Flag of the United States.svg Las Vegas, Nevada
W 49-3-2 Ricky Hatton KO 2 (12), 2:59 2.5.2009 Flag of the United States.svg Las Vegas, Nevada
W 48-3-2 Oscar De La Hoya TKO 8 (12), 3:00 6.12.2008 Flag of the United States.svg Las Vegas, Nevada
W 47-3-2 David Díaz TKO 9 (12), 2:24 28.6.2008 Flag of the United States.svg Las Vegas, Nevada
W 46-3-2 Juan Manuel Márquez SD 12 (12) 15.3.2008 Flag of the United States.svg Las Vegas, Nevada
W 45-3-2 Marco Antonio Barrera UD 12 (12) 6.10.2007 Flag of the United States.svg Las Vegas, Nevada
W 44-3-2 Jorge Solis KO 8 (12), 1:16 14.4.2007 Flag of the United States.svg San Antonio, Texas
W 43-3-2 Érik Morales KO 3 (12), 2:57 18.11.2006 Flag of the United States.svg Las Vegas, Nevada
W 42-3-2 Óscar Larios UD 12 (12) 2.7.2007 Flag of the Philippines.svg Quezon City, Filippiinit
W 41-3-2 Érik Morales TKO 10 (12), 2:33 21.1.2006 Flag of the United States.svg Las Vegas, Nevada
W 40-3-2 Héctor Velázquez TKO 6 (12), 2:59 10.9.2005 Flag of the United States.svg Los Angeles, Kalifornia
L 39-3-2 Érik Morales UD 12 (12) 19.3.2005 Flag of the United States.svg Las Vegas, Nevada
W 39-2-2 Fahsan Por Thawatchai TKO 4 (12), 1:26 11.12.2004 Flag of the Philippines.svg Taguig, Filippiinit
Draw 38-2-2 Juan Manuel Márquez SD 12 (12) 8.5.2004 Flag of the United States.svg Las Vegas, Nevada
W 38-2-1 Marco Antonio Barrera TKO 11 (12), 2:56 15.11.2003 Flag of the United States.svg San Antonio, Texas
W 37-2-1 Emmanuel Lucero TKO 3 (12), 0:48 26.7.2003 Flag of the United States.svg Los Angeles, California
W 36-2-1 Serikzhan Yeshmagambetov TKO 5 (12), 1:52 15.3.2003 Flag of the United States.svg Manila, Philippines
W 35-2-1 Fahprakorb Rakkiatgym TKO 1 (12), 2:46 26.10.2002 Flag of the Philippines.svg Davao City, Philippines
W 34-2-1 Jorge Eliecer Julio TKO 2 (12), 1:09 8.6.2002 Flag of the United States.svg Memphis, USA
Draw 33-2-1 Agapito Sanchez TD 6 (12), 1:12 10.11.2001 Flag of the United States.svg San Francisco, USA
W 33-2-0 Lehlo Ledwaba TKO 6 (12), 0:59 23.6.2001 Flag of the United States.svg Las Vegas, USA
W 32-2-0 Wethya Sakmuangklang KO 6 (12), 2:40 28.4.2001 Flag of the Philippines.svg Kidapawan City, Philippines
W 31-2-0 Tetsutora Senrima TKO 5 (12), 1:06 24.2.2001 Flag of the Philippines.svg Antipolo City, Philippines
W 30-2-0 Nedal Hussein TKO 10 (12), 1:48 14.10.2000 Flag of the Philippines.svg Antipolo City, Philippines
W 29-2-0 Seung-Kon Chae TKO 1 (12), 1:42 28.6.2000 Flag of the Philippines.svg Quezon City, Philippines
W 28-2-0 Arnel Barotillo TKO 4 (12) 4.3.2000 Flag of the Philippines.svg Manila, Philippines
W 27-2-0 Reynante Jamili TKO 2 (12) 18.12.1999 Flag of the Philippines.svg Paranaque City, Philippines
L 26-2-0 Medgoen Singsurat TKO 3 (12), 1:32 17.9.1999 Flag of Thailand.svg Nakhon Si Thammarat, Thailand
W 26-1-0 Gabriel Mira TKO 4 (12), 2:45 24.4.1999 Flag of the Philippines.svg Quezon City, Philippines
W 25-1-0 Todd Makelim TKO 3 (10), 2:52 20.2.1999 Flag of the Philippines.svg Kidapawan City, Philippines
W 24-1-0 Chatchai Sasakul KO 8 (12), 2:45 4.12.1998 Flag of Thailand.svg Phuttamonthon, Thailand
W 23-1-0 Shin Terao KO 1 (10), 2:59 18.5.1998 Flag of Japan.svg Tokyo, Japan
W 22-1-0 Panomdej Ohyuthanakorn KO 4 (12), 1:38 6.12.1997 Flag of the Philippines.svg Koronadal City, Philippines
W 21-1-0 Melvin Magramo UD 10 (10) 14.9.1997 Flag of the Philippines.svg Cebu City, Philippines
W 20-1-0 Chokchai Chockvivat KO 5 (12), 2:46 26.6.1997 Flag of the Philippines.svg Mandaluyong City, Philippines
W 19-1-0 Ariel Austria TKO 6 (10) 30.5.1997 Flag of the Philippines.svg Davao City, Philippines
W 18-1-0 Wook-Ki Lee KO 1 (10), 1:04 24.4.1997 Flag of the Philippines.svg Makati City, Philippines
W 17-1-0 Mike Luna KO 1 (10), 1:56 8.3.1997 Flag of the Philippines.svg Muntinlupa City, Philippines
W 16-1-0 Sung-Yul Lee TKO 2 (10), 1:51 28.12.1996 Flag of the Philippines.svg Muntinlupa City, Philippines
W 15-1-0 Ippo Gala TKO 2 (10) 27.7.1997 Flag of the Philippines.svg General Santos City, Philippines
W 14-1-0 Bert Batiller TKO 4 (10) 15.6.1996 Flag of the Philippines.svg General Santos City, Philippines
W 13-1-0 John Medina TKO 4 (10) 20.5.1996 Flag of the Philippines.svg Malabon City, Philippines
W 12-1-0 Marlon Carillo UD 10 (10) 27.4.1996 Flag of the Philippines.svg Manila, Philippines
L 11-1-0 Rustico Torrecampo KO 3 (10), 0:29 9.2.1996 Flag of the Philippines.svg Mandaluyong City, Philippines
W 11-0-0 Lito Torrejos TD 5 (10) 13.1.1996 Flag of the Philippines.svg Muntinlupa City, Philippines
W 10-0-0 Rolando Toyogon UD 10 (10) 9.12.1995 Flag of the Philippines.svg Manila, Philippines
W 8-0-0 Renato Mendones TKO 2 (8) 21.10.1995 Flag of the Philippines.svg Puerto Princesa City, Philippines
W 7-0-0 Lolito Laroa UD 8 (8) 11.11.1995 Flag of the Philippines.svg Makati City, Philippines
W 6-0-0 Armando Rocil KO 3 (8) 16.9.1995 Flag of the Philippines.svg Mandaluyong City, Philippines
W 5-0-0 Acasio Simbajon UD 6 (6) 3.8.1995 Flag of the Philippines.svg Mandaluyong City, Philippines
W 4-0-0 Dele Decierto TKO 2 (6) 11.11.1995 Flag of the Philippines.svg Mandaluyong City, Philippines
W 3-0-0 Rocky Palma UD 6 (6) 1.5.1995 Flag of the Philippines.svg Imus, Philippines
W 2-0-0 Pinoy Montejo UD 4 (4) 18.3.1995 Flag of the Philippines.svg Mindoro Occidental, Philippines
W 1-0-0 Edmund Enting Ignacio UD 4 (4) 25.1.1995 Flag of the Philippines.svg Mindoro Occidental, Philippines

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.abs-cbnnews.com/sports/11/15/09/pacquiao-wins-7th-world-title
  2. a b STT-REUTERS: Pacquiao iski itsensä historiaan IL.fi. 14.11.2010 kello 11.01. Alma Media. Viitattu 14.11.2010.
  3. Pacquiao embarks on career in political ring 27.7.2010. Yahoo Sports. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  4. Helsingin Sanomat: Filippiiniläinen iski nyrkkeilyhistoriaa – mestaruus seitsemässä painoluokassa 15.11.2009. Viitattu 15.11.2009.
  5. BBC: Pacquiao claims stunning victory 15.11.2009. Viitattu 15.11.2009. (englanniksi)
  6. Pacquiaon nyrkit puhuivat – voittoputki jatkuu 8.5.2011. YLE Urheilu. Viitattu 28.5.2011.
  7. http://www.iltalehti.fi/urheilu/2009122310833857_ur.shtml
  8. Yle.fi, Uutiset

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]