Érik Morales

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Érik Morales
Tiedot
Oikea nimi Erik Isaac Morales Elvira
Lempinimi El Terrible
Painoluokka kevytsarja
Pituus 173 cm
Maa Meksiko
Syntymäaika 1. syyskuuta 1976
Syntymäpaikka Tijuana
Otteluasento oikeakätinen
Ammattilaistilastot
Ottelut 54
Voitot 48
Tyrmäysvoitot 34
Tappiot 6
Ratkaisemattomat 0

Érik Isaac Morales Elvira (tunnetaan nimellä Érik Morales, (s. 1. syyskuuta 1976 Tijuana) on meksikolainen nyrkkeilijä. Hän on voittanut ammattilaisten maailmanmestaruuden kolmessa eri painoluokassa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morales aloitti nyrkkeilyransa 5-vuotiaana nyrkkeilijäisänsä salilla. Hän otteli amatöörinä 114 ottelua, joista hän voitti 108 ja hävisi 14. Erilaisia amatöörimestaruuksia hän voitti 11 kappaletta. Ammattilaisuransa hän aloitti 16-vuotiaana vuonna 1993.

Uransa kahdennessatoista ottelussa Morales pääsi ensi kertaa titteliotteluun voitettuaan tätä ennen suurimman osan vastustajistaan ennen täyttä aikaa. Hän voitti Jose Valdezin WBC-liiton Mundo hispano -titteliottelussa vuonna 1994 ja sittemmin puolusti titteliään kolmesti tyrmäysvoitoilla. Huhtikuussa 1995 hän voitti Meksikon mestaruuden ylemmässä kääpiösarjassa Enrique Jupiteria vastaan, ja saman vuoden heinäkuussa hän voitti Pohjois-Amerikan mestaruuden kaikin tuomariäänin Juan Luis Torresilta. Hän puolusti mestaruuksiaan samana vuonna Alberto Martinezia vastaan teknisellä tyrmäyksellä ja voitti Meksikon-mestaruusottelussa haastaja Enrique Angelesin kaikin tuomariäänin. Pohjois-Amerikan mestaruuttaan Morales puolusti Kenny Mitchelliä, Rudy Bradleytä, Hector Acero Sanchezia ja Pedro Javier Torresia vastaan.

Ensimmäinen maailmanmestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 1997 Morales pääsi iskemään WBC-ammattilaisliiton ylemmän kääpiösarjan maailmanmestarudesta hallitsevaa mestaria Daniel Zaragozaa vastaan ja voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä viimeistä edellisessä erässä. Saman vuoden lokakuussa hän puolusti titteliään John Loweytä vastaan. Likaisessa ottelussa hän sai haavoja päähänsä Loweyn pääpuskuista, mutta voitti lopulta keskeytystuomiolla seitsemännessä erässä Loweyn loukattua kätensä.

Huhtikuussa 1998 Morales puolusti mestaruuttaan Remigio Molinaa vastaan. Hän käytti Molinaa kanveesissa jo kolmannessa erässä ja löi tämän lopulta kuudennessa erässä keskeytyskuntoon. Kolmannessa tittelinpuolustuksessaan toukokuussa hän tyrmäsi entisen maailmanmestarin Jose Luis Buenon jo toisessa erässä. Syyskuussa hän pysäytti kaksinkertaisen maailmanmestarin Junior Jonesin neljännessä erässä. Vuonna 1999 Morales puolusti titteliään neljästi. Helmikuussa Angel Chacon joutui taipumaan jo toisessa erässä. Toukokuussa vastassa ollutta Juan Carlos Ramirezia hän käytti kanveesissa kolmesti kunnes tuomari keskeytti ottelun yhdeksännessä erässä. Heinäkuussa Reynante Jamilia vastaan ottelu ehti vanhentua kuudenteen erään. Ensimmäisen kerran Morales joutui ottelemaan täydet 12 erää mestaruusottelussaan vasta kahdeksannella kerralla, kun hän voitti joulukuussa entisen kääpiösarjan mestarin Wayne McCulloughin kaikin tuomariäänin. Helmikuussa 2000 Morales puolusti mestaruuttaan vielä yhdeksännen kerran WBO:n maailmanmestaria maanmiestään Marco Antonio Barreraa vastaan ja voitti uransa tuohon mennessä kovimman kamppailun lopulta hajaäänituomiolla.

Nousu höyhensarjaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barrerasta saavuttamansa niukan voiton jälkeen Barrera nousi samana vuonna painoluokkaa ylöspäin höyhensarjaan (57,2 kg) ja tyrmäsi ensimmäisessä ottelussaan Mike Juarez -nimisen vastustajansa kolmannessa erässä. Saman vuoden joulukuussa hän otteli entistä maailmanmestaria Kevin Kelleytä vastaan väliaikaisesta WBC-liiton maailmanmestaruudesta ja voitti ottelun seitsemännen erän teknisellä tyrmäyksellä. Helmikuussa 2001 hän kohtasi puolustavan mestarin Guty Espadas Jr.:n ja voitti täyden ajan kestäneen ottelun kaikin tuomariäänin.

Morales puolusti höyhensarjan mestaruuttaan ensimmäisen kerran ykköshaastaja Injin Chitä vastaan. Kiihkeässä ja tasaisessa ottelussa Morales sai haavan silmäkulmaansa Chin pään kolautuksesta. Kymmenennessä erässä Chi syyllistyi toistuviin rikkeisiin, mutta ottelu kesti täydet 12 erää ja silmä lähes umpeen muurautuneena Morales vei voiton lopulta kaikin tuomariäänin.

Kesäkuussa 2000 Morales kohtasi uudelleen niin ikään painoluokkaan nousseen Marco Antonio Barreran. Ottelu eteni jälleen tasaisissa merkeissä vaikka Morales sai pahan osuman nenänvarteensa jo toisessa erässä sekä haavan silmäkulmaansa kahdeksannessa erässä. Morales hallitsi ottelun alkupuolta, mutta erien lähetessä loppuaan Barrera lisäsi hallintaansa ja lopulta voitti arvostelutuomarien hajaäänituomiolla. Sittemmin Barrera luopui WBC-mestaruudestaan ja Morales kohtasi marraskuussa Paulie Ayalan avoimena olleesta tittelistä ja otti voiton nimiinsä kaikin tuomariäänin. Vuonna 2003 Barrera puolusti mestaruuttaan kahdesti tyrmäysvoitoilla Eddie Croftista ja Fernando Velardezista. Lokakuussa hän otteli vielä uudelleen Guty Espadas Jr:a vastaan ja tyrmäsi tämän kolmannessa erässä.

Ylempi höyhensarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 Morales luopui höyhensarjan mestaruudestaan noustakseen jälleen painoluokkaa ylemmäs ylempään höyhensarjaan (59 kg). Ensimmäisessä ottelussaan helmikuussa hän kohtasi WBC-liiton maailmanmestaruusottelussa Jesus Chavezin. Chavez otti ottelun aikana kahdesti lukua, mutta kesti kuitenkin loppuun asti. Morales julistettiin voittajaksi kaikin tuomariäänin. Heinäkuussa Morales voitti nimiinsä myös IBF-liiton mestaruuden voitolla kaikin tuomariäänin Carlos Hernándezista.

Saman vuoden marraskuussa Morales kohtasi kolmannen kerran urallaan Marco Antonio Barreran. 11 000 silmäparin edessä käyty ottelu oli jälleen äärimmäisen tasaväkinen. Barrera löi toisessa erässä Moralesin nenän auki, mutta Morales piristyi ottelun loppua kohti ja vei tuomarien pistekorteissa nimiinsä viimeiset kuusi erää lukuunottamatta yhtä tuomaria, joka näki 11. erän menneen tasan Tämä piste-ero riitti siihen että Barrera julistettiin voittajaksi kahden tuomarin pistekorttien perusteella, kun kolmannen tuomarin kortissa pisteet olivat tasan (114-114, 114-115, 113-115). The Ring -nyrkkeilyjulkaisu nimesi ottelun vuoden parhaaksi otteluksi.

Maaliskuussa 2005 Morales kohtasi silloisen WBC-liiton kärpässarjan mestarin Manny Pacquiaon WBC-liiton international-titteliottelussa ja vei voiton nimiinsä kaikin tuomariäänin kahden pisteen erolla jokaisen tuomarin pistekorteissa. Tämä oli toistaiseksi sittemmin seitsemän eri painoluokan maailmanmestaruuden voittaneen Pacquiaon uran viimeinen tappio. Saman vuoden syyskuussa Morales kuitenkin menetti international-tittelinsä vailla suuria meriittejä olleelle Zahir Raheemille.

Tammikuussa 2006 Morales kohtasi uudelleen Pacquiaon international-titteliottelussa, jossa panoksena oli myös pääsy maailmanmestaruusotteluun. Ottelussa Morales kärsi uransa ensimmäisen tappion ennen täyttä aikaa Pacquiaon lyötyä hänet keskeytyskuntoon kymmenennessä erässä. Marraskuussa hän kohtasi Pacquiaon vielä kolmannen kerran, mutta tällä kertaa noutaja tuli jo kolmannessa erässä.

Kevytsarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdeksän kuukauden kuluttua viimeisestä Pacquiao-tappiosta elokuussa 2007 Morales palasi kehään jälleen painoluokkaa ylöspäin nousseena kevytsarjalaisena (61,2 kg), kun hän kohtasi WBC-liiton maailmanmestaruusottelussa David Díazin. Ottelu oli varsin tasainen, mutta Díaz julistettiin lopulta voittajaksi kaikin tuomariäänin. Kärsittyään neljännen peräkkäisen tappionsa Morales ilmoitti lopettavansa uransa[1]

Paluu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2010 Morales ilmoitti palaavansa kehään, yli kolmen vuoden tauon jälkeen, ja kohtaa 27. maaliskuuta nicaragualaisen Jose Alfaron.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b http://sports.espn.go.com/sports/boxing/news/story?id=4855332