Antonio Margarito
| Antonio Margarito | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Antonio Margarito Montiel |
| Syntynyt | 18. maaliskuuta 1978 Torrance, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Meksiko |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Tony |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 68 kg |
| Painoluokka | välisarja |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 50 |
| Voitot | 41 |
| – tyrmäysvoitot | 27 |
| Tappiot | 8 |
| Ratkaisemattomat | 0 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
1 |
| Aiheesta muualla | |
| www.antoniomargarito.com | |
Antonio Margarito Montiel (s. 18. maaliskuuta 1978 Torrance, Kalifornia, Yhdysvallat) on meksikolainen ammattilaisnyrkkeilijä. Hän on pitänyt eri aikoina hallussaan sekä WBA-, IBF- että WBO-liittojen välisarjan maailmanmestaruuksia.
Amatööriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Margariton amatööriura jäi meksikolaiseen tapaan lyhyeksi. Hän otteli vain 21 ottelua, joista voitti 18 ja hävisi kolme, ennen kuin ryhtyi rahan takia ammattilaiseksi[1].
Ammattilaisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Margarito aloitti ammattilaisuransa 15-vuotiaana tammikuussa 1994 pistevoitolla Jose Trujillosta. Hän otteli alkuvuosinaan ahkerasti ja kärsi 12 ensimmäisessä ammattilaisottelussaan kolme tappiota[1].
Ensimmäisen kerran Margarito pääsi titteliotteluun 21. heinäkuuta 2001, kun hän kohtasi WBO-liiton välisarjan maailmanmestaruusottelussa Daniel Santosin. Kamppailu jäi kuitenkin lyhyeksi, kun ottelijoiden päät kolahtivat yhteen heti avauserässä ja vuotivat verta, minkä johdosta ottelu jouduttiin keskeyttämään eikä siitä julistettu tuomiota. Santosin luovuttua tittelistään pääsi Margarito iskemään avoimesta mestaruudesta Antonio Diazia vastaan seuraavan vuoden helmikuussa ja voitti kamppailun kymmenennen erän teknisellä tyrmäyksellä. Hän puolusti titteliään kolmesti: pistevoitolla Danny Perezia vastaan, tyrmäsi Andrew Lewisin toisessa erässä.
Syksyllä 2003 Margarito luopui tittelistään noustuaan painoluokkaa ylemmäs ylempää kevytsarjaan, missä hän voitti Maurice Brantleyn teknisellä tymäyksellä toisessa erässä. Hän kuitenkin palasi takaisin välisarjaan ja voitti WBO-mestaruuden takaisin nimiinsä lyötyään seuraavan vuoden tammikuussa Hercules Kyvelosin kaikin tuomariäänin.
Vuonna 2004 syyskuussa Margarito sai uudelleen vastaansa Daniel Santosin WBO-liiton ylemmän välisarjan MM-titteliottelussa. Nyrkkeilijöiden päät kolahtivat jälleen yhteen, minkä johdosta Margarito sai haavan päähänsä ja ottelu jouduttiin keskeyttämään kymmenennessä erässä. Santos oli tuossa vaiheessa johdossa kahden tuomarin pistekorteissa ja hän säilytti mestaruutensa.
Santos-tappion jälkeen Margarito palasi jälleen välisarjaan ja voitti WBO-maailmanmestaruuden takaisin nimiinsä 18. helmikuuta 2005 käydyssä ottelussa kymmenennen erän teknisellä tyrmäyksellä Sebastian Andres Lujanista. Margarito puolusti titteliään viidennen erän teknisellä tyrmäyksellä vielä tuolloin vailla tappioita olleesta Kermit Cintronista, avauserän teknisellä tyrmäyksellä Manuel Gomezista ja pistevoitolla Joshua Clotteysta. 14. heinäkuuta 2007 Margarito menetti mestaruutensa hävittyään kaikin tuomariäänin altavastaajana otteluun lähteneelle Paul Williams ille[2].
Marraskuussa 2007 Margarito voitti Golden Johnsonin WBO-liiton intercontinental-titteliottelussa, ja kohtasi toistamiseen Kermin Crintonin, joka piti hallussaan IBF-liiton maailmanmestaruutta. Margarito otti vyön itselleen 12. huhtikuussa 2008 käydyssä ottelussa tyrmättyään Crintonin vartaloiskulla kuudennessa erässä[3]. Margarito luopui kuitenkin IBF-mestaruudestaan kohdatakseen Miguel Cotton WBA-liiton mestaruudesta. Hän voitti heinäkuussa 2008 käydyn ottelun teknisellä tyrmäyksellä yhdennessätoista erässä.
Viimeisimmässä ottelussaan tammikuussa Margarito kohtasi WBA:n "supermaailmanmestaruus"-ottelussa Shane Mosleyn. Mosley voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä yhdeksännessä erässä, mutta suurin huomio kiinnittyi toisaalle: ennen ottelua paljastui että Margarito oli lisännyt käsisiteidensä painoa kipsin kaltaisella aineella ja joutui tämän johdosta vaihtamaan siteensä. Sittemmin Kalifornian urheilukomissio langetti Margaritolle vuoden kilpailukiellon tapauksen johdosta[4].