Shane Mosley
| Shane Mosley | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Shane Donte Mosley |
| Syntynyt | 7. syyskuuta 1971 Lynwood, Kalifornia |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Sugar |
| Pituus | 175 cm |
| Paino | 68 kg |
| Painoluokka | välisarja |
| Kätisyys | oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein orthodox |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 61 |
| Voitot | 49 |
| – tyrmäysvoitot | 41 |
| Tappiot | 10 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
1 |
Shane Donte Mosley (s. 7. syyskuuta 1971 Lynwood, Kalifornia) on yhdysvaltalainen ammattilaisnyrkkeilijä. Uransa aikana hän on ollut maailmanmestari kolmessa eri painoluokassa.
Amatööriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mosley aloitti nyrkkeilyn 8-vuotiaana isänsä Jackin opastuksessa. Amatöörinä hän otteli kaikkiaan 260 ottelua, joista hän voitti 250 ja hävisi kymmenen. 12-vuotiaana hän voitti vuotta nuoremman Oscar de la Hoyan. Mosley voitti amatöörinä Yhdysvaltain mestaruuden painoluokassaan vuosina 1989, 1990 ja 1992. Hän osallistui kotimaansa karsintoihin 1992 Barcelonan olympialaisiin, mutta kärsi välierissä tappion Vernon Forrestille.[1]
Ammattilaisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mosley ryhtyi ammattilaiseksi vuonna 1993, ja otteli heinäkuuhun 1997 mennessä 27 ottelua, joista voitti yhtä lukuun ottamatta jokaisen ennen täyttä otteluaikaa.
Kevytsarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuussa 1997 Mosley pääsi ensi kertaa urallaan mestaruusotteluun, kun hän kohtasi Philip Holidayn IBF-ammattilaisliiton kevytsarjan maailmanmestaruusottelussa. Mosley voitti täydet 12 erää kestäneen ottelun kaikin tuomariäänin. Hän puolusti mestaruuttaan Manuel Gomezia, Demetrio Ceballosia, John John Molinaa, Wilfredo Ruizia, Eduardo Bartolome Moralesia, Jesse James Leijaa, Golden Johnsonia ja viimeisenä huhtikuussa 1999 John Brownia vastaan. Voitoista jokainen tuli tyrmäyksellä. Vuonna 1998 Yhdysvaltain nyrkkeilytoimittajat valitsivat hänet vuoden nyrkkeilijäksi[1].
Välisarjalaisena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syksyllä 1999 Mosley nousi suoraan kevytsarjasta (61,2 kg) välisarjaan (66,7 kg) ja hyppäsi yli ylemmän kevytsarjan (63,5 kg), koska halusi painoluokkaan, jossa maailman kovimmat nimet ottelivat. Välisarjalaisena Mosley voitti tyrmäyksellä Wilfredo Riveran ja Willy Wisen, kunnes kesäkuussa 2000 kohtasi WBC-liiton maailmanmestaruusottelussa Oscar de la Hoyan. Ottelu kesti täydet 12 erää ja Mosley julistettiin lopulta voittajaksi tuomarien hajaäänituomiolla. Hän puolusti titteliään ensi kertaa saman vuoden marraskuussa Antonio Diazia vastaan teknisellä tyrmäyksellä kuudennessa erässä. Vuonna 2001 Mosley voitti tittelinpuolustuksensa Shannan Tayloria ja Adrian Stonea vastaan niin ikään ennen täyttä aikaa.
Tammikuussa 2002 Mosley menetti tittelinsä Vernon Forrestille täyden ajan kestäneessä ottelussa. Mosley otteli Forrestia vastaan uudelleen heinäkuussa, mutta tälläkin kertaa Forrest julistettiin paremmaksi.
Ylempi välisarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2003 Mosley nousi jälleen painoluokissa ylöspäin, ylempään välisarjaan (69,9 kg). Ottelu entistä maailmanmestaria Raul Marquezia vastaan keskeytettiin kuitenkin jo kolmannessa erässä päiden yhteen kolahtamisen takia. Syyskuussa Mosley kohtasi uudelleen de la Hoyan, joka puolusti painoluokassa hallussaan pitämiä WBC- ja WBA-liiton mestaruusvöitä. Ottelu kesti jälleen täyden ajan ja Mosley julistettiin voittajaksi kaikin tuomariäänin. Mosley kuitenkin menetti tittelinsä heti ensimmäisessä puolustuksessaan maaliskuussa 2004 Ronald ”Winky” Wrightiä vastaan kaikin tuomariäänin. Mosley ja Wright ottivat uudelleen yhteen marraskuussa, mutta tälläkin kertaa Wright julistettiin voittajaksi tuomarien enemmistöpäätöksellä.
Helmikuussa 2006 Mosley voitti Fernando Vargasin WBA:n eliminaattoriottelussa, kun tasainen kamppailu keskeytettiin 10. erässä Vargasin silmäkulmahaavan takia. Uusintaottelu käytiin saman vuoden heinäkuussa ja tällä kertaa Mosley voitti teknisellä tyrmäyksellä kuudennessa erässä. Helmikuussa 2007 Mosley voitti kaikin tuomariäänin Luis Collazon ottelussa WBC-liiton väliaikaisesta mestaruudesta. Marraskuussa Mosley hävisi kaikin tuomariäänin mestaruusottelussa Miguel Angel Cottolle.
Mosley otteli seuraavan kerran vasta vuoden 2008 syyskuussa Ricardo Mayorgaa vastaan avoimena olleesta WBA-liiton intercontinental-tittelistä. Kun ottelun viimeistä erää oli vain yksi sekunti jäljellä, Mosley tyrmäsi Mayorgan.
Paluu välisarjaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viimeksi Mosley voitti Antonio Margariton tammikuussa 2009 käydyssä ottelussa teknisellä tyrmäyksellä yhdeksännessä erässä ja sai nimiinsä WBA-liiton supermestarin tittelin. 1. toukokuuta 2010 hän otteli Floyd Mayweather Jr.:a vastaan ja kärsi tappion kaikin tuomariäänin. Ottelussa ei kuitenkaan ollut mestaruusvyö panoksena.
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: lopettanut uransa |
Doping-kohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mosley oli aikoinaan BALCO-laboratorion, jonka doping-ohjelma on sittemmin tullut julkisuuteen, asiakas. BALCO-tapauksen tutkinnanjohtaja Jeff Novitzky on maininnut Mosleyn käyttäneen THG:ta, testosteronia ja EPOa ennen syyskuussa 2003 käymäänsä ottelua Oscar de la Hoyaa vastaan. Mosley itse on väittänyt olevansa puhdas ja kertonut olleensa tietämätön doping-kytköksistä. BALCO-laboratorion johtaja Victor Conte on väittänyt Mosleyn tienneen tasan tarkkaan missä hän oli mukana.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Canadastar Boxing: Shane Mosley Profile and Bio (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ SI.com: Mosley accused of doping 28.9.2007
- ↑ Los Angeles Times: Conte says Mosley knew of steroids 9.4.2008
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Virallinen sivu (Arkistoitu – Internet Archive)