Méduse (1810)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Méduse
Méduse-Jean-Jérôme Baugean-IMG 4777-cropped.JPG
Civil and Naval Ensign of France.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Crucyn telakka, Paimboeuf
Kölinlasku 24. kesäkuuta 1806
Laskettu vesille 1. heinäkuuta 1810
Palveluskäyttöön 26. syyskuuta 1810
Palveluskäytöstä tuhoutui ajettuaan karille
Tekniset tiedot
Uppouma 1 080 t
Pituus 46,93 m
Leveys 11,91 m
Syväys 5,9 m
Miehistöä 326
Aseistus tykkikansi:
28 x 18 naulan tykkiä
puolikansi ja etukansi:
8 x 8 naulan tykkiä
8 x 36 naulan karronadia
12 x 18 naulan karronadia

Méduse oli vuonna 1810 vesillelaskettu 40-tykkinen Ranskan laivaston Pallas-luokan fregatti. Alus osallistui Napoleonin sotiin ja erityisesti vuosikymmenen vaihteen Mauritiuksen taisteluihin sekä iskuun Karibianmerelle.

Bourbonien palattua valtaan aluksesta tehtiin aseistettu kuljetusalus, jonka tehtävänä oli kuljettaa siirtokuntia jälleen valvontaan otettaessa Ranskan hallinnon henkilökuntaa Saint-Louisiin Senegaliin. Aluksen kyvyttömäksi osoittautuneen päällikön ohjausvirheen vuoksi alus ajautui Mauretanian edustalla heinäkuussa 1816 Arguinin matalikolle, jossa se haaksirikkoutui. Aluksen miehistö ja matkustajat pelastautuivat aluksen veneisiin ja pikaisesti tehdylle lautalle. Pelastusvene, joka veti perässään lauttaa hylkäsi sen kuitenkin pian lähdön jälkeen ulapalle. Ainoastaan kourallinen lautalla olleista pelastui.[1]

Lautalla koettujen kauhujen tultua julkisuuteen Médusesta tuli yksi purjelaivakauden tunnetuimmista haaksirikkoutuneista aluksista. Théodore Géricault maalasi tapahtuman innoittamana teoksen Medusan lautta, joka ei kuitenkaan saanut suuremmalti kehuja kriitikoilta. Nykyään maalausta pidetään romantiikan ajan Ranskan taiteen yhtenä pääteoksista.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1811 Méduse lähetettiin Nymphen kanssa Jaavan rannikolle, jossa alukset muodostivat Joseph-Francois Raoulin alaisuudessa toimineen fregattiviirikön. Alukset saapuivat 2. syyskuuta Britannian kuninkaallisen laivaston 32-tykkisen fregatin HMS Bucephaluksen varjostamina Surabayaan. Kaksi päivää myöhemmin toinen brittialus HMS Barracouta liittyi varjostavaan osastoon, mutta se menetti kontaktin ranskalaisiin 8. syyskuuta. Méduse ja Nymphe haastoivat 12. syyskuuta HMS Bucephaluksen, joka pakeni kadottaen varjostettavansa seuraavana päivänä. Méduse palasi Brestiin 22. joulukuuta, minkä jälkeen se palveli Atlantilla. Vuonna 1814 alus kuului laivasto-osastoon, joka lähetettiin valtaamaan Guadaloupe.

Napoleonin syrjäyttämisen ja Bourbonien valtaan palaamisen jälkeen Ludvig XVIII pyrki palauttamaan laivaston johtoon kuningasmielisiä upseereita. Tämän seurauksena Médusen päälliköksi nimettiin varakreivi Hugues Duroy de Chaymareys, vaikka hän ei ollut ollut merellä kahteenkymmeneenviiteen vuoteen.[1]

Méduse lähti 17. kesäkuuta 1816 Rochefortista yhdessä varastolaiva Loiren, priki Argusin ja korvetti Échon kanssa vastaanottaakseen briteiltä Saint-Louisin satamakaupungin Senegalista. Alus kuljetti matkustajia, joiden joukossa olivat muun muassa Senegalin kuvernööriksi määrätty eversti Julien-Désiré Schmaltz vaimonsa Reine Schmaltzin kanssa. Aluksella oli lisäksi sotilaita, toimihenkilöitä ja virkamiehiä, kaikkiaan noin 400 henkeä. Heistä 160 kuului laivan miehistöön. Madeiralle alus saapui 27. kesäkuuta.[1]

Matkan aikana kapteenin ja hänen miehistönsä sekä matkustajien välillä puhkesi riitoja. Kapteeni oli kuningasmielinen ja erään aristokraatin lakeijaselvennä. Hänellä oli ystäviä vahvasti kuningasmielisessä merenkulkuministeriössä, ja hänen nimityksensä sanottiin olevan takeeton virkaylennys. Matkustajien joukossa oli myös sotilaita, jotka olivat vielä uskollisia kukistetulle keisari Napoleonille. Lisäksi kapteeni oli nimittänyt navigoijaksi Richefort-nimisen matkustajan, vaikka kokeneempiakin henkilöitä tehtävään olisi ollut tarjolla.[1]

Méduse ylitti päiväntasaajan heinäkuun ensimmäisenä päivänä, ja tapauksen kunniaksi kapteeni järjesti naamiaiset. Juhlinnan aikana laiva joutui väärälle reitille. Suunnistusvirheen takia se törmäsi hiekkasärkälle Länsi-Afrikan matalavetisellä rannikolla. Laivan irrottaminen epäonnistui, pääasiassa siksi, että kapteeni kieltäytyi heittämästä tykkejä yli laidan. Useiden päivien kuluttua laiva alkoi hajota, jolloin kapteeni määräsi sen hylättäväksi.lähde?

Kuusi pelastusvenettä osoittautuivat riittämättömiksi kaikkien aluksella olleiden kuljettamiseen, joten rakennettiin lautta köysillä yhteen kiinnitetyistä lankuista. Pakokauhun vallitessa kapteeni ja vanhemmat upseerit pakenivat vahvimpiin veneisiin, luvaten hinata lauttaa. Hinausköydet kuitenkin katkaistiin pian lähdön jälkeen ja lautta jäi ajelehtimaan ankaraan merenkäyntiin.

Lautalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Théodore Géricault,
Medusan lautta, 1818–1819
Mallipiirustus lautasta, jolla olleista 147 hengestä vain 15 pelastui 13 päivää myöhemmin. Näistäkin vielä 5 henkeä kuoli hetimiten [2]

Sataneljäkymmentäseitsemän ihmistä, mukaan lukien yksi nainen ajelehti lautalla, jonka mitat olivat vain 20 x 7 metriä. Seitsemäntoista miestä päätyi mielummin odottelemaan haaksirikkoutuneella aluksella, kuin uskaltautua ylikansoitetulle lautalle.

Ketään ei nimetty lautan johtajaksi eikä merikarttaa annettu mukaan. Airoja tai peräsintä ei ollut. Masto ja purjeet olivat improvisoituja, mutta niillä oli vain vähän vaikutusta. Lastinsa alla alus ei kellunut kunnolla – puuosat upposivat toistuvasti metrin pinnan alle – ja pieni annos kosteita laivakorppuja liukeni veteen muutamassa tunnissa. Lautalla oli vaikea liikkua ja mahdotonta nukkua.

Ensimmäisenä yönä lautan ajelehtiessa aallokossa, katosi kaksikymmentä niistä, jotka oli pakotettu lautan reunoille. Toisena yönä oli kaksi humalaisten kapinaa niitä upseereita kohtaan, jotka yrittivät ohjata lauttaa sen keskelle asennetulta korokkeelta ja säännöstellä ruoka-annoksia. Taistelut johtivat 65 hengen kuolemaan. Kolmantena päivänä, hallusinaatioiden ja houretilojen vallitessa alkoi ihmissyönti. Niille, jotka saattoivat vastustaa kiusausta syödä tovereitaan lahjoitettiin ylimääräinen annos viiniä.

Seitsemännen päivän tullessa vain 27 oli elossa. Osa heistä kärsi unen, ruoan ja veden puutteen vuoksi harhoista. Jotkut olivat vaikeasti haavoittuneita tai sairaita. Ainoa tavanomainen ruoka oli pieni saalis liitokaloja. Tätä ei pystytty jakamaan järkevästi, joten päätettiin etusijan olevan niillä, joilla olisi selvä mahdollisuus selviytyä. Koska ruokaa ei voitu tuhlata niille, jotka kuitenkin lopulta kuolisivat, toimintakyvyttömät tapettiin. Eräs heistä oli nainen, jonka reisi oli murtunut.

Myöhemmin kaikki aseet, heitettiin mereen ruumiiden perään, lukuun ottamatta yhtä sapelia kärsimysten lopettamista varten.

Kuuden päivän jälkeen jäljellä olevat viisitoista onnistuivat pysyttelemään elossa ja suhteellisen rauhallisina, pysytellen päivisin kankaan suojassa kuumuudelta ravintonaan viiniä, ulosteita, merivettä, ihmislihaa, yksi sitruuna ja kolmekymmentä valkosipulinippua.

Valkoisten perhosten vierailu lautalla herätti toivoa lähellä olevasta maasta, jota ei kuitenkaan ollut näkyvissä. Lopulta heinäkuun 17. päivän aamuna laiva ilmestyi horisonttiin.[1]

»Laivan näkeminen levitti meissä ilon, jota on vaikea kuvata. Kuitenkin pelot sekoittuivat pian toiveisiimme, aloimme havaita että lauttaamme joka oli vain vähän veden yläpuolella oli vaikea erottaa sellaiselta etäisyydeltä. Yritimme kaikkemme että meidät huomattaisiin, kasasimme korimme pinoon, jonka päälle asensimme erivärisiä nenäliinoja. Valitettavasti, kaikista näistä merkinannoista huolimatta, priki katosi. Ilon houretilasta siirryimme masennukseen ja suruun.»

selvennä

Myöhemmin samana päivänä, sama alus – Argus, osa laivasaattuetta, jossa Méduse oli alun perin purjehtinut – äkkiä palasi takaisin. Se oli lähetetty etsimään lauttaa ja löysi viisitoista eloonjäänyttä. Viidelle heistä apu oli kuitenkin tullut liian myöhään. He kuolivat pian Senegaliin saapumisen jälkeen. Laivalle jääneistä 17 miehestä vain kolme oli elossa pelastusretkikunnan saapuessa. Heistäkin kaksi kuoli matkalla rantaan.[1]

Jälkipuinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapteeni Hugues Duroy de Chaymareys joutui syytteeseen miehistön ja matkustajien hylkäämisestä. Oikeus hyväksyi hänen ontuvan selityksen laivan hylkäämisestä pelastustöiden johtamiseksi. Hän menetti kuitenkin kaikki kunniamerkkinsä ja joutui vankilaan kolmeksi vuodeksi. Navigoinnista vastannut Richefort vapautettiin. Hänhän oli vain matkustaja eikä näin ollen vastuullinen onnettomuuteen.[1]

Hylky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalainen etsintäretkikunta paikallisti Médusen hylyn vuonna 1980, kapteenin lokikirjamerkintöjen pohjalta. Hylky oli hajonnut 164 vuodessa niin pahoin, ettei sen nostaminen ollut mahdollista. Pintaan saatiin kuitenkin keramiikkaa, miekkoja, pulloja ja tykkejä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bachmann, Dieter: ”The Results of Sinking”, teoksessa Memento Metropolis, Kulturfabriken Liljeholmen Stockholm, 1998.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Méduse (1810).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Tieteen kuvalehti Historia 3/2014, s.64-71
  2. Grigsby, Darcy Grimaldo. Extremities: Painting Empire in Post-Revolutionary France. Yale University Press, 2002. 177. ISBN 0-3000-8887-6