Lipoiinihappo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lipoiinihappo
Tunnisteet
IUPAC-nimi 5-[(3R)-ditiolan-3-yyli]pentaanihappo
CAS-numero 1200-22-2
PubChem CID 864
SMILES C1CSSC1CCCCC(=O)O[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C8H14S2O2
Moolimassa 206,332 g/mol
Sulamispiste 46–48 °C[2]
Kiehumispiste 162 °C[3]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Lipoiinihappo eli tioktiinihappo (C8H14S2O2) on rengasrakenteisen disulfidirakenteen sisältävä karboksyylihappoihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä esiintyy luonnossa kaikissa eliöryhmissä ja se on tärkeä antioksidantti ja koentsyymi biokemiallisesti merkittävissä hapetus-pelkistysreaktioissa. Yhdistettä käytetään lisäravinteena, eräiden maksasairauksien hoidossa ja kosmetiikassa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa lipoiinihappo on vaaleankeltaista kiteistä ainetta. Yhdiste on käytännöllisesti katsoen veteen liukenematonta, mutta liukenee orgaanisiin liuottimiin kuten metanoliin, etanoliin, dietyylieetteriin, kloroformiin ja hiilivetyihin. Lipoiinihappo on heikko happo ja sen pKa-arvo on 5,4. Lipoiinihappo pelkistyy suhteellisen helposti dihydrolipoiinihapoksi, jolloin sen disulfidirakenne aukeaa. Yhdisteen hapetuskyky perustuu siihen, että lähes tasomaisessa viisiatomisessa renkaassa kahden vierekkäisen rikkiatomien elektroniparien välillä on voimakas hylkivä vuorovaikutus. Lipoiinihappo on optisesti aktiivinen yhdiste ja luonnossa esiintyvä enantiomeeri on (R)-(+)-lipoiinihappo, jonka ominaiskiertokyky bentseeniliuoksessa on + 104. S-isomeeri kääntää tasopolarisoidun valon värähtelysuuntaa vastakkaiseen suuntaan ja on biologisesti inaktiivinen.[2][4][5][6][7]

Lipoiinihappo/dihydrolipoiinihappo-redoxpari

Lipoiinihappoa esiintyy useissa eliöryhmissä muun muassa alkueläimissä, bakteereissa, kasveissa, sienissä ja eläimissä. Yhdiste ei esiinny solussa vapaana vaan pääasiassa liittyneenä proteiinien lysiiniaminohappojen sivuketjuihin muodostaen niin kutsutun lipoamidin. Yhdiste toimii bakteerien ja alkueläinten kasvua kiihdyttävänä aineena. Eläimissä yhdistettä muodostuu rasvahapoista biosynteesin avulla ja terve ihminen tuottaa tarvitsemansa määrän lipoiinihappoa itse. Eläimissä lipoiinihappoa esiintyy eniten maksassa. Tärkeimpiä lipoiinihapon tehtäviä on toimia koentsyyminä 2-oksokarboksyylihappojen dekarboksylointireaktiota katalysoiville entsyymeille esimerkiksi pyruvaattidehydrogenaasi- ja ketoglutaraattidehydrogenaasientsyymikomplekseille. Lisäksi yhdiste on antioksidantti, joka reagoi muun muassa happi-, hydroksyyli- ja peroksyyliradikaalien kanssa sekä voimistaa eräiden vitamiinien kuten C- ja E-vitamiinien tehoa.[2][4][5][6][8][9]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lipoiinihapon teollinen valmistus on kolmivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa adipiinihapon monoesteri, joko monometyyli- tai monoetyyliadipaatti reagoi tionyylikloridin kanssa muodostaen happokloridijohdannaisen. Toisessa vaiheessa tämä happokloridijohdannainen reagoi eteenin kanssa alumiinikloridin toimiessa katalyyttinä metyyli- tai etyyli-8-kloori-6-keto-oktanoaattia, joka pelkistetään tionyylikloridin avulla pyridiiniliuoksessa metyyli- tai etyyli-8-kloori-6-hydroksioktanoaatiksi. Tämän yhdiste reagoi natriumsulfidin kanssa ja muodostunut tuote hydrolysoidaan emäksisissä olosuhteissa lipoiinihapoksi. Toinen tapa valmistaa yhdistettä on 6,8-dikloorioktaanihapon reaktio natriumsulfidin kanssa.[5][10] Näin muodostuu lipoiinihapon raseeminen seos. Puhdasta R-lipoiinihappoa voidaan valmistaa (3S)-3-hydroksioktaanihapon estereistä.[4]

Urheilijat käyttävät lipoiinihappoa lisäravinteena, koska se kasvattaa lihasmassaa. Lääketieteessä yhdistettä voidaan käyttää maksakirroosin, hepaattisen kooman, kroonisen maksatulehduksen ja eräiden munuaissairauksien hoitoon ja lisäksi sillä on ehdotettu olevan ehkäiseviä vaikutuksia muun muassa sydänkohtauksia ja Alzheimerin tautia vastaan. Lisäksi lipoiinihappo toimii vastamyrkkynä kärpässienten (Amanita) aiheuttamien myrkytysten vastamyrkkynä. Kosmetiikassa lipoiinihappoa käytetään ryppyvoiteissa.[2][4][5][6][8][9][10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ 1200-22-2 – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 2.8.2015.
  2. ↑ a b c d Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1591–1592. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  3. ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 3.338. 93rd Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.8.2015). (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Manfred Eggersdorfer, David Burdick, Regina Goralczyk, Daniel Raederstorff, Christoph Riegger, Wolfgang Schalch, Elisabeth Stöcklin, Peter Weber & Werner Bonrath: Nutraceuticals, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 3.8.2015
  5. ↑ a b c d Géza Csomós & Ulrich Leuschner: Gallbladder and Liver Therapy, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 2.8.2015
  6. ↑ a b c Thomas Scott,Eric Ian Mercer: Concise encyclopedia biochemistry and molecular biology, s. 362. Walter de Gruyter, 1997. ISBN 978-3110145359. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.8.2015). (englanniksi)
  7. ↑ Eric Block: Organosulfur compound Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 2.8.2015. (englanniksi)
  8. ↑ a b Jan Velisek: The Chemistry of Food, s. 1089–1090. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9781118383834. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.8.2015). (englanniksi)
  9. ↑ a b MaHa: 50,8 % sileämpi iho. Duodecim, 2004, 120. vsk, nro 5, s. 535. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.10.2023.
  10. ↑ a b Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 1101. 2nd Edition. Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lipoiinihappo&oldid=21942656”