Optinen aktiivisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Optinen aktiivisuus on eräiden aineiden ominaisuus, joka saa aikaan, että niiden läpi kulkevan polarisoituneen valon värähtely­taso kiertyy joko oikealle tai vasemmalle. Optisesti aktiivisia ovat yleensä sellaiset orgaaniset yhdisteet, joiden molekyylit ovat epä­symmetrisiä eli kiraalisia,[1] sekä myös jotkin epä­orgaaniset kiteiset aineet, joiden kiteet ovat rakenteeltaan kierteisiä.[2] Valon polarisaatio­tason kääntymisen määrä on verrannollinen aineen paksuuteen sekä liuoksissa myös sen väkevyyteen.[2]

Orgaanisista aineista optisesti aktiivisia ovat esimerkiksi sokeri­liuos[2], maitohappo[1], viinihappo[3] sekä aminohapot lukuun ottamatta glysiiniä.[4] Tällaisista aineista on olemassa kaksi enantiomeeria, joiden molekyylit ovat toistensa peili­kuvia. Enantiomeerit ovat fysikaalisilta ominaisuuksilta muutoin samanlaisia paitsi että ne kiertävät polarisoitunutta valoa vastakkaisiin suuntiin.[1] Sen sijaan biologisilta vaikutuksiltaan ne saattavat olla hyvinkin erilaisia, ja monissa tapauksissa vain toinen niistä esiintyy elollisessa luonnossa.[5] Seos, joka sisältää kumpaakin enantiomeeriä yhtä paljon, ei ole optisesti aktiivinen, ja sellaista sanotaan raseemiseksi seokseksi.[6]

Kiteisistä epä­orgaanisista aineista optisesti aktiivinen on esimerkiksi kvartsi.[2] Samaan tapaan kuin kiraaliset molekyylit, voi myös kvartsi­kide olla kahdella vastakkaisella tavalla rakenteeltaan kierteinen, minkä vuoksi tällaiset kiteet kiertävät valon värähtelytasoa vastakkaisiin suuntiin.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pentti Mälkönen: Orgaaninen kemia, s. 160. Otava, 1979. ISBN 951-1-05378-7.
  2. a b c d Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv), s. 3202, art. Polarisaatio. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-0.
  3. Mälkonen, s. 162
  4. Mälkönen, s. 200
  5. Mälkönen, s. 170, 176
  6. Malkonen, s. 171
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.