Lars Dufholm
Lars Herbert Dufholm (1. tammikuuta 1920 Helsinki – 4. syyskuuta 1994 Helsinki)[1][2] oli suomalainen lainsäädäntöneuvos ja suomenruotsalainen yhteiskunnallinen ja poliittinen vaikuttaja.
Dufholm kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1939 ja suoritti Helsingin yliopistossa ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1950 sekä oikeustieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1951.[1][2] Hän palveli sotavuosina rintamalla.[1] Dufholm toimi Studentbladetin päätoimittajana vuonna 1948, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan varapuheenjohtajana vuosina 1951–1953 ja eduskunnan ruotsinkielisen kanslian vt. notaarina sekä valiokuntien tulkkina vuosina 1950–1958.[2] Vuodesta 1959 eläkkeelle jäämiseensä saakka hän oli oikeusministeriön lainsäädäntöosaston tarkastustoimiston lainsäädäntöneuvoksena.[1][2] Hän oli myös eduskunnan suuren valiokunnan vt. sihteerinä vuosina 1964, 1967 ja 1968 sekä Helsingin teknillisen oppilaitoksen yhteiskunta- ja lainopin opettajana vuosina 1957–1967.[2]
Dufholm oli Paasikivi-seuran sihteeri vuosina 1958–1967 ja sen varapuheenjohtaja vuosina 1968–1974. Hän vaikutti Ruotsalaisessa Kansanpuolueessa (RKP) ja hänet valittiin Urho Kekkosen vaaliliiton valitsijamieheksi vuoden 1962 presidentinvaaleissa.[1][2] Dufholm kuului suomenruotsalaisten sosiaaliliberaalien ryhmään ja oli Svensk socialliberal samling -yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja vuosina 1955–1956 sekä Nyliberala studentförbundet -opiskelijajärjestön puheenjohtaja vuosina 1957–1959.[2] Hän erosi RKP:stä 1970-luvulla vastalauseena puolueen oikeistosiiven toiminnalle,[1] ja oli vuoden 1975 eduskuntavaaleissa Liberaalisen Kansanpuolueen (LKP) ehdokkaana[3]. Dufholm kuului Nya Argus -lehden toimituskuntaan.[2][1] Hän oli myös Nylands Nation -osakunnan kuraattori vuosina 1952–1954.[2]
Dufholm oli vuosina 1972–1975 puolustuslaitoskomitean puheenjohtaja.[2][1] Sadankomitea myönsi hänelle vuonna 1986 rauhantyön palkinnon, koska hän oli virkamiehenä vastustanut valmiuslainsäädäntöhanketta, joka olisi rajoittanut kansalaisten perusoikeuksia.[1][4] Dufholm arvosteli julkisesti myös poliisin käyttämää väkivaltaa sen hajottaessa kesäkuussa 1970 Helsingissä Iranin šaahin Mohammed Reza Pahlavin vastaisen mielenosoituksen.[5]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 60-luvun perspektiivi (toim. yhdessä Ralf Fribergin ja Nils-Börje Stormbomin kanssa). Alkuteos Perspektiv på sextiotalet, 1961.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Lainsäädäntöneuvos Lars Dufholm (tilaajille) Helsingin Sanomat 10.9.1994. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ a b c d e f g h i j Kuka kukin on 1978, s. 112 Runeberg.org.
- ↑ Liberaali on vastuukykyinen (LKP:n vaalimainos) (tilaajille) Helsingin Sanomat 3.9.1975, s. 10. HS Aikakone. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ Rauhanpalkinnot kautta aikojen Sadankomitea. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ Tuomo Olkkonen: Erkki Tuomioja, Ilkka-Christian Björklund ja Ilkka Taipale pidätettiin Tiellä sananvapauteen -sivusto. Viitattu 17.3.2024.