Lady Madonna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”Lady Madonna”
The Beatles
Singlen ”Lady Madonna” kansikuva
Singlen tiedot
 B-puoli The Inner Light
 Nauhoitettu  3. ja 6. helmikuuta 1968, Abbey Road Studios, Lontoo
 Julkaistu Flag of the United Kingdom.svg 15. maaliskuuta 1968
Flag of the United States.svg 18. maaliskuuta 1968
 Tekijä(t) Lennon/McCartney
 Tuottaja(t) George Martin
 Tyylilaji rock and roll, boogie woogie
 Kesto 02.16
 Levy-yhtiö Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Parlophone
Yhdysvaltain lippu Capitol Records
Listasijoitukset

Flag of the United Kingdom.svg Iso-Britannia – 1.
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat – 4.

The Beatlesin muut singlet
Hello, Goodbye
1967
”Lady Madonna”
1968
Hey Jude
1968

Lady Madonna on brittiläisen The Beatles -yhtyeen kappale ja single vuodelta 1968. Paul McCartneyn kirjoittama Fats Domino -tyylinen kappale oli osoitus yhtyeen siirtymisestä takaisin perinteisemmän rock and rollin pariin kokeellisten Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band- ja Magical Mystery Tour -albumien jälkeen. Laulun sanoitus on ylistys äideille ja naisille.

Single oli yhtyeen viimeinen, jonka julkaisi Britanniassa Parlophone ja Yhdysvalloissa Capitol. Kappale nousi Britanniassa listaykköseksi ja Yhdysvalloissa neljänneksi.

Laulun synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul McCartney on kertonut, että kappaleen alkuperäisenä teemana oli Neitsyt Maria, mutta lopulta aiheeksi tuli tavallinen työväenluokkainen äiti. Kuten eräs McCartneyn aiemmista kappaleista, ”Your Mother Should Know”, myös ”Lady Madonna” on kunnianosoitus äideille ja naisille. Musiikillisesti McCartney yritti tehdä kappaleesta bluesmaisen boogie woogie -numeron. Kappale toi hänen mieleensä yhdysvaltalaislaulaja Fats Dominon tuotannon, joten McCartney päätti laulaa sen hänen ääntään imitoiden.[1]

John Lennon kertoi myöhemmin pitävänsä mahdollisena, että hän olisi auttanut laulun sanoituksissa.[1]

Äänitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Beatles aloitti ”Lady Madonnan” äänittämisen 3. helmikuuta 1968. Ensimmäiseksi kappaleesta otettiin kaikkiaan kolme pohjaraitaa, McCartneyn soittaessa pianoa ja Ringo Starrin vastaavasti rumpuja vispilöillä. Samana iltana McCartney lisäsi kappaleeseen basson, kun taas John Lennon ja George Harrison soittivat kitaraosuutensa saman vahvistimen kautta. Lisäksi Starr äänitti toisen rumpuraidan. Samoissa sessioissa nauhoitettiin lisäksi McCartneyn myöhemmin tuplattu lauluraita sekä Lennonin ja Harrisonin taustalaulut.[1]

Yhtye palasi studioon kolme päivää myöhemmin, 6. helmikuuta. McCartney lisäsi kappaleeseen uudet laulu- ja piano-osuudet, ja kaikki jäsenet nauhoittivat taustalle kättentaputukset. Tämän lisäksi McCartney, Lennon ja Harrison lauloivat osuutensa See how they run -kohtaan. Session päätteeksi neljä saksofonistia kutsuttiin paikalle viimeistelemään laulu. Koska heidät oli kutsuttu paikalle viime hetkellä, ei heillä ollut minkäännäköistä tuntumaa kappaleeseen. Niinpä heidän osuutensa olivat hyvin pitkälle improvisoidut. Saksofonisoolosta vastasi Bill Jackman, mutta merkittävä osa siitä poistettiin miksauksen yhteydessä.[1]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britanniassa singlen julkaisi Parlophone tunnuksella R 5675 perjantaina 15. maaliskuuta 1968. B-puolella oli George Harrisonin kirjoittama intialaistyylinenThe Inner Light”. ”Lady Madonna” debytoi listalla 20. maaliskuuta ollen sijalla viisi. Seuraavalla viikolla se nousi kärkeen. Kappale oli listaykkösenä yhteensä kaksi viikkoa, ja pysyi listalla kaikkiaan kahdeksan viikkoa.[2]

Yhdysvalloissa single julkaistiin samoilla kappaleilla kolme päivää Britanniaa myöhemmin, 18. maaliskuuta. Sen julkaisi Capitol Records sarjatunnuksella 2138. ”Lady Madonna” ei ollut Yhdysvalloissa yhtä suuri hitti kuin Britanniassa, sillä se ylsi sijalle neljä.[3]

Promovideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beatles kuvasi kappaleeseen kaksi promovideota 11. helmikuuta 1968. Videot sisälsivät kuvaa yhtyeestä levyttämässä Abbey Roadilla. Yhtye yritti esittää ”Lady Madonnaa” kuvausten aikana, mutta lopulta filmille päätyi yhtye äänittämässä uutta kappalettaan ”Hey Bulldog”.[1]

NEMS Enterprises jakeli videon Britannian ja Yhdysvaltain televisiokanaville. Britanniassa BBC esitti videota mustavalkoisena.[1] Ensiesitys oli Top of the Pops -ohjelmassa päivää ennen singlen julkaisua, 14. maaliskuuta 1968.[2] Yhdysvalloissa videon ensiesitys tapahtui värillisenä 30. maaliskuuta ABC:n The Hollywood Palace -ohjelmassa.[1]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappale oli klassisena rock and roll -esityksenä täysi vastakohta yhtyeen kahdella viimeisellä albumilla julkaistuille kappaleille, jotka sisälsivät runsaasti ”studiokikkailua” ja päällekkäisäänityksiä.[4]

”Lady Madonnan” intron sävel on peräisin Humphrey Lytteltonin vuonna 1956 julkaisemasta kappaleesta ”Bad Penny Blues”. Kyseistä levytystä oli tuottamassa myöhemmin The Beatlesin tuottajaksi ryhtynyt George Martin.[1][4] Kappaleessa kuultava rivi See how they run on puolestaan viittaus yhtyeen aiempaan, John Lennonin kirjoittamaan lauluun ”I Am the Walrus”.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Lady Madonna - The Beatles Bible beatlesbible.com. Viitattu 11.9.2012. (englanniksi)
  2. a b 15 March 1968: UK single release: Lady Madonna - The Beatles Bible beatlesbible.com. Viitattu 13.9.2012. (englanniksi)
  3. 18 March 1968: US single release: Lady Madonna - The Beatles Bible beatlesbible.com. Viitattu 13.9.2012. (englanniksi)
  4. a b c About The Beatles - Songs - Lady Madonna aboutthebeatles.com. Viitattu 10.9.2012. (englanniksi)