Kylämalva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kylämalva
Kylämalva (oikella) kuvattuna Carl Axel Magnus Lindmanin teoksessa Bilder ur Nordens flora.
Kylämalva (oikella) kuvattuna Carl Axel Magnus Lindmanin teoksessa Bilder ur Nordens flora.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malvales
Heimo: Malvakasvit Malvaceae
Suku: Malvat Malva
Laji: pusilla
Kaksiosainen nimi
Malva pusilla
Sm.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kylämalva Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kylämalva Commonsissa

Kylämalva (Malva pusilla) on yksivuotinen, Euraasiassa tavattava malvakasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monivartinen kylämalva kasvaa 10–50 cm korkeaksi. Varsi on rento ja karvainen tai kalju. Lehdet ovat pitkäruotisia. Lehtilapa on munuaismainen ja 5–7-hakoinen. Lehden liuskat ovat leveän kolmiomaisia ja hammaslaitaisia. Valkoiset, punasuoniset kukat ovat tavallisesti 2–10 kukan ryhminä lehtihangoissa. Kukan ulkoverhiö on kolmelehtinen ja verhiön pituinen. Terälehdet ovat 4–7 mm pitkiä. Kylämalva kukkii Suomessa heinä-syyskuussa. Kiekkomaiset lohkohedelmykset ovat kaljuja tai karvaisia ja kurttupintaisia. Siemenet säilyttävät itävyytensä maassa jopa vuosikymmeniä.[1][2]

Suomessa tavattavista malvoista kylämalva muistuttaa läheisimmin satunnaisena tavattavaa katinjuustomalvaa (M. neglecta).[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylämalvan päälevinneisyysalue alkaa Pohjois-Balkanilta, Unkarista, Puolasta ja Baltiasta itään läpi Valko-Venäjän, Ukrainan ja Venäjän aroalueiden Keski-Aasiaan saakka. Lännempänä lajia tavataan Saksassa asti. Pohjoismaissa kylämalvaa kasvaa vakituisena lajina Etelä-Norjassa, Etelä- ja Keski-Ruotsissa sekä Etelä-Suomessa. Laji on levinnyt ihmisen mukana myös paikoin Pohjois-Amerikkaan.[3]

Suomessa kylämalva on muinaistulokas noin PoriTampereLappeenranta-linjan eteläpuolella, jossa sitä myös nykyään voi varmimmin tavata. Muualla maassa kylämalva on satunnaistulokas, jota on tavattu Pohjois-Lapissa saakka. Laji on suuresti harvinaistunut ja hävinnyt monilta entisiltä esiintymisalueiltaan.[1][4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylämalva on vanha kulttuurin seuralainen, joka viihtyy muokatulla maalla. Se on tyypillinen vanhoissa kylissä sekä maatilojen pihoilla ja seinustoilla viihtyvä laji. Erityisesti kanaloiden, navetoiden ja karja-aitausten typekkäät lähimaat ovat sille mieluisia. Satunnaisemmin lajia kasvaa satamissa, lastaus- ja kaatopaikoilla. Kylämalva on Suomessa harvinaistunut kasvupaikkojen umpeenkasvun ja pihapiirien siistiytymisen takia.[1][2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden malvojen tapaan kylämalvaa on käytetty lääkekasvina muun muassa yskänlääkkeenä ja kuhmujen hoitoon.[5] Varren kuituja on myös käytetty kehruussa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laine, Unto: Kylämalva. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 185–186.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Hæggström, Carl, Esbo 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 222.
  2. a b c Laine 1997, s. 185–186.
  3. a b Den virtuella floran: Vit kattost (ruots.) Viitattu 22.3.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Kylämalvan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 22.3.2011.
  5. Ålands flora 2010, s. 205.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]