Karl Bodenschatz

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karl Bodenschatz
Vasemmalta oikealle: Karl Bodenschatz, Walter von Reichenau ja Wilhelm Keitel vuonna 1939.
Vasemmalta oikealle: Karl Bodenschatz, Walter von Reichenau ja Wilhelm Keitel vuonna 1939.
Henkilötiedot
Syntynyt 10. joulukuuta 1890
Saksan keisarikunnan lippu Rehau, Baijeri, Saksa
Kuollut 25. elokuuta 1979 (88 vuotta)
Saksan lippu Erlangen, Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Saksan keisarikunnan lippu Saksan keisarikunta
Saksan lippu Weimarin tasavalta
Natsi-Saksan lippu Natsi-Saksa
Palveluvuodet 1910–1945
Taistelut ja sodat

Karl-Heinrich Bodenschatz (10. joulukuuta 1890 Rehau25. elokuuta 1979 Erlangen) oli Saksan ilmavoimien kenraali toisen maailmansodan aikana.

Bodenschatz palveli ensimmäisen maailmansodan alkuvuosina upseerina eri tehtävissä 8. baijerilaisessa jalkaväkirykmentissä ja haavoittui useita kertoja. Ansioistaan rintamalla hänet palkittiin vuoden 1914 1. ja 2. luokan rautaristeillä. Heinäkuussa 1916 hän siirtyi ilmavoimiin, jossa palveli sodan loppuun asti. Vuonna 1917 hän toimi Manfred von Richthofenin adjutanttina ja tämän kuoltua hän siirtyi heinäkuussa 1918 Hermann Göringin adjutantiksi. Bodenschatzista ja Göringistä tuli ystäviä.

Vuonna 1919 hän sai siirron Versailles’n rauhansopimuksessa rajoitettuun Weimarin tasavallan armeijan maavoimiin.[1]

Kansallissosialistisen puolueen noustua valtaan vuonna 1933 majurin arvoinen Bodenschatz kutsuttiin takaisin Luftwaffeen. Aluksi hän toimi Göringin henkilökohtaisena avustajana. Vuosina 1935–1936 hän oli Adolf Hitlerin ilmavoimien adjutantti. Toisen maailmansodan ajan Bodenschatz toimi ilmailuministeriön toimiston päällikkönä ja Luftwaffen vastaavana komentajana sekä valtakunnanmarsalkka Göringin ja Hitlerin välisenä yhteysupseerina. Vuonna 1941 hän liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen. Kun armeijan sisällä elänyt vastarintaliike teki pommiattentaatin Hitleriä vastaan 20. heinäkuuta 1944, Bodenschatz oli yksi räjähdyksen aikana paikalla olleista ja vakavasti haavoittuneista upseereista.[1] Haavoittumisen johdosta Bodenschatz palkittiin kultaisella haavoittumismerkillä.

Liittoutuneet vangitsivat Bodenschatzin 5. toukokuuta 1945.[2] Nürnbergin oikeudenkäynneissä hän todisti Göringin toimista sodan aikana. Hänet itsensä vapautettiin syytteistä vuoden 1948 lopulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]