Kaiserliche Marine

Wikipedia

Kaiserliche Marine oli keisarillisen Saksan merivoimat ensimmäisen maailmansodan aikaan. Kaiserliche Marine perustettiin 1871 ja se hajosi 1919.

Sisällysluettelo 1 Nykyaikaisen Keisarillisen laivaston luominen 2 Ensimmäinen maailmansota 3 Laivaston tuho Scapa Flowssa 4 Kaiserliche Marinen laivoja 4.1 Taistelulaivoja 4.2 Hävittäjiä 5 Lähteet 6 Viitteet

[muokkaa] Nykyaikaisen Keisarillisen laivaston luominen

Alfred von Tirpitz tuli Keisarillisen Saksan laivastoministeriksi 15. kesäkuuta 1897, mitä voidaan pitää nykyaikaistamisen alkuhetkenä. Hän loi kaksi suunnitelmaa, jotka Saksan valtiopäivät hyväksyivät 28. maaliskuuta 1898 (I Saksan laivastolaki) ja 12. kesäkuuta 1900 (II Saksan laivastolaki). Ajatuksensa Tirpitz kiteytti sanontaan, jonka mukaan Saksan laivaston tulisi kyetäkseen voittamaan tulevan sodan, voitettava meritaistelu Pohjanmerestä, mikä tarkoitti Ison-Britannian laivaston lyömistä taistelussa.

Laivastoministeriö ehdotti kuuden taistelulaivan rakentamista, mutta sen hyväksyntä valtiopäivillä olisi ollut vaikeaa, jollei mahdotonta. Tripitz muutti hankinnan käsittämään kuusi panssariristeilijää. Tämän suunnitelman toteuttamisen seurauksena syntyi niin sanottu Vuoden 1900 laivastolain ensimmäinen lisäys 9. toukokuuta 1906. Lisäys antoi laivastolle hankinta valtuudet viidelle panssariristeilijälle (kuudes varaosiksi), 48 torpedoveneelle (kevyitä hävittäjiä) sekä muutaman miljoonan varauksen sukellusveneaseen kehittämiseen.

Tärkeämmäksi muodostui kuitenkin 26. toukokuuta tehty päätös, joka salli normaalin laivastobudjetin myötä hankkia kaksi 18000 tonnin taistelulaivaa sekä 15000 tonnin panssariristeilijän. Lisäksi varattiin varat laajentaa Kaiser Wilhelmin kanaalia, rakentaa suurempi telakka sekä laajentaa sulkuja Wilhelmshavenin laivastotukikohdassa.

Vuonna 1906 valmistunut HMS Dreadbought antoi Tirpitzille mahtavan tilaisuuden, koska se samalla poisti vanhentuneena käytöstä kaikki aikaisemmin rakennetut Kuninkaallisen laivaston taistelulaivat eli Saksa sai tasoitusta Isoon-Britanniaan verrattuna. Samoin taisteluristeilijöiden kehitys antoi tilaisuuden muuttaa aiemmat panssariristeilijät vastaamaan taisteluristeilijöitä.

Valtiopäivät vaativat uutta laivastolakia muuttuneen poliittisen ilmapiirin seurauksena, minkä vuoksi Tirpitz loi ehdotuksen, joka hyväksyttiin valtiopäivillä 27. maaliskuuta 1908 (Vuoden 1900 laivastolain toinen lisäys).

Lisäyksen seurauksena siirrettiin poistettaviksi vanhentuneina:

• Siegfied-luokan rannikkotaistelulaivat (romutettiin vasta 1919): Siegfried, Beowulf, Frithjof, Heimdall, Hildebrand ja Hagen
• vanhentuneet Oldenburg-luokan alukset
• Brandenburg-luokan taistelulaivat (2 Turkille 1910 ja kaksi romutettu 1919): Kurfürst Friedrich Wilhelm, Brandenburg, Weissenburg ja Wörth

Kaikki poistettavat alukset tulisi korvata pikaisesti.

Alustavat keskustelut kolmannesta lisäyksestä vuoden 1900 laivastolakiin aloitettiin 1912. Keskustelujen aikana laivastoministeriön listalta poistettiin kolme panssariristeilijää. Näin saatu versio hyväksyttiin valtiopäivillä 21. toukokuuta 1912. Lisäyksen jälkeen laivaston vahvuus tulisi olemaan:

• aktiivilaivasto
  • laivaston lippulaiva
  • 3 viirikköä, joissa kussakin 8 taistelulaivaa
  • 8 taisteluristeilijää
  • 18 kevyttä risteilijää
• reservi
  • 2 viirikköä, joissa kummassakin 8 taistelulaivaa
  • 2 panssariristeilijää
  • 12 kevyttä risteilijää
• meren takaiset alueet
  • 8 panssariristeilijää
  • 10 kevyttä risteilijää
• laivueet
  • 3 laivueen johtajaa
  • 108 torpedovenettä
  • 54 sukellusvenettä
• materiaalivarasto
  • 36 torpedovenettä
  • 18 sukellusvenettä
  • 1 laivueen johtaja

[muokkaa] Ensimmäinen maailmansota

Kaiserliche Marinen komentaja ensimmäisen maailmansodan aikaan toimi Alfred von Tirpitz 1914–1916. Kaiserliche Marinen tavoitteena oli olla yhtä voimakas laivasto kuin Ison-Britannian laivasto oli.

[muokkaa] Laivaston tuho Scapa Flowssa

Aselepo astui voimaan 11. marraskuuta 1918. Aselepo ehtojen XXIII artiklan mukaisesti kaksi Saksan kolmesta taistelulaivaviiriköstä yhdessä 5 taisteluristeilijän, kevyiden risteilijöiden ja 49 hävittäjän kanssa tulee saapua internoitaviksi. Kaikki sukellusveneet tulee tuhota.

Aamunsarastaessa 21. marraskuuta 370 Ison-Britannian alusten saattaessa saksalaisia. Alukset ankkuroitiin Scapa Flowhun ja miehistöt palautettiin Saksaan. Toukokuussa 1919 sovittaessa Versaillesin rauhanehtoja selvisi, että internoitu laivasto oli tarkoitus jakaa voittajavaltioiden kesken sotakorvauksena. Avomerilaivaston esikunta antoi 17. kesäkuuta käskyn upottaa alukset.

Käyttäen hyväkseen vartiomiesten supistamista harjoitusten vuoksi Scapa Flowssa olevan saksalaisen komennuskunnan johtaja kontra-amiraali von Reuter laittoi käskyn täytäntöön 21. kesäkuuta upottaen kaikki Scapa Flowssa olleet alukset.

Uponneet alukset olivat (uppoamisjärjestyksessä): *taistelulaivat Friedrich der Grosse, König Albert, Kronprinz Wilhelm, Kaiser, Grosser Kurfürst, Prinzregent Luitpold, König, Kaiserin, Bayern, Markgraf ja Baden *taisteluristeilijät Moltke, Seydlitz, Von der Tann, Derfflinger ja Hindenburg

• kevyet risteilijät Brummer, Dresden, Köln, Bremse, Karlsruhe, Emden, Frankfurt ja Nürnberg
• torpedoveneet (hävittäjät)
  • 1. laivue G40, G86, G39, G38, V129, S32
  • 2. laivue G101, G102, G103, G104, V100, B110, B112, B109, B111
  • 3. laivue S54, S53, S55, V70, V73, V81, V82, G91
  • 6. laivue S131, S132, V125, V126, V127, V128, V44, V43, V45, V46, S49, S50
  • 7. laivue S56, S65, V78, V83, G92, S136, S135, S138, H145, G89
  • 9. laivue V80, S36, S51, S52, S60

Artiklan XXIII mukaisena korvauksena Saksan laivaston tuli toimittaa Scapa Flowssa upotettujen tilalle:

1. kevyet risteilijät Pillau, Königsberg, Graudenz, Regensburg ja Strasburg 60 päivän kuluessa
2. hyväkuntoisia kelluvia telakoita, nostureita, hinaajia ja proomuja yhteensä 400000 tonnin edestä
3. kaikki sukellusveneisiin liittyvä materiaali

Jäljelle jääneestä kalustosta muodostettiin "uusi" Saksan laivasto Weimarin tasavaltaan. Alus kanta koostui rannikkopuolustuskalustosta, jota olivat:

• 8 esi dreadnoughtia, joista kaksi reservissä
• 8 kevyttä risteilijää, joista kaksi reservissä
• 16 hävittäjää, joista neljä reservissä
• 16 torpedovenettä, joista neljä reservissä

Pääosa käytettävästä kalustosta oli poistettu käytöstä ensimmäisen maailmansodan aikana ja alkuvuosina runsaasti vanhentunutta kalustoa romutettiin tai muuten poistettiin käytöstä.

Sisäisten ongelmien ratkettua annettiin 31. maaliskuuta 1921 laki, jonka myötä Saksan armeija (Reichswehr) yhdessä laivaston (Reichsmarine) kanssa perustettiin.

[muokkaa] Kaiserliche Marinen laivoja

[muokkaa] Taistelulaivoja

Brandenburg-luokka (10 502 tonnia)

• SMS Kurfürst Friedrich Wilhelm 30. kesäkuuta 1891 - Turkille 12. syyskuuta 1910
• SMS Brandenburg 21. syyskuuta 1891 - romutettu 13. toukokuuta 1919
• SMS Weißenburg 14. joulukuuta 1891 - Turkille 12. syyskuuta 1910
• SMS Wörth 6. elokuuta 1892 - romutettu 13. toukokuuta 1919

Kaiser Friedrich III-luokka (11 599 tonnia)

• SMS Kaiser Friedrich III 31. heinäkuuta 1896 - romutettu 6. joulukuuta 1919
• SMS Kaiser Wilhelm II 14. syyskuuta 1897 - romutettu 6. joulukuuta 1919
• SMS Kaiser Wilhelm der Große 1. kesäkuuta 1899 - romutettu 17. maaliskuuta 1921
• SMS Kaiser Karl der Große 18. lokakuuta 1899 - romutettu 6. joulukuuta 1919
• SMS Kaiser Barbarossa 21. huhtikuuta 1900 - romutettu 6. joulukuuta 1919

Wittelsbach-luokka (12 596 tonnia)

• SMS Wittelsbach 3. heinäkuuta 1900 - romutettu 8. maaliskuuta 1921
• SMS Wettin 6. kesäkuuta 1901 - romutettu 11. maaliskuuta 1920
• SMS Zähringen 12. kesäkuuta 1901 - uponnut 18. joulukuuta 1944
• SMS Schwaben 19. elokuuta 1901 - romutettu 8. maaliskuuta 1921
• SMS Mecklenburg 9. marraskuuta 1901 - romutettu 25. tammikuuta 1920

Braunschweig-luokka (14 167 tonnia)

• SMS Braunschweig 20. joulukuuta 1902 - romutettu 31. maaliskuuta 1931
• SMS Elsass 26. toukokuuta 1903 - romutettu 31. maaliskuuta 1931
• SMS Hessen 18. syyskuuta 1903 - Neuvostoliitolle 1946
• SMS Preussen 30. lokakuuta 1903 - romutettu 5. huhtikuuta 1929
• SMS Lothringen 27. toukokuuta 1904 - romutettu 31. maaliskuuta 1931

Deutschland-luokka (13 994 tonnia)

• SMS Deutschland 19. marraskuuta 1904 - romutettu 1920-1922
• SMS Hannover 29. syyskuuta 1905 - romutettu 1944-1946
• SMS Pommern 2. joulukuuta 1905 - torpedoitu 1. kesäkuuta 1916
• SMS Schlesien 28. toukokuuta 1906 - romutettu 5. toukokuuta 1945
• SMS Schleswig-Holstein 7. joulukuuta 1906 - pommitus 18. joulukuuta 1944

Nassau-luokka (18 570 tonnia)

• SMS Nassau
• SMS Westfalen
• SMS Rheinland
• SMS Posen

Helgoland-luokka (22 440 tonnia)

• SMS Helgoland 24. joulukuuta 1908 - romutettu 1924
• SMS Ostfriesland 19. lokakuuta 1908 - maalilaiva, uponnut 21. heinäkuuta 1921
• SMS Thüringen 7. marraskuuta 1908 - romutettu 1923
• SMS Oldenburg 1. maaliskuuta 1909 - romutettu 1921

Kaiser-luokka (24 330 tonnia)

• SMS Kaiser joulukuu 1909 - romutettu 21. kesäkuuta 1919
• SMS Friedrich der Grosse 26 tammikuuta 1910 - romutettu 21. kesäkuuta 1919
• SMS Kaiserin marraskuu 1910 - romutettu 21. kesäkuuta 1919
• SMS König Albert 17. heinäkuuta 1910 - romutettu 21. kesäkuuta 1919
• SMS Prinzregent Luitpold tammikuu 1911 - romutettu 21. kesäkuuta 1919

[muokkaa] Hävittäjiä

Sachsen-luokka (7 800 tonnia)

• SMS Sachsen, 1877
• SMS Bayern, 1878
• SMS Württemberg, 1878
• SMS Baden, 1880

Preussi-luokka (6 800 tonnia)

• SMS Preußen, 1873
• SMS Friedrich der Große, 1874
• SMS Großer Kurfürst, 1875

[muokkaa] Lähteet

• Coward B R: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2.
• Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
• Hore Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3. (englanniksi)

[muokkaa] Viitteet