SMS Derfflinger

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
SMS Derfflinger
SMS Derfflinger, todennäköisesti Scapa Flow'ssa vuonna 1919.
SMS Derfflinger, todennäköisesti Scapa Flow'ssa vuonna 1919.
War Ensign of Germany 1903-1918.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Blohm & Voss
Kölinlasku tammikuu 1912
Laskettu vesille 1. heinäkuuta 1913
Palveluskäyttöön marraskuu 1914
Palveluskäytöstä 1918
Loppuvaihe Oma miehistö upotti Scapa Flow'ssa 21. kesäkuuta 1919. Nostettu ja romutettu myöhemmin.
Tekniset tiedot
Uppouma n. 31 000 t täyteen kuormattuna
Pituus 210,4 m
Leveys 29 m
Syväys 9,5 m
Koneteho 63 000 hv
Nopeus 26,5 solmua
Miehistöä 1 112 (Skagerrakin taistelussa 1916)
Aseistus 8 × 305 mm SKL/50 -tykkiä kaksoistorneissa
12 × 150 mm SKL/45 -tykkiä kasemateissa
4 × 88 mm SKL/45 -tykkiä
4 × 500 mm torpedoputkea

SMS Derfflinger oli Saksan keisarillisen laivaston Derfflinger-luokan taisteluristeilijä ensimmäisessä maailmansodassa.

Alus nimettiin kolmikymmenvuotisessa sodassa palvelleen brandenburgilaisen sotamarsalkka Georg von Derfflingerin mukaan. Se oli luokkansa nimikko, ja sen sisaraluksia olivat SMS Hindenburg ja SMS Lützow. Saksalaiset pitivät Derfflinger-luokkaa ominaisuuksiltaan varsin onnistuneena. Edeltäneisiin alusluokkiin verrattuna aluksissa oli parempi panssarointi ja tehokkaammat 305 millimetrin pääaseet.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes koko sodan ajan laivaston 1. Tiedusteluryhmään kuulunut alus otti osaa Doggermatalikon taisteluun, jossa siihen osui kolme 13,5 tuuman kranaattia. Osumat eivät kuitenkaan aiheuttaneet merkittäviä vaurioita. Skagerrakin taistelun aikana alus ampui yksitoista täyslaidallista Britannian Kuninkaallisen laivaston taisteluristeilijä HMS Queen Maryyn tuhoten sen. Alus kärsi myös itse mittavia vaurioita, kun siihen osui kymmenen 15 tuuman, yksi 13,5 tuuman ja kymmenen 12 tuuman kranaattia. Aluksen taaemmat tykkitornit muuttuivat käyttökelvottomiksi HMS Revengen ampumien 15 tuuman kranaattien sytytettyä torneissa olleet ajopanokset tuleen. Aiemmin alukseen osuneet 15 tuuman kranaatit olivat aiheuttaneet vuodon aluksen etuosastoissa. Taistelun loppuessa alukseen oli vuotanut 3 350 tonnia vettä, mistä määrästä 1 020 tonnia oli tarkoituksella laskettu alukseen sammutettaessa takatornien tulipaloja ja 206 tonnia vakaamaan aluksen kallistumaa.[1]

Sodan päättyessä laiva internoitiin Kuninkaallisen laivaston tukikohtaan Scapa Flow’ssa, jossa sen oma miehistö upotti sen myöhemmin Versailles’n rauhan epäedullisten ehtojen vuoksi. Alus nostettiin 1934, minkä jälkeen se romutettiin.[1]

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kommodori von Reuter (syyskuu 1914–syyskuu 1915)
  • Kommodori Heinrich (syyskuu 1915–huhtikuu 1916)
  • Kommodori Johannes Hartog (huhtikuu 1916–joulukuu 1917)
  • Komentaja/kommodori von Schlick (joulukuu 1917–marraskuu 1918)
  • Kommodori Walter Hildebrand (marraskuu 1918–joulukuu 1918)
  • Komentajakapteeni Pastuszyk (internoinnin ajan)

[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Staff, Gary: German Battlecruisers 1914–1918. Oxford, Englanti: Osprey Publishing, 2006. ISBN 978-1846030093. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Conway's s. 154
  2. Staff s. 38

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]