KNM Sleipner (1936)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Norjan laivaston Sleipner-luokan hävittäjästä. Muita samannimisiä aluksia, katso KNM Sleipner
KNM Sleipner
Sleipner 1948
Sleipner 1948
Flag of Norway, state.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja laivaston telakka, Horten
Kölinlasku 3. lokakuuta 1934
Laskettu vesille 7. toukokuuta 1936
Palveluskäyttöön 1936
Palveluskäytöstä myyty romutettavaksi 1959
Tekniset tiedot
Uppouma 735 t
Pituus 74,30 m
Leveys 7,75 m
Syväys 4,15 m
Koneteho 12500 hv
Nopeus 32 solmua
Miehistöä 72 (rauhan aikana)
83 (sodan aikana)
Aseistus 2 100 mm QF tykkiä
1 40 mm/L60 Bofors ilmatorjuntatykki
2 12,7 mm Colt ilmatorjuntakonekivääri
2 533 mm torpedoputkea
4 syvyyspomminheitintä

KNM Sleipner oli Norjan laivaston toisessa maailmansodassa palvellut Sleipner-luokan hävittäjä, joka osallistui Norjan puolustukseen Saksan hyökättyä maahan huhtikuussa 1940. Alus valmistettiin Hortenin laivastontelakalla telakkanumerolla 120.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sleipner kuului 2. meripuolustusalueen 2. hävittäjäviiriköön, jonka tehtävänä oli suojata Vestlandetin ja Trøndelagin rannikkoa. Saksalaisten hyökätessä Norjaan huhtikuussa 1940 se oli ankkurissa Hustadvikan lahdella valvomassa Britannian Kuninkaallisen laivaston miinakenttää, joka oli laskettu 7. huhtikuuta operaatio Wilfredin aikana. Alus sai määräyksen liittyä torpedoveneisiin KNM Trygg ja KNM Sild suojaamaan Romsdalsfjordenia mahdolliselta saksalaisten tunkeutumiselta.

2. meripuolustusalueen komentaja kontra-amiraali Tank-Nielsen määräsi 11. huhtikuuta aluksen päällikön Ullringin ottamaan komentoonsa improvisoidun Romsdalfjordin meripuolustusalueen, jonka Tryggin päällikkö Münster oli perustanut vuorokautta aiemmin. Ullringin laivasto-osasto koostui hänen omasta hävittäjästään, kahdesta mainitusta torpedoveneestä ja niiden sisaraluksesta KNM Skreistä. Alueeseen kuului lisäksi Romsdalsfjordenin lentoryhmä, jossa oli yksi MF.11, yksi vallattu saksalainen Arado Ar 196 ja kaksi Britannian kuninkaalisen laivaston ilmavoimien Supermarine Walrusia. Lentokoneita käytettiin lähinnä tiedustelutoimintaan ja ne evakuoitiin 18. huhtikuuta Britteinsaarille.

Ullringin osasto valtasi Saksan laivaston troolarin Thüringenin sekä rahtialus Ruhrortin Stettevikassa. Miehistö oli tehnty Ruhortin käyttökelvottomaksi, ja Saksan ilmavoimien syöksypommittajat tuhosivat sen satamaan. Troolari aseistettiin ilmatorjuntakonekiväärein ja se asetettiin vartioalukseksi Moldeen, missä sen oma miehistö lopulta toukokuussa upotti.

Sleipner vastaanotti 24. huhtikuuta Åndalsnesissä kenraali Bernard Pagetin, jonka se kuljetti maihin. Alus suojasi tämän jälkeen Molden maihinnousua ja joutui useaan otteeseen Saksan ilmavoimien maaliksi. Alus onnistui tuhoamaan ainakin kaksi hyökkääjistä. Alus lähti 25. huhtikuuta Lerwickiin, jonne se saapui seuraavana päivänä. Alus lähti seuraavana päivänä edelleen Scapa Flow'hun, mistä se jatkoi Tyneen telakalle. Alus siirrettiin Rosythiin saksalaisten miinoittaessa Tynen aluetta.

Alus palasi telakalta 17. kesäkuuta, minkä jälkeen se suojasi Britannian Kuninkaallisen laivaston alaisuudessa Britteinsaarten itärannikon saattueita. Alus suojasi sodan aikana kaikkiaan 156 saattuetta ennen kuin se poistettiin palveluksesta 10. maaliskuuta 1944[1].

Sodan päätyttyä alus palasi 10. toukkokuuta Norjaan, jossa se siirrettiin reserviin. Alus muutettiin 1948 fregatiksi palaten palvelukseen, kunnes se romutettiin 1959.[1]

Aluksen päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • E. Ullring 8. huhtikuuta - 28. kesäkuuta 1940
  • T. Horve 28. kesäkuuta 1940 - joulukuu 1941
  • Rolf Hag joulukuu 1941 - 22. heinäkuuta 1942
  • Kleppe 22. heinäkuuta 1942 - 10. maaliskuuta 1944

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]