Høver M.F. 11

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
M.F. 11
Høver M.F.11.jpg
Kuvaus
Tyyppi yksimoottorinen meritoimintakone
Miehistö 3
Ensilento 29. syyskuuta 1931
Valmistaja Marinens Flyvebatfabrikk
Mitat
Pituus 11,72 m
Kärkiväli 15,4 m
Korkeus 4,45 m
Siipipinta-ala 53,5 m²
Huippunopeus 235 km/h
Matkanopeus 170 km/h
Lakikorkeus n. 5.000 m
Lentomatka n. 1.000 km
Painoja
Tyhjäpaino 1.847 kg
Lentopaino 2.850 kg
Voimanlähde
Moottori 14-sylinterinen ilmajäähdytteinen Amstrong Siddeley Panther IIA kaksoistähtimoottori
Teho 575 hv
Aseistus (Suomessa)
Konekivääri tähystäjällä 7,7 mm:n Vickers
Muut yksi 200 kg:n syvyyspommi

M.F. 11 oli Norjan laivaston lentokonetehtaan suunnittelema yksimoottorinen, kaksitasoinen meritoimintalentokone. Kone oli suunniteltu J.E. Høverin johdolla ja prototyypin ensilento lennettiin 29. syyskuuta 1931. Kone otettiin käyttöön Norjan laivastossa vuonna 1933. Ensisarjan koneissa oli alkuperäinen englantilainen Amstrong Siddeley Panther -moottori ja vuodesta 1935 sitä valmistettiin Marinens Minevesen -tehtaan lisenssillä.

M.F. 11 -koneen runko oli hitsattua teräsputkea, puuta ja verhous kangasta. Yhteys ohjaamon ja matkustamon välillä toimi "putkipostin" avulla. Konetta rakennettiin kaikkiaan 29 kappaletta.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan hyökättyä Norjaan Petsamoon laskeutui 8. kesäkuuta 1940 kaksi M.F. 11 -lentokonetta ja seuraavana päivänä vielä yksi norjalaisten lentäjien paettua saksalaisten miehitystä. Kaikki kolme konetta merkittiin ilmavoimien kirjanpitoon "norjalaisina koneina", josta ne saivat tunnukset NK-171 - NK-173.

Koneita käytettiin 1942 - 1944 Lentolaivue 6:n meritiedusteluun, laivasaattueiden suojaukseen ja sukellusveneiden torjuntaan Maarianhaminan ollessa niiden toimintapaikkana. Kesäkuussa 1944 kaksi M.F. 11 -konetta siirtyivät Vaasaan valvomaan Merenkurkun liikennettä. Koneet olivat käytössä vielä Lapin sodassa haavoittuneiden kuljetuskoneina.

NK-173 poistettiin 8. marraskuuta 1944 ja loput kaksi myytiin romuksi 22. kesäkuuta 1950. Lentokoneiden lempinimi Suomessa oli tunnuksen perusteella "Norjan Kalle".

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin. Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.