Julio Cortázar

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Julio Cortázar

Julio Cortázar (26. elokuuta 1914 Bryssel, Belgia12. helmikuuta 1984 Pariisi, Ranska) oli argentiinalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten teoksestaan Rayuela (1963, suom. Ruutuhyppelyä, 2005).

Cortázar syntyi Brysselissä, jossa hänen isänsä työskenteli tuolloin. Nelivuotiaana hän muutti äitinsä ja sisarensa kanssa Buenos Airesiin, Argentiinaan, jossa hän kävi koulunsa ja opiskeli Buenos Airesin yliopistossa. Isä oli hylännyt perheen, eivätkä he tavanneet enää koskaan.

Cortázar oli sairalloinen lapsi. Sairasvuoteellaan hän luki paljon. Äiti valikoi hänelle kirjoja, joista varsinkin Jules Vernen kirjat olivat suursuosikkeja. Käänteentekevä vaikutus kirjalliselle maulle oli tutustuminen Jean Cocteaun tuotantoon.

Ensimmäiset runonsa Cortázar julkaisi Julio Denis pseudonyymiä käyttäen vuonna 1938. Seuraavaksi hän kirjoitti Los Reyes (Kuninkaat) -näytelmän, joka perustuu Theseus ja Minotaurus –taruihin.

Hän oli sisäänpäin kääntynyt luonne ja eli pääasiassa kirjallisuuden kautta. Yliopistosta valmistuttuaan hän toimi opetustehtävissä ja käänsi kirjallisuutta. Vuonna 1944 hänet nimitettiin Mendozassa olevan Cuyon yliopiston ranskalaisen kirjallisuuden professoriksi. Mendozassa asuessaan hän liittyi presidentti Juan Perónin vastaiseen liikkeeseen ja joutui vankilaan. Vastalauseeksi Perónin hallitukselle hän muutti pois kotimaastaan.

Vuonna 1951 Cortázar asettui asumaan Pariisiin, jossa hän asui elämänsä loppuun saakka. Hän sai Unescosta kielenkääntäjän paikan. Työnsä ohella hän käänsi muun muassa André Giden, Edgar Allan Poen ja Marguerite Yourcenarin teoksia ja kirjoitti omia teoksiaan.

Hänen ensimmäisen puolisonsa Aurora Bernández, oli argentiinalainen kääntäjä. Toinen vaimo oli liettualainen Ugné Karvelis, jolla oli suuri vaikutus Cortázarin aktivoitumiseen poliittisesti. Kolmas oli kanadalainen kirjailija Carol Dunlop. Dunlop kuoli leukemiaan 2.11.1982.

Cortázar kuoli 12.2.1984 ja hänet haudattiin Pariisiin Montparnassen hautausmaalle samaan hautaan puolisonsa kanssa.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cortázarilta on suomennettu novellikokoelma Las armas secretas (1959, suom. Salaiset aseet 1984), Bestiario (1951, suom. 1999) ja Historias de cronopios y de famas (1962, suom. Tarinoita kronoopeista ja faameista (2001). Cortázarin novelleja on julkaistu myös valikoimassa Kolmas maailma (1966).

Cortázarin pääteos on Rayuela (suom. Ruutuhyppelyä, 2005), joka ilmestyi vuonna 1963 ja aiheutti sensaation. Nimi kuvaa tapaa, jolla teosta on tarkoitus lukea: edestakaisin hyppien luvusta toiseen. Esipuheessa kirjailija ehdottaa mahdollista lukutapaa ja hän on liittänyt jokaisen luvun loppuun numeron, mihin lukuun seuraavaksi kannattaisi edetä. Kirjailijan sanoin ”Ruutuhyppelyä on monta kirjaa, mutta ennen kaikkea se on kaksi kirjaa”. Teos jakautuu kahteen osaan: Tuolla puolen, Tällä puolen ja muualla. Aluksi liikutaan Pariisissa ja sitten maisemat vaihtuvat Buenos Airesiin.

Suomentaja Anu Partanen sai Rayuelan kääntämisestä Mikael Agricola –palkinnon vuonna 2006.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Amorós, Andrés (2001) Rayuela. Edición de Andrés Amorós. Madrid: Editiones Cátedra.
  • Aromäki, Riitta (16.9.2001) ”Proosa taivuttaa todellisuuden mutkille”, Kiiltomato.net
  • Boldy, Steven (1980) The Novel of Julio Cortázar. Cambridge: Cambridge University Press.
  • Brody, Robert (1976) Julio Cortázar. Critical Guide to Spanish Texts. London: Grant & Cutler Ltd. in Association with Tamesis Books Ltd.
  • Kosunen, Kristiina (12.9.2005) “Sattumanvaraista leikkiäkö?”, Kiiltomato.net
  • Partanen, Anu (2000) ”Johdatus ’Ruutuhyppelyyn’”, Nuori Voima 3/2000, s. 40.
  • Ylitalo, Silja (20.9.2005) ”Hyppy romaanin tuntemattomaan”. Agricola-kirja-arvostelut.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bestiario. (Bestiario, 1951.) Suomentanut Sari Selander. Helsinki: Loki-kirjat, 1999. ISBN 952-9646-58-5.
  • Salaiset aseet. (Las armas secretas, 1959.) Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08049-0.
  • Tarinoita kronoopeista ja faameista. (Historias de cronopios y de famas, 1962.) Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Loki-kirjat, 2001. ISBN 9529646968.
  • Ruutuhyppelyä. (Rayuela, 1963.) Suomentanut Anu Partanen. Helsinki: Loki-kirjat, 2005. ISBN 952-9646-48-8.

Muu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Presencia, 1938 (pseudonyymillä Julio Denis)
  • Los Reyes, 1949
  • Bestiario, 1951
  • Final del juego, 1951
  • Las armas secretas, 1956
  • Los premios, 1960
  • Historias de cronopios y de famas, 1962
  • Rayuela, 1963 (suom. Ruutuhyppelyä. Suomentanut Anu Partanen. Loki-kirjat, 2005. ISBN 952-9646-48-8.
  • Cuentos, 1964
  • Todos los fuegos et fuego, 1966
  • El perseguidor y otros cuentos, 1967
  • La vuelta al día en ochenta mundos, 1967
  • Buenos Aires, Buenos Aires, 1968
  • Ceremonias, 1968
  • 62, Modela para armar, 1968
  • Casa tomada, 1969
  • Último round, 1969
  • Relatos, 1970
  • Viaje alredodor de una mesa, 1970
  • La isla a mediodia y otros relatos, 1971
  • Pameos y meopas, 1971
  • Prosa del observatorio, 1972
  • La casilla de los Morelli, 1973
  • Libro de Manuel, 1973 Teokselle on myönnetty Prix Médicis -palkinto 1974.
  • Octoedro, 1974
  • Fantomas contra los vampiros multinationales. Una utopia realizable narrada por Julio Cortázar, 1975
  • Antologia, 1975
  • ”Esrictamente no profesional”. Humanario, 1976
  • Alguien que anda pora hi y otros relatos, 1977
  • Un tal Lucas, 1979
  • Queremos tanto a Glenda, 1981
  • Los autonautas de la cosmopista o Un viaje atemporal Paris-Marsella, 1983
  • Salvo el crepúsculo, 1985

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]