John Boyd

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

John Boyd (23. tammikuuta 19279. maaliskuuta 1997) oli Yhdysvaltain ilmavoimien eversti, joka kehitti alallaan kuuluisaksi nousseen OODA-loop’n. Hän vaikutti taustalla Persianlahden sodassa toteutettuun strategiaan ja taktiikkaan. Hän osallistui F-15- ja etenkin F-16-koneiden suunnitteluun.

Boyd käsittelee kirjoituksissaan laajasti taktiikkaa, operaatiotaitoa, strategiaa, salamasotaa, sissisotaa, sotahistoriaa (syvällisesti), sodankäynnin fyysistä, henkistä ja moraalista ulottuvutta, tiedettä, evoluutiota jopa eloon jäämisen periaatteita. Boyd arvioi muun muassa Sun Tzuta, Napoleoniaia, Jominia, Clausewitzia, Karl Marxia, Engelsiä, Maoa, Tšingis-kaaniia; heidän sotilaallista ajattelua, sen puutteita tai loistavia oivalluksia.

Sotilaslentäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvulla hän oli kuitenkin Nellisin lentotukikohdassa erinomainen lentäjä harjoitusilmataisteluissa. Hän kehitti sitten jatko-opiskelun kautta lentämisen perusteiden syvällisen ymmärtämisen. Tästä hänen lentotaitonsa kehittyi eteenpäin. Havainto, ettei hyvä lentäjä ole välttämättä hyvä taistelulentäjä, päti Boydiinkin. Boyd lensi Korean sodassa vain parikymmentä sotalentoa, eikä ampunut yhtään konetta alas.

Ilmataisteluteoreetikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korean sodassa syntyi havainto, että toimintaprosessi ”Observation - Orientation - Decision - Action” (Havainto - Tilannenarviointi - Päätös - Toiminta) on oleellista tehokkaan toiminnan aikaasaamisessa- Vuosina 1942–1945 Erich Hartmann saavutti Luftwaffessa 352 ilmavoittoa nopealla havainto- ja päätöskyvyllään ja taidollaan osua ampuessaan kauempaa kuin moni muu. Ensimmäisen maailmansodan johtaviin ässiin kuulunut Oswald Boelcke kirjoitti paljon aiemmin samantyylisesti, koska tietyt asiat kuuluvat sodankäynnin perusteisiin. Ajallisesti Boelcken ja Hartmannin välissä esimerkiksi Suomen ilmavoimien eversti Lorentz ja majuri Luukkanen ottivat käyttöön vastaavia metodeja.

Lopulta Boyd päätyi jatko-opintojen jälkeen fysiikkaan perustuvaan ilmataisteluiden teoriaan (Energy Maneuverability Theory, EM- teoria). Sillä voitiin verrata lentokoneiden lento-ominaisuuksia taistelussa: millä koneella oli ylivoima, millä nopeudella, missä liikkeissä, missä korkeudessa, mitä konetta vastaan. Käytettäessä kyseistä teoriaa venäläisiin koneisiin, todettiin ne 1960-luvulla kaikki liikehtimiskyvyltään, siis kaksintaistelussa, yhdysvaltalaisia paremmiksi. Lopulta kyseistä teoriaa käytettiin F-15- ja etenkin F-16-koneen kehittämiseen. Sama Vietnamin sodassa tehty havainto moniroolikoneiden kuten F-4 Phantom ja torjuntahävittäjien kuten F-104 Starfighter vaativan ohjaajilleen erityiskoulutuksen johti ”Top Gun” ja ”Fighter Weapons Schoolin” Red Flag ilmataistelukoulutuskurssien uudelleenperustamiseen. Välillä USAF oli uskonut ilmasta-ilmaan-ohjusten ratkaisevan ilmasodan ilman kaartotaistelua.

Ilma-maa-opin kehittäjiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osallistuminen A-10-panssaritorjuntakoneen kehittämiseen vei Boydin maasodankäynnin tutkimiseen. Syntyi ketju A-10 - II MS:n saksalaiset panssarintorjunta-lentokoneet (Stuka 37 mm:n tykeillä) - Saksan salamasotadoktriini - sen perusta I MS:sta - teollistumisen sodankäynti - Napoleon - ...mongolit ... - Sun Tzu. Boyd havaitsi sodankäynnin jatkuvuuden keskeisiä osia Sun Tzusta nykyaikaan.

Boyd vaikutti etenkin merijalkaväen ja maavoimien liikkuvuuteen perustuvien doktriinien (AirLandBattle) kehittymiseen.

Hävittäjätoiminnan Giulio Douhet?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Giulio Douhet

Ilmavoimissa Boyd oli niin sanottu ”paha poika”, jota organisaatio ei arvostanut, pikemminkin päinvastoin. Eläkkeelle jäätyään Boyd hioi ja viimeisteli sodankäynnin ymmärrystään 1976–1997.

Hän ei kuvia kumartanut. Varusmiehenä Japanissa hän löi järjestelmän ensimmäisen kerran. Poltettuaan lämmikkeeksi lentokonehallin puurakenteita, hän syytti upseereita, jotka asuivat itse lämpimässä, mutta miehet talvella käytännössä taivasalla. Luutnanttina hän esitti ilmavoimien everstille, miten Yhdysvaltain taistelulentäjiä tuli kouluttaa (ja ryhtyi kouluttamaan heitä) ja majurina esitti ilmavoimien johdolle uuden teorian laskelmien perusteella, että heidän kaikki koneensa olivat heikompia kuin Neuvostoliitolla (ja ryhtyi suunnittelemaan parempia koneita Yhdysvalloille). Viimeiseksi hän osoitti Yhdysvaltain sodankäynnin heikkouksia (ja muutti merijalkaväen ja maavoimien doktriineja). Lopuksi hän päätyi siihen, miten piti ajatella, kilpailla menestyksekkäästi ja jäädä henkiin.

Hän näki sovittamattoman eron olevan rooleissa olla kunnioitettava mies (man of distiction) ilmavoimissa ja mies joka tekee asioita, joilla on todellista merkitystä ilmavoimille. Samoin hän ei voinut mitenkään arvostaa poliitikkoja. Heidän ainoa murheensa on Boyd’n mukaan uudelleenvalinta.

Boyd oli intuitiivis-analyyttinen ihminen. Hän osasi alitajuisesti, intuitiivisesti, soveltaa myöhemmin keksimäänsä teoriaa vuosi ennen kuin ymmärsi tietoisesti mistä oli kysymys. Boyd analysoi, mutta ennen kaikkea pystyi hyvinkin erilaisten asioiden synteesiin.

Boyd liitti alun perin ilmataisteluihin kehitetyn OODA-loop’n johtamiseen, myöhemmin sodankäyntiin ja lopuksi elämään yleensä.

Boydin ajattelun kehitys ja tutkimustoiminnan malli on vähintään mielenkiintoinen. Alun perin intuitiivinen, suppealle toiminnalle kehitetty malli (OODA) osoittautui laajasti sovellettavaksi. Boyd siis löysi jotain yleistä ja osasi sen yleistää, tehdä alemman tason tiedosta, havainnosta, ylemmän tason tietoa, yleisemmin sovellettavaa.

1960-luvulla kehitetty EM-teoria on mielenkiintoinen kompleksisen tieteen sovellutuksena. Siis sellaisena kompleksisuutta hallitsevana tieteenä, joka on tehtävissä vain tietokoneella. Tietokoneisiin liitettävät mallintaminen, prosessointi ja visualisointi tulevat sen kehittämisessä hyvin esille.

Uuden tieteen kehittämisessä ovat Boyd’n historian mukaan tärkeitä itseensä uskominen, täydellinen ja pitkäjännitteinen omistautuminen asialleen, sopiva tiimi, oikeat henkilökohtaiset ominaisuudet ja vähintään minimaalinen tuki organisaatiolta sekä olut ja hampurilaiset.

Boydin kosmologian ydin muodostuu kolmesta osasta: Gödel, Heisenberg ja toinen termodynamiikan laki. Ne osoittavat Boyd’n mukaan syvällisesti miten tulee ajatella, toimia, kilpailla tehokkaasti ja jäädä eloon.

Boyd tutki sodankäyntiä Sun Tzusta nykyaikaan. Hän löysi ja korosti enemmänkin jatkuvuutta sodankäynnissä kuin eroja, uusia asioita. Boyd kritisoi Clausewitzia ja Napoleonia, arvosti Sun Tzu’ta, Marxia, Leniniä ja Maoa. Kyseisillä painotuksilla ei kylmän sodan kuumimpana kautena voinut ainakaan pitää esimiesten mielistelynä.

Boydin mukaan oleellista on kyky toimia muuttuvissa olosuhteissa. Oleellista on siis kyky oppia ja sopeutua. Tätä varten Boyd kehitti käsitteellisen spiraalin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]