Intuitio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Intuitio on välitöntä tietämistä, jossa tieto tiedon kohteesta saavutetaan suoraan. Intuitiivinen tieto eroaa analyyttisesta tiedosta, joka sisältää käsitteellistä aineistoa. Intuitiivisen tiedon vastakohta on abstrahoiva tieto. Abstrahoiva tieto saavutetaan tietoisen analysoivan ajatteluprosessin tuloksena. Sanaa "intuitio" on käytetty eri aikoina toisistaan poikkeavilla tavoilla. Intuitiota pidetään tärkeänä osana luovuutta.

Sana intuitio on muodostettu latinan sanasta intueor, joka tarkoittaa `katsoa`, `nähdä`. Toiset intuitiota koskevat teoriat painottavat intuition intellektuaalisia piirteitä, toiset teoriat enemmän suoran ja välittömän havainnon osuutta.

Intuitio ja tiedettävän tiedon luokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs tietämisen perusluokittelu johtaa intuitioon. Tiedämme tai emme tiedä. Tiedostamme tietävämme tai emme tiedosta. Saamme seuraavat neljä tietämisen mahdollisuutta:

  • Tiedämme, että tiedämme (positiivinen tieto)
  • Tiedämme, että emme tiedä (negatiivinen tieto)
  • Emme tiedä, että tiedämme (intuitio)
  • Emme tiedä, että emme tiedä (tietomme rajat).

Esimerkki näistä tasoista: olemme menossa kotiin naapurin talon ohi. Yleensä oikaisemme naapurin nurmikon kautta, koska naapurin isäntä, joka ei pidä nurmikkonsa kautta oikaisemisesta, ei ole tänä viikonpäivänä vielä kotona. Tiedämme, että tiedämme, että naapurin Matti on kotona. Näimme hänet ikkunassa kulkiessamme naapurimme kodin ohi. Tiedämme, että emme tiedä, onko naapurin Liisa kotona. Naapurin Liisan kotona olosta ei ole vielä merkkejä.

Emme oikaiseet nurmikon poikki, kuten yleensä tänä viikonpäivänä. Kotona mietimme miksi emme nyt oikaiseet nurmikon poikki kuten normaalisti. Hetken asiaa pohdittuamme, huomasimme, että naapurin isännän poikkeuksellisesta kotonaolosta oli joku pieni viite, joka ei tavoittanut tietoisuuttamme, kun valitsimme nurmikon kiertämisen. Siis valitessamme reittiä kotiin (oikaisu nurmikon kautta tai ei), emme tienneet että tiesimme naapurin isännän olevan kotona.

Illalla kotona keskustellessa selvisi, että naapuriin oli tullut kylään kaukainen sukulainen Amerikasta. Ennen keskustelua emme tienneet, että emme tienneet kyseisestä sukulaisvierailusta.

Filosofinen perusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollantilaisen filosofin Benedict de Spinozan tietoteorian mukaan on olemassa kolmen lajin tietoa:

  1. luuloa (välittömiä aistihavaintoja, mielikuvia, mielikuvitusta, auktoriteettiuskoa ym.), josta Spinoza käyttää termiä imaginaarinen tieto
  2. rationaalista tietoa (esimerkiksi ilmiöiden tieteellisiä selityksiä), josta Spinoza käyttää nimistystä ratio, ja
  3. intuitiivista tietoa, josta Spinoza nimmittää termillä scientia intuitiva. Toisin kuin nimityksestä voisi päätellä, tässä ei ole kyse välittömästä tiedosta, joka avautuisi suoraan luonnosta havaintoina. Päinvastoin, kyse on jotakin ilmiötä koskevan toisen asteen tiedon eli rationaalisista päätelmistä muodostuvan selityksen taustalla olevista viime käden perusteluista. Rationaalinen tieto nojautuu luonnonlakeihin, mutta intuitiivinen tieto antaa selityksen sille, mihin luonnonlait lopulta perustuvat.

Inhimillinen intuitiivinen ajattelu tuottaa lähinnä imaginaarista tietoa, joskin intuitiolla on merkittävä tehtävä myös Spinozan toisen ja kolmannen lajin tiedon muodostuksessa.

Immanuel Kantin mukaan intuitio oli käsitystä, jonka mieli tuottaa itse ilmiöstä. Sellaiset käsitykset kuten aika ja tila ovat puhdasta Kantin käsityksen mukaista intuitiota. Myös Henri Bergson ja Pythagoras pitivät intuitiota tärkeänä tiedon muotona. John Locke sanoi, että "ajatukset, jotka usein tulevat etsimättä, ikään kuin tipahtavat päähän, ovat tavallisesti kaikkein arvokkaimpia".

Intuitio ja kuudes aisti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmislajilla on kaksi erilaista tiedon käsittelyjärjestelmää, intuitiivinen ja analyyttinen. Näiden ajattelun muotojen voidaan nähdä vastaavan ikiaikaista jakoa vaistoon ja järkeen. Intuitio on sanaton, ei-looginen ja tiedostamaton tapa ajatella. Analyyttinen ajattelu puolestaan on loogista ja tietoista ja siihen liittyy usein ajattelun kielellistäminen. Arkiajattelumme (arkitieto) on pääosin intuitiivista, ja tieteellinen ajattelu enimmäkseen analyyttista. Intuitio on kuitenkin merkityksellinen tekijä molemmissa ajattelun muodoissa.

Intuitiivinen ja analyyttinen ajattelu ovat kehittyneet evoluutiossa eri vaiheissa ja kummallakin on oma tehtävänsä.[1]

Intuitiossa olemme lähempänä eläimen päättely- ja toimintatapaa. Intuitiivisen ajattelun prosessi on pitkälle tiedostamatonta. Intuitiivisen ajattelun tehtävänä on alkuaan ollut turvata hengissäsäilymistä. Arvioimme mitkä asiat ovat turvallisia tai vaarallisia, mitä kannattaa lähestyä, mitä pelätä, olkoon kyse sitten ihmisistä, eläimistä, ravinnosta tai elottomasta luonnosta. Intuitiivinen ajattelu jakaa asiat karkeasti "hyviin" ja "pahoihin". Intuitiivinen ajattelu on suoraan sidoksissa siihen, mitä kulloinkin näemme, kuulemme, haistamme, maistamme ja tunnemme. "Ihminen uskoo mitä näkee", sanotaan. Siksi esimerkiksi sellaiset tieteelliset tutkimustulokset, jotka ovat ristiriidassa välittömien aistihavaintojemme ja arkielämän järjellisyyden (arkitiedon) kanssa, saavat ankaraa vastustusta osakseen. Usein tieteellinen tieto on suorastaan intuition vastaista ja siksi vaikea ottaa vastaan ja hyväksyä todeksi. Kopernikuksen väitteet aurinkokunnan heliosentrisyydestä kaikuivat aikoinaan kuuroille korville, koska jokainenhan saattoi itse nähdä, että Aurinko kiertää Maata eikä päinvastoin.

Analyyttinen ajattelu puolestaan kehittyi siinä evoluution vaiheessa, kun homo sapiensin elinympäristö monimutkaistui ja hän alkoi käyttää kieltä. Analyyttinen järjestelmä tekee tosi-epätosi-erotteluita ja mallintaa ulkomaailmaa sellaisena kuin se on olemassa. Tässä ajattelussa oma henkilökohtainen intressi ei ole ensisijainen, vaan ajattelu tähtää totuuteen, ei välittömästi siihen että säilyy hengissä, saa ruokaa tai löytää lisääntymiskumppanin.

Helsingin yliopistossa parikymmentä vuotta ajattelua tutkineen Marjaana Lindemanin mukaan ihmisen tiedonkäsittelyn nerous on juuri siinä, että meillä on nämä molemmat järjestelmät, jotka yhdessä tuottavat ratkaisuja pulmiimme. Arjessa näitä järjestelmiä ja niiden keskinäistä dynamiikkaa on vaikea erottaa toisistaan, paitsi silloin, kun ne ovat keskenään ristiriidassa, eli "sydän sanoo yhtä ja järki toista". Lindeman muistuttaa, että intuitio ja analyyttinen päättely eivät kumpikaan ole vain viisasta tai vain tyhmää. Molemmat ovat ihmiselle välttämättömiä ja hyödyllisiä, ja kummallakin on ansionsa ja heikkoutensa. Intuitio on luovuuden, mielikuvituksen ja sosiaalisuuden perusta. Ilman analyyttistä ajattelua taas olisimme jääneet vaille kulttuuria ja tieteellis-teknologista kehitystä. Emme tietäisi mitään siitä, miten maailma ja ihmiset todellisuudessa toimivat. [2]

Tiedostamaton tiedetty tieto on siis intuitiota. Intuitio on yksi tulkinta yliluonnollisena pidetylle ns. kuudennelle aistille.

Hyödyntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilais-ranskalainen tutkijaryhmä julkaisi 2008 Neuron-lehdessä tuloksia, joiden mukaan aivomme lukevat alitajuisia signaaleja. Esimerkiksi pokerinpelaaja voi oppia tulkitsemaan vastapelurinsa alitajuisia vihjeitä.[3]

Yksi tekniikka on palata säännöllisesti ongelman pariin ja tulostaa uudet tietoisuuden saavuttaneet havainnot asiasta. Joskus käy niin, että pienikin heräte (engl. input) nostaa ongelman ratkaisun esille alitajunnasta. Intuitio perustuu siis alitajuiseen ajatteluun luottamiseen. Jos siihen ei luota, ei voi hyödyntää intuitiota.

Niin sanottua hiljaista tietoa on sitäkin pidetty intuition synonyyminä.lähde?

Päätöksenteko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johtamisessa puhutaan esimerkiksi analyyttisestä ja intuitiivisesta päätöksentekotyylistä, jossa intuitiivinen perustuu mallien tunnistukseen ja kokemukseen. Monet tutkimukset osoittavat, että johtajat tukeutuvat intuitiiviseen päätöksentekoon todellisissa tilanteissa. He kuitenkaan eivät läheskään aina tunnista intuitiota.

Tieteenharjoittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteen historia tuntee tapauksia, joissa tiedemiehet saavat usein ensin intuition ratkaisusta ja vasta sitten syntyy valmis teoria. Filosofit voidaan myös ymmärtää intuitiivisiksi henkilöiksi siinä tapauksessa, että heidän filosofiansa tieteelliseen todistamiseen kuluu jopa vuosisatoja.

Esimerkkinä on pidetty filosofi Benedict de Spinozan 1600-luvulta peräisin olevaa, ruumiin ja sielun ongelma eli jakoa dualismiin ja monismiin ja aivotutkija Antonio Damasion tuloksia 2000-luvulla.

Tietoyhteiskunnan resurssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatalousyhteiskunta perustui pitkälti perimätietoon ja uskoon. Teollisuusyhteiskunta perustui paljolti järkeen ja tieteeseen. Informaatioyhteiskunnan pohjaksi on esitetty intuitiota, vaikeasti esille prosessoitavaa tietoa. Tällä intuitiolla olisi kaksi lähdettä. Ensin ihmisen intuitio ja toiseksi kompleksisuuden hallinta tietokoneiden avulla. Molemmat on vaikeasti esille prosessoitavissa ja edustavat kompleksista tietoa.lähde?

Mistä ihmisellä voi olla intuitiota?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedemiesten intuitio edellä antaa ehkä näkemystä siitä, millaisesta asiasta ihmisellä voi olla intuitiota, oikeaa suoraa tietoa luonnosta (myös itsestään). Joissain tapauksissa ihminen on sanonut, että jotakin käy ja tämä on tapahtunut. Lue Selvänäkijä ja vertaa Platon: "Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus".

Mitä intuitio ei ole[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intuitiota ei ole vaisto, joka liittyy elossa säilymiseen, eikä impulssi, joka on hetkellinen reaktio signaaliin. Intuition ja luovuus eivät myöskään ole sama asia, vaikka intuitiota on pidetty luovuuden osana.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatusta intuitiivisesta tietämisestä on kritisoitu sen epämääräisyyden vuoksi. Eräs intuitiivisen tietämisen kriitikoista on pragmaatikko Charles S. Peirce. Peircen kritiikin mukaan intuitiivista tietämistä ei ole olemassa.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marja-Liisa Kakkonen: Intuition and enterpreneurs 2006. Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto.
  • Marjaana Lindeman: Elämysperäinen ja rationaalinen ajattelu. Tieteessä tapahtuu 5/1997.
  • Charles S. Peirce: 'Johdatus tieteen logiikkaan ja muita kirjoituksia'. Suomennos Markus Lång. Tampere: Vastapaino, 2001. ISBN 951-768-080-5.
  • Juhani Pietarinen: Ilon filosofia. Spinozan käsitys aktiivisesta ihmisestä. 4., uusittu painos. Yliopistopaino, 2001.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lenni Haapasalo: Oppiminen, tieti & ongelmaratkaisu. Medusa-Software, 1998. ISBN 951-97150-1-0.
  • A Jones & G L Kovacich & P G Luzwick: "Global Information Warfare" Auerbach Publications 2002 USA s. 582 (Manuel W Wikin liiteartikkelista (D): "Revolution in Information Affairs: Tactical and Strategic Implications of Information Warfare and Information Operations")
  • L Spinney: "Älä rypistä, luota intuitioon" Tiede 2000 1/1999 s. 49 - 53 (Alun perin julkaistu New Scientist -lehdessä 5.9.1998)
  • Benedictus de Spinoza: "Etiikka" Suomentanut ja selitykset laatinut Vesa Oittinen. Gaudeamus, Helsinki 1994. s. 319
  • Microsoft Encarta Encyclopedia 1993 - 1995, Microsoft, Artikkeli "Intuition"
  • Juhani Pietarinen: Ilon filosofia. Spinozan käsitys aktiivisesta ihmisestä. 4., uusittu painos. Yliopistopaino, 2001.
  • Ritva-Liisa Snellman: Uskalla käyttää intuitiota (Anna, 29/2006, s. 38-43)
  • Pertti Saariluoma: Intuitions in Human–Technology Interaction Design. Human Technology: An Interdisciplinary Journal on Humans in ICT Environments, Volume 7 (2), August 2011, 103–105. ISSN: 1795-6889. www.humantechnology.jyu.fi/articles/volume7/number2/2011/humantechnology-august-2011.pdf

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marjaana Lindeman: Intuitio ja usko yliluonnolliseen vaihtoehtolääkinnän suosion selittäjänä, Duodecim 2008, 124:2171–7.
  2. Kirsi Heikkinen: Arkijärki hylkii tiedettä Tiede 1, 2011. 08.02.2011. Suomi
  3. Alitajuisesta oppimisesta vihdoin näyttöä Tiede. 30.08.2008. Suomi