Erich Hartmann

Erich Alfred "Bubi" Hartmann (19. huhtikuuta 1922 – 20. syyskuuta 1993) oli ilmailuhistorian menestynein hävittäjälentäjä. Hän saavutti toisessa maailmansodassa Luftwaffen palveluksessa uskomattomat 352 ilmavoittoa pudotussuhteen ollessa 4.05.

Ässien ässä

Hartmann palveli Saksan Luftwaffessa toisen maailmansodan aikaan kuuluen siihen ikäluokkaan hävittäjälentäjiä, joka sai vielä hyvin perusteellisen ( 18kk) koulutuksen ennen rintamalle siirtymistä. Ennen toista maailmansotaa hän oli lentänyt purjekoneella äitinsä opettamana. Hän aloitti hävittäjälentäjänä kersanttina itärintamalla liittyen JG 52 ( Jagdgeschwader 52 ) yksikköön lokakuussa v. 1942. Hänen lempinimensä "Bubi", "poju", kuvaa hänen nuorekasta olemustaan. Lentokoneensa hän nimesi Karayaksi. Hän taisteli pääosin Neuvostoliiton rintamalla vuosina 1942–1945.

Hartmann käytti miltei ainoastaan Messerschmitt Bf 109 G-6 -hävittäjää. Hän suoritti 1 404 taistelulentoa osallistuen noin 825 ilmataisteluun. Näissä hän saavutti uskomattomat 352 ilmavoittoa (joista 6 oli U.S. 15th Air Forcen North American P-51 Mustangia ja 61 Sturmovikia), mikä on lukumääräisesti ylittämätön saavutus. Häneltä ei kaatunut yhtään siipimiestä rottenflieger ) yli 1 400 taistelulennon aikana (yksi ammuttiin alas).

Ennen nousuaan parinjohtajaksi hän oli lentänyt useiden ässien siipimiehenä oppien näiltä erilaisia taistelutekniikoita. Näitä oppeja yhdistellen Hartmann kehitti itselleen sopivan taistelutaktiikan "havaitse-päätä-hyökkää-irrottaudu". Hartmann ampuikin enintään 140 metrin päästä, jolloin ohiampumisen riski pieneni huomattavasti.

Hartmann teki pakkolaskun 14 kertaa, mutta säästyi loukkaantumisilta. Erään alasampumisen jälkeen hän jäi muutamaksi tunniksi venäläisten vangiksi, mutta pakeni omien puolelle.

Hartmann palkittiin 25. heinäkuuta 1944 Rautaristin ritariristillä tammenlehvien, miekkojen ja timanttien kera ( Ritterkreuz des Eisernes Kreuzes mit Eichenlaub, Schwertern und Brillianten )

Viimeinen ilmavoitto tuli Jakovlev Jak-7 -hävittäjästä 8. toukokuuta 1945, jona päivänä hän antautui amerikkalaisille joukoille. He luovuttivat kuitenkin Hartmannin Puna-armeijalle.

Vankeus

Hartmann joutui Neuvostoliitossa sotarikosoikeudenkäyntiin. Eräs syy oli tietenkin se, että häntä oli käytetty natsi-Saksan propagandassa. Neuvostoliitto oli luvannut hänen alasampumisestaan rahapalkkion sodan aikana. Sotarikosoikeudenkäynnissä hän sai 25 vuoden tuomion. Se suoritettiin työvankilassa. Hän oli vankeudessa vuodet 1945–1955 eri sotavankileireillä Neuvostoliitossa. Tammikuussa 1997 Venäjän hallitus myönsi Hartmannin tuomion olleen laiton, vapauttaen hänet samalla kaikista syytteistä.

Takaisin sotilaslentäjäksi

Hartmann liittyi v. 1959 Länsi-Saksan ilmavoimiin aloittaen kapteenina. Koulutus suihkuhävittäjien käyttöön tapahtui Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohdassa Uudessa Meksikossa. Hän saavutti lopulta everstin arvon. Hän erosi jouduttuaan epäsuosioon kritisoituaan voimakkaasti Bundesluftwaffen F-104 Starfighter-hankintaa.

Hän siirtyi eläkkeelle everstinä 1970-luvulla.

Hartmann kuoli syöpään vuonna 1993, mutta näki ajan, jolloin toisen maailmansodan eri puolten hävittäjälentäjät kiersivät puhumassa ilmailuväelle ja sotaveteraaneille eri puolella maailmaa.

Lähteet

• Musciano, Walter: Messerschmitt aces, s. 128–132. New York: TAB/Aero Books, 1989. ISBN 0-8306-8379-8.
• Spick Mike: Luftwaffen hävittäjä-ässät. Koala-kustannus, 1999. ISBN 952-5186-07-5. (suomeksi)

Kirjallisuutta

• Toliver, Raymond F. & Constable, Trevor J.: Erich Hartmann. (The blond knight of Germany: A biography of Erich Hartmann, 1986.) Suomennos: Petri Kortesuo. Helsinki: Koala-kustannus, 2003. ISBN 952-5186-46-6.