Janet Mills
| Janet Mills | |
|---|---|
.jpg) Mills vuonna 2019 |
|
| Mainen kuvernööri | |
|
2. tammikuuta 2019–
|
|
| Edeltäjä | Paul LePage |
| Mainen oikeusministeri | |
|
6.1.2009 – 6.1.2011 (1. kausi)
7.1.2013 – 2.1.2019 (2. kausi) |
|
| Kuvernööri |
John Baldacci (1. kausi) Paul LePage (2. kausi) |
| Edeltäjä |
Steven Rowe (1. kausi) William Schneider (2. kausi) |
| Seuraaja |
William Schneider (1. kausi) Aaron Frey (2. kausi) |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. joulukuuta 1947 Farmington, Maine, USA |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Puoliso | Stanley Kuklinski (1985–2014) |
| Tiedot | |
| Puolue | demokraatit |
| Tutkinnot |
UMass Boston (1970, B.A.) Mainen yliopisto (1976, JD) |
| Aiheesta muualla | |
| www.maine.gov/governor/mills/home | |
Janet Trafton Mills[1] (s. 30. joulukuuta 1947, Farmington, Maine, USA) on yhdysvaltalainen poliitikko, joka on vuodesta 2019 lähtien toiminut Mainen osavaltion kuvernöörinä. Hän edustaa demokraattista puoluetta.[2] Hän on Mainen ensimmäinen naispuolinen kuvernööri, Mainen ensimmäinen naispuolinen oikeusministeri sekä Uuden-Englannin alueen esimmäinen naispuolinen piirisyyttäjä.[3]
Tausta ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mills syntyi vuonna 1947 Farmingtonissa.[4] Hänen äitinsä työskenteli opettajana ja isä syyttäjänä. Mills opiskeli lyhyen aikaa Colby Collegessa Mainessa, mutta muutti sitten San Franciscoon. Hän työskenteli siellä hoitoapulaisena psykiatrisessa sairaalassa.[1]
Sittemmin hän alkoi opiskelemaan ranskaa ja englantia Massachusettsin yliopistossa Bostonissa. Tuona aikana Mills asui myös vuoden verran Pariisissa, koska kertoi sen olevan halvempaa kuin Bostonissa asuminen. Mills valmistui kandidaatiksi vuonna 1970. Hän puhuu sujuvaa ranskaa ja on työskennellyt lyhyen aikaa kääntäjänä asianajajatoimistossa Washingtonissa. Vuonna 1973 hän alkoi opiskelemaan oikeustiedettä Mainen yliopistossa ja valmistui asianajajaksi (JD) vuonna 1976.[1][5]
Valmistuttuaan Mills työskenteli apulaissyyttäjänä vuosina 1976–1980. Tämän jälkeen hänet nimitettiin piirisyyttäjäksi, jona hän työskenteli aina vuoteen 1995 asti.[4]
Vuonna 1985 Mills meni naimisiin Stanley Kuklinskin kanssa. Parilla ei ole yhteisiä lapsia, mutta Kuklinskilla oli leskeksi jäätyään 5 tytärtä. Avioliiton jälkeen Mills jäi joksikin aikaa kotiäidiksi, koska hänen tytärpuolensa olivat ikähaarukaltaan 4–16. Kuklinski kuoli sydänkohtaukseen vuonna 2014.[6][7]
Millsin sisarukset Peter, Dora Anne ja Paul ovat myös olleet mukana politiikassa ja virkamiehinä.[8]
Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mills valittiin Mainen edustajainhuoneeseen vuonna 2002.[4] Hän uusi paikkansa aina vuoteen 2009 asti ja istui rikosoikeudesta vastaavasta valiokunnassa.[9]
Vuonna 2009 Mills valittiin osavaltion oikeusministeriksi.[5] Republikaanien voitettua vaalit loppuvuodesta 2010, Mills menetti paikkansa vuoden 2011 alussa, mutta hänet valittiin Mainen demokraattien varapuheenjohtajaksi.[10][11] Mills palasi oikeusministeriksi vuonna 2013.[9]
Kuvernöörinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Demokraatit asettivat Millsin kuvernööriehdokkaakseen kesäkuussa 2018.[12] Hänen vastaehdokkainaan olivat republikaanien Shawn Moody sekä kaksi sitoutumatonta ehdokasta. Mills voitti vaalit saatuaan 50.9 % äänistä.[9] Millsistä tuli ensimmäinen kuvernööri sitten vuoden 1966, joka valittiin ensimmäiselle kuvernöörinkaudelleen saatuaan enemmistön äänistä.[2]
Ensimmäisenä päivänään kuvernöörinä Mills allekirjoitti määräyksen jonka mukaan osavaltio laajensi Medicaidin piiriin pääsyä.[13] Tämän myötä Medicaidin piiriin pääsi 70 000 uutta henkilöä Mainessa. Asiasta oltiin järjestetty kansanäänestys jo vuonna 2017, jossa enemmistö kannatti laajennusta, mutta kuvernööri LePage kieltäytyi panemasta muutosta toimeen.[14] Koronaviruspandemian aikana Mills kertoi saaneensa konsultointia Mainen entiseltä kuvernööriltä ja nykyiseltä senaattorilta Angus Kingilta.[3]
Maaliskuussa 2022 Mills ilmoitti pyrkivänsä toiselle kaudelle.[15] Hän sai vaaleissa 55,7 % äänistä ja voitti vastaehdokkaansa republikaanien Paul LePagen.[9]
Poliittisia kantoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mills vastustaa pienienkin huumemäärien hallussapidon dekriminalisointia. Hän on myös käyttänyt veto-oikeuttaan, viimeksi vuonna 2021, kun Mainen lainsäädäntöelin on yrittänyt säätää lakia aiheen tiimoilta.[16]
Mills tukee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Vuonna 2019 hän vahvisti lain, jonka nojalla alaikäisiin kohdistuva käänytysterapia kiellettiin.[17] Kaksi vuotta myöhemmin hän julisti kesäkuun viralliseksi pride-kuukaudeksi.[18]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Nicoll, Don: Mills, Janet oral history interview (pdf) Edmund S. Muskie Oral History Collection. 1999. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Janet Mills National Governors Association. 2024. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Thurlow, Alyssa: Women’s History Month: Maine’s first female governor WABI 5. 29.3.2024. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Janet Mills Archives of Women's Political Communication. 2024. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Maine Gov. Janet Mills Has A Long History Of Firsts Maine Public. 3.1.2019. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ About the Governor Office of Governor Janet T. Mills. 2024. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Husband of Maine attorney general dies from effects of stroke Press Herald. 29.9.2014. Viitattu 28.4.2024.
- ↑ Maine’s Mills siblings hailed for lives of service Press Herald. 29.9.2015. Viitattu 28.4.2024.
- ↑ a b c d Janet T. Mills Ballotpedia. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ William Schneider (Maine attorney general candidate) Ballotpedia. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Portland lawyer chosen as Maine Dems chairman Bangor Daily News. 24.1.2011. Arkistoitu 2015. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Janet Mills is Democrats’ choice in race to succeed LePage Bangor Daily News. 20.6.2018. Arkistoitu 2019. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Governor Mills Signs Executive Order Directing DHHS to Move Forward Medicaid Expansion Office of Governor Janet T. Mills. 3.1.2019. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Gov. Mills’ ‘Executive Order 1’ makes 70,000 more Mainers eligible for health insurance Kennebec Journal. 3.1.2019. Arkistoitu 2019. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Maine's Democratic governor, Janet Mills, to seek 2nd term AP News. 8.3.2022. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Maine gubernatorial candidates continue to oppose drug decriminalization Spectrum Local News. 7.10.2022. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Gay conversion therapy for minors: Maine becomes the 17th state to ban the practice USA TODAY. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ LGBTQ+ Pride Month - June (pdf) Governor Janet T. Mills. 2021. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)