Iranin islamilaisen tasavallan ilmavoimat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ilmavoimien tunnus

Iranin islamilaisen tasavallan ilmavoimat (persiaksi نیروی هوایی ارتش جمهوری اسلامی ایران) on Iranin ilmapuolustuksesta vastaava aselaji. Arvellaan, että Yhdysvaltain liki 30-vuotisesta kauppasaarrosta huolimatta Iranin ilmavoimien kiinteäsiipisten ilma-alusten määrä on suuri ja sen helikopterilaivasto on arvioitu kolmanneksi suurimmaksi maailmassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisen Iranin aseistus periytyi shaahien Iranilta. Iranin ilmavoimat oli aselajeista eniten vuoden 1979 islamilaista vallankumousta ajanut mahdollisesti johtuen sen upseerien laajimmista kontakteista nk. länsimaihin. Korkeimmat upseerit lähtivät Iranista. Tämän ja Yhdysvaltain saarron arvioitiin vielä Irakin yrittäessä kaataa Iranin islamilainen hallinto sotilaallisella hyökkäyksellä johtaneen ilmavoimien taantumiseen. Yhdysvaltain hyökätessä Irakiin vuonna 1991, Irakin ilmavoimat lensivät koneistaan valtaosan Iraniin, joka on ainutlaatuinen teko sotahistoriassa.

Iran alkoi hankkia aseita Brasiliasta, Venäjältä, Ukrainasta ja Kiinasta. Iran on rakentanut - kuten Etelä-Afrikka saartonsa aikana - jo Irakin hyökkäyksestä 1980 lähtien oman ilmailuteollisuuden, joka on vasta 2000-luvulla noteerattu länsimaisessa mediassa Yhdysvaltain kaavailemien miehityssuunnitelmien spekulaatioiden yhteydessä. Etenkin Iranin siviiliavaruusohjelma on esitetty uhkana esimerkiksi EU:lle.

Vuonna 2002 Iran alkoi valmistaa Iran-140-kuljetuskonetta, joka perustuu ukrainalaiseen Antonov An-140 lentokoneeseen. Iran on myös väittänyt kehittäneensä kaksi omaa hävittäjälentokonetta, Azarakhsh ja Shafaq.

Iranin on alkanut valmistaa muun muassa AH-1 Cobra, Bell 212 ja 206 helikoptereita. Iranilaiset tyyppinimet ovat Shabaviz 2-75 ja Shabaviz 206.

Irakin hyökkäys Iraniin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranin ilmavoimien Lockheed C-130 Hercules 1988

22. syyskuuta 1980 Irak hyökkäsi kuutta iranilaista lentokenttää ja neljää muuta sotilastukikohtaa vastaan. Tuho oli vähäinen. Iran iski 140 McDonnell Douglas F-4 Phantom II-koneen pommi-iskulla Irakin päälentokentille. Iranin ilma-aseen vastaiskut muun muassa Irakin öljysatamiin rauhoittivat Irakin ilmavoimien hyökkäystoiminnan. Iranin ilmavoimat iski irakilaisia maavoimia vastaan Khuzestanissa.

Iran menetti vuoden 1980 lopulla ilmasodassa tusinoittain koneita ja lentäjiä, joka oli kova rasitus muutenkin kutistuneille ilmavoimille. Reaganin hallinto Israelin avustamana toimitti myös ilmasota-aseita Iraniin osana Iran-kontra-toimintoja.

Irak sai lisää aseita muun muassa Italiasta, Ranskasta ja Neuvostoliitosta ja oli Iraniin nähden paremmin varustettu. Irak pyrki iskemään sekä Iranin öljyntuotantoon että asutuskeskuksiin. Iran lensi torjuntalentoja Grumman F-14 Tomcat-koneillaan. Ilmataisteluja oli yli 300 vuosien 1980-1988 aikana.

Vuoden 1987 lopulta alkaen Yhdysvaltojen laivasto aloitti aggressiivisen toiminnan Iranin koneita vastaan Persian lahden alueella. Tässä yhteydessä Yhdysvaltain laivasto muun muassa ampui ohjuksella iranilaisen matkustajakoneen tappaen sen matkustajat ja miehistön.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran osti 1980-luvun lopussa MiG-29 ja Su-24koneita Neuvostoliitosta ja F-7M ja FT-7 hävittäjiä Kiinasta.

Venäjä oli valmis myymään MiG-27, MiG-31, Tupolev Tu-22M koneita Iranille vuonna 1993, mutta Iran ei ollut valmis ostamaan. Se on pyrkinyt yhteistyöhön Kiinan ja Ukrainan kanssa sen sijaan.

Irakin koneiden pako Iraniin Persianlahden sodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 1991 Irakin ilmavoimien 36 Su-24MK, 7 SU-25, 24 Mirage F.1EQ/BQ, 40 Su-20/22 ja enemmän kuin 10 MiG-23 konetta lennettiin Iraniin.

Konetilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi 79 F-14 Tomcatista ennen vuotta 1979.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]