Hukkariisi
| Hukkariisi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Vaarantunut |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Yksisirkkaiset Monocotyledoneae |
| Kladi: | Commelinids |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Alaheimo: | Oryzoideae[2] |
| Suku: | Hukkariisit Leersia |
| Laji: | oryzoides |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Hukkariisi eli jokihukkariisi[4] (Leersia oryzoides) on Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tavattava merenrantojen heinäkasvi. Suomessa laji on uhanalainen ja se on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.[5]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen hukkariisi kasvaa 50–100 senttimetriä korkeaksi. Kasvi on vaaleanvihreä, pysty ja monilehtinen. Korren solmuissa on alaspäisiä karvoja. Lehdet ovat 6–10 mm leveitä, karheita ja pitkä- ja velttokärkisiä. Lehden tylppä kieleke on enintään 1,5 mm pitkä. Kukinto on 10–15 cm pitkä veltto- ja pitkähaarainen röyhy, mutta se tulee tavallisesti vain osittain esiin lehtitupesta. Tähkylät ovat yksikukkaisia, soikeita ja kaleettomia. Helpeet ovat 4–5 mm pitkiä ja karvaisia; ulkohelve on vihneetön.[6] Hukkariisi on itsepölytteinen.[7]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hukkariisiä esiintyy Pohjois-Amerikan lauhkealla vyöhykkeellä sekä Euroopassa Englannista Venäjälle ja Ukrainaan. Erillisiä esiintymiä on riisinviljelyn ylläpitäminä Pohjois-Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Pohjoismaissa hukkariisi elää äärirajoillaan ja sitä on tavattu harvinaisena Tanskasta, Etelä-Ruotsista ja Kaakkois-Suomesta. Nyky-Suomen ensimmäinen havainto hukkariisistä on Kotkan Mussalosta vuodelta 1931, vaikkakin laji tunnettiin entuudestaan Karjalasta Viipurinlahdelta. Nykyään hukkariisi tunnetaan Kymijoen suuhaarojen suilta Pyhtäältä, Ruotsinpyhtäältä ja Kotkasta seitsemältä kasvualueelta.[7]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hukkariisi kasvaa suojaisissa murtovesilahdissa sekä viljavien jokivarsien vesirajan tuntumassa.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kurtto, Arto: Hukkariisi. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 177–178.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Maiz-Tome, L.: Leersia oryzoides IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Stevens, P. F.: Poaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021.
- ↑ ITIS (englanniksi)
- ↑ Hukkariisi (jokihukkariisi) – Leersia oryzoides Laji.fi. Viitattu 29.3.2021.
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 16.12.2009.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 617.
- ↑ a b c Kurtto 1997, s. 177.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||