Hukkariisi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hukkariisi
Leersia oryzoides NRCS-1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Hukkariisit Leersia
Laji: oryzoides
Kaksiosainen nimi
Leersia oryzoides
(L.) Sw. [1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hukkariisi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hukkariisi Commonsissa

Hukkariisi (Leersia oryzoides) on Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tavattava merenrantojen heinäkasvi. Suomessa laji on uhanalainen ja se on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monivuotinen hukkariisi kasvaa 50–100 cm korkeaksi. Kasvi on vaaleanvihreä, pysty ja monilehtinen. Korren solmuissa on alaspäisiä karvoja. Lehdet ovat 6–10 mm leveitä, karheita ja pitkä- ja velttokärkisiä. Lehden tylppä kieleke on enintään 1,5 mm pitkä. Kukinto on 10–15 cm pitkä veltto- ja pitkähaarainen röyhy, mutta se tulee tavallisesti vain osittain esiin lehtitupesta. Tähkylät ovat yksikukkaisia, soikeita ja kaleettomia. Helpeet ovat 4–5 mm pitkiä ja karvaisia, ulkohelve on vihneetön.[3] Hukkariisi on itsepölytteinen.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hukkariisiä esiintyy Pohjois-Amerikan lauhkealla vyöhykkeellä sekä Euroopassa Englannista Venäjälle ja Ukrainaan. Erillisiä esiintymiä on riisinviljelyn ylläpitäminä Pohjois-Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Pohjoismaissa hukkariisi elää äärirajoillaan ja sitä on tavattu harvinaisena Tanskasta, Etelä-Ruotsista ja Kaakkois-Suomesta. Nyky-Suomen ensimmäinen havainto hukkariisistä on Kotkan Mussalosta vuodelta 1931, vaikkakin laji tunnettiin entuudestaan Karjalasta Viipurinlahdelta. Nykyään hukkariisi tunnetaan Kymijoen suuhaarojen suilta Pyhtäältä, Ruotsinpyhtäältä ja Kotkasta seitsemältä kasvualueelta.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hukkariisi kasvaa suojaisissa murtovesilahdissa sekä viljavien jokivarsien vesirajan tuntumassa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kurtto, Arto: Hukkariisi. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 177–178.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS
  2. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 16.12.2009.
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 617.
  4. a b c Kurtto 1997, s. 177.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]