Hercule Poirot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hercule Poirot
Luoja(t) Agatha Christie
Ensiesiintyminen Stylesin tapaus 1921
Viimeinen
esiintyminen
Esirippu. Poirotin viimeinen juttu 1976
Ammatti Yksityisetsivä
Sukupuoli Mies
Kotipaikka Belgia
Asuinpaikka Lontoo
Suhteet

Hercule Poirot ([ɛʀkyl pwaʀo]) on fiktiivinen belgialaisetsivä, joka esiintyy Agatha Christien tuotannossa. Poirot on Christien tunnetuin hahmo neiti Marplen rinnalla. Poirot esiintyy yhteensä 33 romaanissa ja 54 novellissa.

Christien Poirot-kirjat saivat jatkoa vuonna 2014, kun Sophie Hannahin kirjoittama Nimikirjainmurhat julkaistiin.

Yleiskuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hercule Poirot on pieni ja pyöreä belgialaissiirtolainen, jonka ylpeys ovat vahatut viikset. Hän on lähes sairaalloisen pikkutarkka ja hienosteleva. Poirot luottaa psykologiaan ja väittää pystyvänsä ratkaisemaan rikoksen kuin rikoksen vain istumalla nojatuolissaan ja päättelemällä, käyttämällä ”pieniä harmaita aivosolujaan”.

Hercule Poirot- ja Sherlock Holmes -tarinoista löytyy paljon rakenteellisia yhtäläisyyksiä. Kummallakin on yksinkertaisempi apuri, jonka kautta tarinat kerrotaan ja jonka tehtävä on ihmetellä salapoliisin saavutuksia. Poirot’n apuri on kapteeni Arthur Hastings, joka tosin esiintyy vain Christien varhaiskauden teoksissa – vuoden 1937 jälkeen varsinaisesti enää Poirot’n uran päättävässä Esiripussa. Poirot ja Holmes edustavat muutenkin samankaltaista ”loogisen rikoksenratkonnan” tyyliä. Omaelämäkerrassaan Christie kertoo: ”Kirjoitin vielä Sherlock Holmes -tyyliin; eksentrinen etsivä, apulainen ja Scotland Yard -etsivä.”[1]

Vaikka Christie käytti Poirot’ta ylivoimaisesti eniten kaikista henkilöhahmoistaan, hän oli etenkin uransa loppupuolella tyytymätön tähän. Yksi ongelma oli ikä – Poirot oli ollut eläkeiässä jo Christien luodessa hahmon vuonna 1921, joten Christien oli pakko venyttää realismin rajoja voidakseen kirjoittaa hänestä vielä 1970-luvullakin. Poirot alkoi myös tuntua luojastaan liian karrikoidulta ja ärsyttävältä hahmolta. Christie myös satirisoi omaa tyytymättömyyttään Poirot’hon teostensa kautta: myöhäiskauden kirjoissa esiintyy Christien parodinen omakuva, naispuolinen salapoliisikirjailija Ariadne Oliver, joka harmittelee sitä, että on ottanut kirjojensa sankariksi suomalaisen salapoliisin, vaikkei tiedä Suomesta ja suomalaisista mitään.

Toistuvat hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poirot’n rinnalla Christie käytti myös muita vakiohahmoja.

Arthur Hastings[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapteeni Arthur Hastings, OBE, on Hercule Poirot’n apuri ja satunnaisesti myös kertoja Christien tarinoissa. Hän esiintyy monessa tarinassa enemmän tai vähemmän merkittävässä roolissa. Hasting on ensimmäisen maailmansodan veteraani.

Poirot on tyytymätön Hastingsin järjenkäyttöön ja kehottaa tätä monesti ”käyttämään pieniä harmaita aivosoluja”. Kuitenkin Hastings on Poirot’n hyvä ystävä, ja toisinaan Poirot harmittelee, kun ei näe kumppaniaan.

Hastings esiintyy vain kahdeksassa romaanissa mutta toimii kertojana suurimmassa osassa novelleja.

Ariadne Oliver[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ariadne Oliver on Hercule Poirot’n ystävä ja Christien humoristinen parodia itsestään. Rouva Oliver kirjoittaa salapoliisitarinoita, joiden päähenkilönä on suomalainen Sven Hjerson.

Oliver esiintyy seitsemässä romaanissa:

  • Kortit pöydällä
  • Rouva McGinty on kuollut
  • Kuolleen miehen huvimaja
  • Totuus Hallavan hevosen majatalosta (ainoa Oliver-romaani, jossa Poirot ei esiinny)
  • Kolmas tyttö
  • Kurpitsajuhla
  • Norsun muisti

Neiti Lemon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poirot’n sihteeri, Neiti Lemon, esiintyy useimmiten ainoastaan pienissä sivurooleissa. Yleensä hänet vain mainitaan ohimennen. Poirot kuvailee häntä ”uskomattoman rumaksi ja tehokkaaksi”. Suurempi rooli hänellä on romaanissa Neiti Lemon erehtyy.

Komisario Japp[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komisario James Japp on Scotland Yardin poliisivirkamies ja esiintyy monissa tarinoissa. Hän yleensä pyrkii selvittämään samaa juttua kuin Poirot.

George[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

George (Poirot’n kielenkäytössä Georges), jonka sukunimi on tuntematon, on klassinen englantilainen miespalvelija. Hän astuu Poirot’n palvelukseen 1923 ja eroaa vasta hieman ennen Poirot’n kuolemaa.

Poirot’n elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe ja lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On vaikeaa tehdä konkreettisia johtopäätöksiä Poirot’n perheestä, koska Poirot antaa yleensä väärää tai harhaanjohtavaa tietoa itsestään ja menneisyydestään. Esimerkiksi Roger Ackroydin murha -romaanin 21. luvussa hän kertoo henkisesti vammautuneesta veljenpojastaan. Tämä kuitenkin osoittautuu myöhemmin taktiseksi valheeksi, jotta hän saa tietää hoitolaitoksista, joissa asuu henkisesti vammautuneita. Mykässä todistajassa hän kertoo tarinan invalidiäidistään, jotta pääsisi tutkimaan paikallisia hoitajia. Neljässä suuressa hän esittää kuvitteellista veljeään Akillea, jotta hänen vihollisensa hämääntyisivät.

Poirot on luultavasti syntynyt Spassa Belgiassa viimeistään 1860-luvulla. Tämä on äärimmäisen epäselvää, sillä Poirot oli jo eläkeikäinen ensimmäisissä romaaneissaan.

Poirot kastettiin roomalais-katolilaisuuteen,[2] ja sen voi huomata mm. katolilaisesta moraalista elämän loppupuolella.

Poirot’n poliisivuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisiässä Poirot tekee ansiokkaan uran Belgian poliisivoimissa. Christie kertoo tästä ajasta hyvin vähän. Poirot on eläköitynyt Belgian poliisivoimista tavatessaan Hastingsin ennen sotaa Brysselissä. Esirippu-kirjan epilogissa Poirot mainitsee ampuneensa katolle linnoittautuneen rikollisen, joka tulitti alhaalla kadulla kulkeneita ihmisiä.

Ura salapoliisina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Belgia miehitetään ja Poirot lähtee maasta Englantiin pakolaisena ja saapuu sinne vuoden 1916 tienoilla. Sodan jälkeen hän ryhtyy salapoliisiksi ystävänsä kapteeni Hastingsin kanssa. Maailmansotien välissä Poirot matkustaa ympäri Eurooppaa ja Lähi-itää tutkien rikoksia ja murhia. Suurin osa hänen jutuistaan sijoittuu tuohon aikaan ja hän on maineensa huipulla. Tunnetuimmat tähän aikaan sijoittuvat romaanit lienevät Kuolema Niilillä ja Idän pikajunan arvoitus. Poirot'n osoite on 56B Whitehaven Mansions, Charterhouse Square, Lontoo W1.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanissa Esirippu. Poirotin viimeinen juttu Poirot käyttää jo peruukkia ja tekoviiksiä. Romaanissa Poirot murhaa syyllisen, koska ei pysty todistamaan tämän syyllisyyttä. Sen jälkeen Poirot siirtää sydänlääkkeensä pois ulottuviltaan, jolloin hänen seuraava sairaskohtauksensa johtaa ilmeisesti kuolemaan. Romaani käsittelee Poirot’n kuolemaa niukasti, koska kertojana toimiva Hastings ”ei halua kertoa tästä hävyttömästä tapahtumasta enempää”.

Christie kirjoitti Esiripun toisen maailmansodan aikana turvatakseen tyttärelleen elannon mikäli itse kuolisi pommituksessa. Kirja suljettiin kassakaappiin ja julkaistiin juuri ennen Christien kuolemaa 1970-luvulla.

New York Times julkaisi 6. elokuuta 1975 etusivullaan Poirot'n kuolinilmoituksen kuvan kera Esiripun ilmestyttyä, joka on sittemmin jäänyt ainoaksi laatuaan kyseisessä lehdessä.[3][4]

Uusi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 2014 ilmestyy romaani Nimikirjainmurhat, jonka on kirjoittanut Sophie Hannah. Christien oikeudenomistajat antoivat luvan Poirot-hahmon käyttämiselle uudessa kirjassa.[5]

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Mysterious Affair at Styles (1921, suom. Stylesin tapaus, WSOY 1970)
  2. Murder on the Links (1923, suom. Golfkentän murha, Otava 1943)
  3. The Murder of Roger Ackroyd (1926, suom. Odottamaton ratkaisu, Satakunnan kirjateollisuus Oy 1927, Kello 9,10, Otava 1929, Roger Ackroydin murha, WSOY 1959)
  4. The Big Four (1927, suom. Neljä suurta, WSOY 1978)
  5. The Mystery of the Blue Train (1928, suom. Sininen juna, Otava 1940)
  6. Peril at End House (1932, suom. Vaarallinen talo, WSOY 1936)
  7. Lord Edgware Dies, (1933, suom. Lordin kuolema, WSOY 1953)
  8. Murder on the Orient Express (1934, suom. Idän pikajunan arvoitus, WSOY 1937)
  9. The A.B.C. Murders (1935, suom. Aikataulukon arvoitus, WSOY 1938)
  10. Death in the Clouds (1935, suom. Lentävä kuolema, WSOY 1937)
  11. Three-Act Tragedy (1935, suom. Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä, WSOY 1960)
  12. Cards on the Table (1936, suom. Kortit pöydällä, WSOY 1939)
  13. Murder in Mesopotamia (1936, suom. Murha Mesopotamiassa, WSOY 1957)
  14. Death on the Nile (1937, suom. Kuolema Niilillä, Otava 1940)
  15. Dumb Witness (1937, suom. Mykkä todistaja, WSOY 1953)
  16. Appointment with Death (1938, suom. Hänet täytyy tappaa, WSOY 1971)
  17. Hercule Poirot’s Christmas (1938, suom. Simeon Leen testamentti, WSOY 1953)
  18. One, Two, Buckle My Shoe (1940, suom. Mabellen kahdet kasvot, WSOY 1961)
  19. Sad Cypress (1940, suom. Teetä kolmelle, WSOY 1974)
  20. Evil under the Sun (1941, suom. Varjossa auringon alla, WSOY 1962)
  21. Five Little Pigs (1943, suom. Viisi pientä porsasta, Kolmiokerho 1948, Viisi pientä possua, WSOY 1971)
  22. The Hollow (1946, suom. Kohtalokas viikonloppu, WSOY 1959)
  23. Taken at the Flood (1948, suom. Vuoksi ja luode, WSOY 1973)
  24. Mrs. McGinty’s Dead (1952, suom. Rouva McGinty on kuollut, WSOY 1973)
  25. After the Funeral (1953, suom. Hautajaisten jälkeen, WSOY 1956)
  26. Hickory Dickory Dock (1955, suom. Neiti Lemon erehtyy, WSOY 1957)
  27. Dead Man’s Folly (1956, suom. Kuolleen miehen huvimaja, WSOY 1975)
  28. Cat among the Pigeons (1959, suom. Kissa kyyhkyslakassa, WSOY 1960)
  29. The Clocks (1963, suom. Kellot, WSOY 1964)
  30. The Third Girl (1966, suom. Kolmas tyttö, WSOY 1970)
  31. Hallowe'en Party (1969, suom. Kurpitsajuhla, WSOY 1970)
  32. Elephants Can Remember (1972, suom. Norsun muisti, WSOY 1973)
  33. Curtain: Poirot’s Last Case (1975, suom. Esirippu. Poirotin viimeinen juttu, WSOY 1976)

Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Poirot Investigates (1924, suom. Poirotin varhaiset jutut, WSOY 1982)
  2. Murder in the Mews (1937, suom. Särkyneen peilin arvoitus, WSOY 1977)
  3. The Labours of Hercules (1947, suom. Herkuleen urotyöt, WSOY 1971)
  4. Three Blind Mice and other stories (1948, vain USA:ssa, Poirot esiintyi osassa novelleista, suom. Hiirenloukku, WSOY 1977)
  5. The Adventure of the Christmas Pudding (1960, Poirot esiintyy yhtä lukuun ottamatta kaikissa novelleissa, suom. Seikkaileva jälkiruoka, WSOY 1984)
  6. Poirot’s Early Cases (1974, novellikokoelma, suom. Poirotin lyhyet jutut, WSOY 1976)

Sophie Hannahin kirjoittamat kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nimikirjainmurhat (suom. Terhi Vartia; The Monogram Murders, Harper Collins 2014) WSOY (ilmestyy syyskuussa 2014)

Sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David Suchet, joka on esittänyt Poirot’ta 1980-luvun loppupuolelta lähtien englantilaisessa televisioelokuvien sarjassa

Poirot’ta ovat esittäneet elokuvissa ja televisiossa mm. seuraavat henkilöt:

Tunnetuimpia filmitaltiointeja Poirot’n tarinoista on ITV:n tuottama Hercule Poirot -televisiosarja, jossa Poirot’ta näyttelee David Suchet.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alibi (1931/I) Näyttelijänä Austin Trevor
  • Black Coffee (1931) Näyttelijänä Austin Trevor
  • Lord Edgware Dies (1934) Näyttelijänä Austin Trevor
  • "Theatre Parade"
    • Wasps' Nest (1937) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä Francis L. Sullivan
  • "Die Galerie der großen Detektive"
    • Hercule Poirot klärt den Mord im Orient-Express auf (1955) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä Heini Göbel
  • "Se parhaiten nauraa. . . " eli "General Electric Theater" - Yhdysvallat (alkuperäinen nimi) eli "G. E. Theater" - Yhdysvallat (epävirallinen lyhyt nimi) eli "G. E. True Theater" - Yhdysvallat (uusi nimi)
    • Hercule Poirot (1962) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä Martin Gabel
  • ABC-murhat (1965) Näyttelijänä Tony Randall eli "The Alphabet Murders" - Britannia (alkuperäinen nimi)
  • Black Coffee (1973) (tv) Näyttelijänä Horst Bollmann
  • Idän pikajunan arvoitus (1974) Näyttelijänä Albert Finney eli "Murder on the Orient Express" - Britannia (alkuperäinen nimi)
  • The Strange Case of the End of Civilization as We Know It (1977) Näyttelijänä Dudley Jones
  • Death on the Nile: Making of Featurette (1978) (tv) Näyttelijänä Peter Ustinov
  • Vaaleanpunaisen pantterin kosto (1978) Näyttelijänä Andrew Sachs eli "Revenge of the Pink Panther" - Britannia (alkuperäinen nimi)
  • Kuolema Niilillä (1978) Näyttelijänä Peter Ustinov eli "Death on the Nile" - Britannia (alkuperäinen nimi)
  • "Novel•la"
    • Les cartes d'Hèrcules Poirot (1979) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä Joan Borràs (as Hercules Poirot)
  • The Making of Agatha Christie's 'Evil Under the Sun' (1982) (tv) Näyttelijänä Peter Ustinov
  • Rikos auringon alla (1982) Näyttelijänä Peter Ustinov eli "Evil Under the Sun" - Britannia (alkuperäinen nimi)
  • Thirteen at Dinner (1985) (tv) Näyttelijänä Peter Ustinov eli "Agatha Christie's Thirteen at Dinner" - Britannia (täydellinen nimi), Yhdysvallat (täydellinen nimi)
  • Murder by the Book (1986) (tv) Näyttelijänä Ian Holm
  • Dead Man's Folly (1986) (tv) Näyttelijänä Peter Ustinov eli "Agatha Christie's Dead Man's Folly" - Britannia (täydellinen nimi), Yhdysvallat (täydellinen nimi)
  • Agatha Christie: Kolmiomurha (1986) (tv) Näyttelijänä Peter Ustinov eli "Murder in Three Acts" - Yhdysvallat (alkuperäinen nimi)
  • Hänet täytyy tappaa (1988) Näyttelijänä Peter Ustinov eli "Appointment with Death" - Yhdysvallat (alkuperäinen nimi)
  • Zagadka Endkhauza (1989) Näyttelijänä Anatoli Ravikovich
  • "Sketch Pad"
    • Jakso 1. 4 (1989) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä Bobby Davro
  • Murder on the Orient Express (2001) (tv) Näyttelijänä Alfred Molina
  • Neudacha Puaro (2002) (tv) Näyttelijänä Konstantin Rajkin
  • Agatha Christie: A Life in Pictures (2004) (tv) Näyttelijänä Anthony O'Donnell
  • Doing Agatha (2008) Näyttelijänä Tom Petrone
  • "Hercule Poirot" eli "Agatha Christie's Poirot" - Britannia (alkuperäinen nimi)
    • Murder on the Orient Express (2010) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä David Suchet
    • Hallowe'en Party (2010) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä David Suchet
    • Three Act Tragedy (2010) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä David Suchet
    • The Clocks (2009) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä David Suchet
    • Appointment with Death (2008) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä David Suchet

(ja 60 muuta)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Introduction" to Agatha Christie's Hercule Poirot: The Complete Short Stories (Harper Collins, 1999) p. viii
  2. "Hercule Poirot was a Catholic by birth." "The Apples of the Hesperides" (1940)
  3. Haining, Peter. Agatha Christie: Murder in Four Acts (p. 17). Virgin Books 1990; ISBN 1-85227-273-2.
  4. Poirot's obituary in the New York Times
  5. Annamari Sipilä, Hercule Poirot herää henkiin uudessa kirjassa. Helsingin Sanomat 110.8.2014 s. C 19

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]