Kuolema Niilillä (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuolema Niilillä
Death on the Nile
Alkuperäinen elokuvajuliste
Alkuperäinen elokuvajuliste
Ohjaaja John Guillermin
Käsikirjoittaja Anthony Shaffer
Perustuu Agatha Christien romaaniin
Tuottaja John Brabourne
Richard B. Goodwin
Säveltäjä Nino Rota
Kuvaaja Jack Cardiff
Pääosat Peter Ustinov
Simon MacCorkindale
Lois Chiles
Mia Farrow
Bette Davis
George Kennedy
Maggie Smith
Angela Lansbury
Olivia Hussey
David Niven
Jon Finch
Jack Warden
Jane Birkin
I. S. Johar
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö EMI Films
Mersham Productions Ltd.
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 29. syyskuuta 1978
Suomen lippu 9. helmikuuta 1979
Kesto 140 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti, ranska, arabia, saksa
Tuotto 14 560 084 USD
(Yhdysvallat)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Kuolema Niilillä (engl. Death on the Nile) on John Guillerminin ohjaama brittiläinen rikos- / jännityselokuva vuodelta 1978. Kuolema Niilillä perustuu Agatha Christien samannimiseen romaaniin Kuolema Niilillä, joka oli julkaistu vuonna 1937.[1] Christien romaanin sovitti elokuvaksi Anthony Shaffer.[1][2][3]

Kuolema Niilillä -elokuvan pääosassa on Peter Ustinov kuuluisana belgialaisetsivä Hercule Poirot’na. Elokuvassa Ustinov tekee ensimmäisen Poirot-roolinsa. Kuolema Niilillä -elokuvan jälkeen Ustinov näytteli Poirot’a viisi kertaa. Näyttelijäkaarti elokuvassa on niin sanottu "all-star",[2] johon lukeutuu sen ajan suurimpia nimiä: muun muassa Mia Farrow, Bette Davis, Maggie Smith, Angela Lansbury ja David Niven.[3]

Pukusuunnittelija Anthony Powell voitti puvustuksestaan Oscar- ja BAFTA-palkinnon.[2][3] Lisäksi Kuolema Niilillä oli ehdolla muun muassa kolmeen muuhun BAFTA-palkintoon ja Golden Globeen.[3]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Vastikään avioitunut amerikkalaisperijätär Linnet Ridgeway Doyle (Lois Chiles) löydetään kuolleena Niilillä seilaavalta luksusristeilijältä S.S. Karnakilta. Murhasta epäiltynä on varsin sekalainen joukko aluksen matkustajia. Mutta aluksella on myös legendaarinen yksityisetsivä Hercule Poirot (Peter Ustinov), jonka pienet harmaat aivosolut joutuvat todelliselle koetukselle hänen kamppaillessaan murhamysteerion kanssa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Peter Ustinov  … Hercule Poirot, kuuluisa belgialainen etsivä  
 Lois Chiles  … Linnet Ridgeway Doyle, paljon vihollisia omaava kaunis perijätär  
 Simon MacCorkindale  … Simon Doyle, Linnetin aviomies  
 Mia Farrow  … Jacqueline de Bellefort, Linnetin vanha koulukaveri, aikaisemmin ollut kihloissa Simonin kanssa  
 Jane Birkin  … Louise Bourget, Linnetin palvelustyttö  
 George Kennedy  … Andrew Pennington, Linnetin kavaltava asianajaja  
 Bette Davis  … Marie Van Schuyler, rikas kleptomaani  
 Maggie Smith  … Neiti Bowers, Van Schuylerin seuralainen, jonka perheen tuhosi Ridgewayt  
 Angela Lansbury  … Salome Otterbourne, eksoottinen kirjailija  
 Olivia Hussey  … Rosalie Otterbourne, Salomen herkkä ja uskollinen tytär  
 David Niven  … Eversti Johnny Race, Poirot’n ystävä  
 Jon Finch  … Herra James Ferguson, kommunisti, joka paheksuu Linnetin varallisuutta  
 Jack Warden  … Tohtori Bessner, sveitsiläinen tohtori, jonka metodeja Linnet valittaa  
 Celia Imrie  … Palvelustyttö  
 Harry Andrews  … Barnstable  
 Sam Wanamaker  … Rockford  
 I. S. Johar  … Herra Chaudhry, Karnakin johtaja  
 Saeed Jaffrey  … Palvelija Karnakilla  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolema Niilillä kuvattiin Technicolor-menetelmällä seitsemässä viikossa Egyptissä. Elokuvaa kuvattiin neljä viikkoa höyrylaiva Karnakilla (SS Sudan) ja kolme viikkoa Assuanissa, Abu Simbelissä, Luxorissa, Gizassa ja Kairossa.[1][3] Elokuvan kohtauksia kuvattiin myös Pinewood Studiosilla Buckinghamshiren Iver Heathissa.[3]

Cybill Shepherdille alun perin tarjottiin Linnet Ridgeway’n roolia, mutta hän kieltäytyi.[3] Rooli annettiin myöhemmin Lois Chilesille.[3]

Kuvaukset jouduttiin joka päivä keskeyttämään keskipäivän aikaan kahdeksi tunniksi korkean lämpötilan takia; lämpötila nousi jopa 54:ään celsiusasteeseen.[3] Tämän takia meikkaus alkoi jo neljältä aamulla ja kuvaukset kuudelta.[3]

Laivalla kukaan ei omistanut omaa pukuhuonetta, ja tämän takia Bette Davis, Maggie Smith ja Angela Lansbury jakoivat kolmestaan yhden huoneen.[3]

Albert Finney’tä alun perin pyydettiin uusimaan roolinsa Poirot’na. Finney kieltäytyi uusimasta roolia, koska hän oli tuntenut olonsa epämukavaksi maskeerauksessaan Idän pikajunan arvoitus -elokuvan kuvauksissa junan kuumissa tiloissa ja Kuolema Niilillä -elokuvaa kuvatessa hän joutuisi kokemaan saman uudestaan korkeammissa lämpötiloissa.[3]

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolema Niilillä sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 29. syyskuuta vuonna 1978.[3][4][5] Kotimaassa Isossa-Britanniassa elokuva julkaistiin 6. lokakuuta. Suomessa elokuva sai ensi-illan 9. helmikuuta vuonna 1979.[3][1] Columbia-EMI-Warner toimi elokuvan jakelijana Isossa-Britanniassa ja Paramount Pictures Yhdysvalloissa.[4][3]

Kuolema Niilillä julkaistiin Yhdysvalloissa DVD:lle ensimmäisen kerran 27. helmikuuta vuonna 2001.[2]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolema Niilillä on saanut osakseen laajalti positiivista palautetta. Rotten Tomatoes -sivustolla elokuvalla on 80 prosentin "tuore" arvosana, joka perustuu kymmeneen arvosteluun.[5] Internet Movie Databasessa elokuvalla on 7,1 tähteä kymmenestä, joka perustuu yli 12 000 tähteytykseen.[3]

Kuolema Niilillä -elokuvasta odotettiin suosittua yleisömenestystä Idän pikajunan arvoitus -elokuvan (1974) tapaan. Idän pikajunan arvoitus oli ilmestyessään menestynein brittiläinen elokuva. Kuitenkin Kuolema Niilillä tuotti Yhdysvalloissa 14,5 miljoonaa dollaria,[4] kun taas Idän pikajunan arvoitus oli tuottanut 25 miljoonaa dollaria, vaikka Kuolema Niilillä oli Idän pikajunan arvoituksen tapaan saanut kiitettävän vastaanoton, sijoittui samanlaisiin eksoottisiin paikkoihin, oli yksityiskohtainen ja omasi "all-star" näyttelijäkaartin.[6]

Palkinnot ja palkintoehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja palkintoehdokkuudet
Vuosi Palkinto Kategoria Ehdokas Tulos
1978 National Board of Review -palkinto Paras naissivuosa Angela Lansbury Voitti
1979 Oscar-palkinto Paras puvustus Anthony Powell Voitti
BAFTA-palkinto Paras puvustus Voitti
Paras miespääosa Peter Ustinov Ehdokkuus
Paras naissivuosa Maggie Smith Ehdokkuus
Angela Lansbury Ehdokkuus
Edgar Allan Poe -palkinto Paras elokuva Anthony Shaffer Ehdokkuus
Golden Globe Paras ulkomaalainen elokuva Englanti Ehdokkuus
1980 Evening Standard -elokuvapalkinto Paras elokuva John Guillermin Voitti
Paras miespääosa Peter Ustinov Voitti

Ustinov Poirot’na[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ustinov Poirot’na
Vuosi Elokuva Laji
1978 Kuolema Niilillä Elokuva
1982 Rikos auringon alla Elokuva
1985 Thirteen at Dinner Televisioelokuva
1986 Dead Man's Folly Televisioelokuva
Kolmiomurha Televisioelokuva
1988 Hänet täytyy tappaa Elokuva

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Death on the Nile (1978) Elonet.fi. Viitattu 17.2.2013. (suomeksi)
  2. a b c d Death on the Nile (1978) Allmovie.com. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p Kuolema Niilillä (1978) IMDB.com. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  4. a b c Death on the Nile Boxofficemojo.com. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  5. a b Death on the Nile (1978) Rottentomatoes.com. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  6. The Agatha Christie Collection

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]