Kuolema Niilillä (elokuva)
|
|
|
|---|---|
|
|
|
 Alkuperäinen elokuvajuliste |
|
| Ohjaaja | John Guillermin |
| Käsikirjoittaja | Anthony Shaffer |
| Perustuu | Agatha Christien romaaniin |
| Tuottaja | John Brabourne Richard B. Goodwin |
| Säveltäjä | Nino Rota |
| Kuvaaja | Jack Cardiff |
| Pääosat | Peter Ustinov Simon MacCorkindale Lois Chiles Mia Farrow Bette Davis George Kennedy Maggie Smith Angela Lansbury Olivia Hussey David Niven Jon Finch Jack Warden Jane Birkin I. S. Johar |
|
|
|
| Valmistusmaa |  Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö | EMI Films Mersham Productions Ltd. |
| Ensi-ilta |  29. syyskuuta 1978 9. helmikuuta 1979 |
| Kesto | 140 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti, ranska, arabia, saksa |
| Tuotto | 14 560 084 USD (Yhdysvallat) |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
| Allmovie | |
Kuolema Niilillä (engl. Death on the Nile) on John Guillerminin ohjaama brittiläinen rikos- / jännityselokuva vuodelta 1978. Kuolema Niilillä perustuu Agatha Christien samannimiseen romaaniin Kuolema Niilillä, joka oli julkaistu vuonna 1937.[1] Christien romaanin sovitti elokuvaksi Anthony Shaffer.[1][2][3]
Kuolema Niilillä -elokuvan pääosassa on Peter Ustinov kuuluisana belgialaisetsivä Hercule Poirot’na. Elokuvassa Ustinov tekee ensimmäisen Poirot-roolinsa. Kuolema Niilillä -elokuvan jälkeen Ustinov näytteli Poirot’a viisi kertaa. Näyttelijäkaarti elokuvassa on niin sanottu "all-star",[2] johon lukeutuvat sen ajan suurimpia nimiä: muun muassa Mia Farrow, Bette Davis, Maggie Smith, Angela Lansbury ja David Niven.[3]
Pukusuunnittelija Anthony Powell voitti puvustuksestaan Oscar- ja BAFTA-palkinnon.[2][3] Lisäksi Kuolema Niilillä oli ehdolla muun muassa kolmeen muuhun BAFTA-palkintoon ja Golden Globeen.[3]
Sisällysluettelo |
Juoni [muokkaa]
Vastikään avioitunut amerikkalaisperijätär Linnet Ridgeway Doyle (Lois Chiles) löydetään kuolleena Niilillä seilaavalta luksusristeilijältä S.S. Karnakilta. Murhasta epäiltynä on varsin sekalainen joukko aluksen matkustajia. Mutta aluksella on myös legendaarinen yksityisetsivä Hercule Poirot (Peter Ustinov), jonka pienet harmaat aivosolut joutuvat todelliselle koetukselle hänen kamppaillessaan murhamysteerion kanssa.
Näyttelijät [muokkaa]
| Peter Ustinov | ... Hercule Poirot, kuuluisa belgialainen etsivä |
| Lois Chiles | ... Linnet Ridgeway Doyle, paljon vihollisia omaava kaunis perijätär |
| Simon MacCorkindale | ... Simon Doyle, Linnetin aviomies |
| Mia Farrow | ... Jacqueline de Bellefort, Linnetin vanha koulukaveri, aikaisemmin ollut kihloissa Simonin kanssa |
| Jane Birkin | ... Louise Bourget, Linnetin palvelustyttö |
| George Kennedy | ... Andrew Pennington, Linnetin kavaltava asianajaja |
| Bette Davis | ... Marie Van Schuyler, rikas kleptomaani |
| Maggie Smith | ... Neiti Bowers, Van Schuylerin seuralainen, jonka perheen tuhosi Ridgewayt |
| Angela Lansbury | ... Salome Otterbourne, eksoottinen kirjailija |
| Olivia Hussey | ... Rosalie Otterbourne, Salomen herkkä ja uskollinen tytär |
| David Niven | ... Eversti Johnny Race, Poirot’n ystävä |
| Jon Finch | ... Herra James Ferguson, kommunisti, joka paheksuu Linnetin varallisuutta |
| Jack Warden | ... Tohtori Bessner, sveitsiläinen tohtori, jonka metodeja Linnet valittaa |
| Celia Imrie | ... Palvelustyttö |
| Harry Andrews | ... Barnstable |
| Sam Wanamaker | ... Rockford |
| I. S. Johar | ... Herra Chaudhry, Karnakin johtaja |
| Saeed Jaffrey | ... Palvelija Karnakilla |
Tuotanto [muokkaa]
Kuolema Niilillä kuvattiin Technicolor-menetelmällä seitsemässä viikossa Egyptissä. Elokuvaa kuvattiin neljä viikkoa höyrylaiva Karnakilla (SS Sudan) ja kolme viikkoa Assuanissa, Abu Simbelissä, Luxorissa, Gizassa ja Kairossa.[1][3] Elokuvan kohtauksia kuvattiin myös Pinewood Studiosilla Buckinghamshiren Iver Heathissa.[3]
Cybill Shepherdille alun perin tarjottiin Linnet Ridgeway’n roolia, mutta hän kieltäytyi.[3] Rooli annettiin myöhemmin Lois Chilesille.[3]
Kuvaukset jouduttiin joka päivä keskeyttämään keskipäivän aikaan kahdeksi tunniksi korkean lämpötilan takia; lämpötila nousi jopa 54:ään celsiusasteeseen.[3] Tämän takia meikkaus alkoi jo neljältä aamulla ja kuvaukset kuudelta.[3]
Laivalla kukaan ei omistanut omaa pukuhuonetta, ja tämän takia Bette Davis, Maggie Smith ja Angela Lansbury jakoivat kolmestaan yhden huoneen.[3]
Albert Finney’tä alun perin pyydettiin uusimaan roolinsa Poirot’na. Finney kieltäytyi uusimasta roolia, koska hän oli tuntenut olonsa epämukavaksi maskeerauksessaan Idän pikajunan arvoitus -elokuvan kuvauksissa junan kuumissa tiloissa ja Kuolema Niilillä -elokuvaa kuvatessa hän joutuisi kokemaan saman uudestaan korkeammissa lämpötiloissa.[3]
Julkaisu [muokkaa]
Kuolema Niilillä sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 29. syyskuuta vuonna 1978.[3][4][5] Kotimaassa Isossa-Britanniassa elokuva julkaistiin 6. lokakuuta. Suomessa elokuva sai ensi-illan 9. helmikuuta vuonna 1979.[3][1] Columbia-EMI-Warner toimi elokuvan jakelijana Isossa-Britanniassa ja Paramount Pictures Yhdysvalloissa.[4][3]
Kuolema Niilillä julkaistiin Yhdysvalloissa DVD:lle ensimmäisen kerran 27. helmikuuta vuonna 2001.[2]
Vastaanotto [muokkaa]
Kuolema Niilillä on saanut osakseen laajalti positiivista palautetta. Rotten Tomatoes -sivustolla elokuvalla on 80 prosentin "tuore" arvosana, joka perustuu kymmeneen arvosteluun.[5] Internet Movie Databasessa elokuvalla on 7,1 tähteä kymmenestä, joka perustuu yli 12 000 tähteytykseen.[3]
Kuolema Niilillä -elokuvasta odotettiin suosittua yleisömenestystä Idän pikajunan arvoitus -elokuvan (1974) tapaan. Idän pikajunan arvoitus oli ilmestyessään menestynein brittiläinen elokuva. Kuitenkin Kuolema Niilillä tuotti Yhdysvalloissa 14,5 miljoonaa dollaria,[4] kun taas Idän pikajunan arvoitus oli tuottanut 25 miljoonaa dollaria, vaikka Kuolema Niilillä oli Idän pikajunan arvoituksen tapaan saanut kiitettävän vastaanoton, sijoittui samanlaisiin eksoottisiin paikkoihin, oli yksityiskohtainen ja omasi "all-star" näyttelijäkaartin.[6]
Palkinnot ja palkintoehdokkuudet [muokkaa]
| Vuosi | Palkinto | Kategoria | Kenelle | Voitto / Ehdokkuus |
| 1978 | National Board of Review -palkinto | Paras naissivuosa | Angela Lansbury | Voitto |
| 1979 | Oscar-palkinto | Paras puvustus | Anthony Powell | |
| BAFTA-palkinto | Paras puvustus | |||
| Paras miespääosa | Peter Ustinov | Ehdokkuus | ||
| Paras naissivuosa | Maggie Smith | |||
| Angela Lansbury | ||||
| Edgar Allan Poe -palkinto | Paras elokuva | Anthony Shaffer | ||
| Golden Globe | Paras ulkomaalainen elokuva | Englanti | ||
| 1980 | Evening Standard -elokuvapalkinto | Paras elokuva | John Guillermin | Voitto |
| Paras miespääosa | Peter Ustinov |
Ustinov Poirot’na [muokkaa]
| Vuosi | Elokuva | Laji |
| 1978 | Kuolema Niilillä | Elokuva |
| 1982 | Rikos auringon alla | Elokuva |
| 1985 | Thirteen at Dinner | Televisioelokuva |
| 1986 | Dead Man's Folly | Televisioelokuva |
| Kolmiomurha | Televisioelokuva | |
| 1988 | Hänet täytyy tappaa | Elokuva |
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Death on the Nile (1978) Elonet.fi Viitattu 17.2.2013. (suomeksi)
- ↑ a b c d Death on the Nile (1978) Allmovie.com Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Kuolema Niilillä (1978) IMDB.com Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Death on the Nile Boxofficemojo.com Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Death on the Nile (1978) Rottentomatoes.com Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
- ↑ The Agatha Christie Collection
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Kuolema Niilillä Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
- Kuolema Niilillä Elonetissä
- Kuolema Niilillä Allmoviessa (englanniksi)
- Kuolema Niilillä Rotten Tomatoesissa (englanniksi)
- Kuolema Niilillä Box Office Mojossa (englanniksi)
