Hiirenloukku (näytelmä)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hiirenloukku (The Mousetrap) on Agatha Christien rikosnäytelmä. Se sai alkunsa lyhyenä radioesityksenä Three Blind Mice. Christie muokkasi radiokuunnelman novelliksi "Three Blind Mice" ennen näytelmän kirjoittamista. Novelli on julkaistu myös suomeksi Christien novellikokoelmassa Hiirenloukku (WSOY 1977). Christie toivoi, ettei novellia julkaistaisi Britanniassa niin kauan kuin näytelmää esitetään - ja tätä toivetta on noudatettu, sillä se ei ole vieläkään (vuonna 2014) ilmestynyt Britanniassa. Näytelmäkäsikirjoitus ilmestyi Britanniassa vuonna 1993 (The Mousetrap and Other Plays).

Näytelmä aloitti ennätyksiä rikkovan menestyksensä Lontoossa Ambassadors' Theatressa 25. marraskuuta 1952, ja sitä on esitetty yli 25 845 kertaa (marraskuun lopussa 2014). Tätä 2 tuntia 15 minuuttia kestävää näytelmää esitetään nykyisin St Martin's Theatressa West Streetillä. Alkuperäisessä West Endin kokoonpanossa esiintyi muiden muassa Richard Attenborough.

Perinteenä on, että yleisöä pyydetään olemaan kertomatta murhaajan henkilöllisyyttä kenellekään ulkopuoliselle esityksen nähtyään.

Tampereen Teatteri on esittänyt Hiirenloukkua joulukuusta 2007 alkaen Tommi Auvisen ohjaamana. Seppo Loposen suomentama versio on esitetty 20.1. - 11.3.2007 Toijalan näyttämöllä (Toijalan näyttämö r.y.), ohjaajana Perttu Pesä. Hauhon Rouwasväenyhdistys r.y. esitti marraskuussa 2007 Hiirenloukun Hauhotalolla, ohjaajana Jouni Lehtonen.

Näytelmää on esitetty myös muiden kaupunkien teattereissa ja erityisesti Washingtonissa näytelmän lipputulot nousivat pilviin.

Näytelmän tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Three Blind Mice -kuunnelma (1947)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Three Blind Mice (”Kolme sokeaa hiirtä”, ei suomennettu) on Agatha Christien kirjoittama puolituntinen kuunnelma, jonka BBC esitti 30.5.1947.

Se oli osa BBC:n iltaohjelmaa, joka oli koottu kuningatar Maryn 80-vuotispäivän kunniaksi. BBC oli lähestynyt kuningatarta muutamaa kuukautta aiemmin ja kysynyt, minkälaista ohjelmaa hän haluaisi kuulla. Musiikki- ja varieteenumeroiden ohella hän pyysi jotain Christien kirjoittamaa, sillä Christie oli hänen suosikkejaan. Christie suostui ja pyysi, että hänen palkkionsa (n. 100 puntaa) lahjoitettaisiin Southportin sairaalan lelurahastoon (Southport Infirmary Children's Toy Fund)[1].

Alkuperäisestä kuunnelmasta ei ole olemassa nauhoitusta eikä käsikirjoitus ole käytettävissä kaupallisiin tarkoituksiin.

Tositapahtumat, joihin kuunnelma perustuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuunnelma perustuu Britanniassa vuonna 1945 sattuneeseen rikostapaukseen, jossa kasvattipoika kuoli. Christien virallisen elämäkerran mukaan pojan nimi oli Daniel O'Neill[2], mutta aikalaislehtien mukaan poika oli 12-vuotias Dennis O'Neill. Yhdessä 9-vuotiaan pikkuveljensä Terencen kanssa heidät sijoitettiin 5.7.1944 maanviljelijäperheeseen (Reginald Gough, 31 vuotta, ja hänen vaimonsa Esther, 29 vuotta) Hope Valleyyn Shropshiren Minsterleyssä. Noin puoli vuotta myöhemmin (9.1.1945) rouva Gough hälytti paikallisen lääkärin ja kertoi pojalla olevan kohtauksia. Lääkäri teki parhaansa mutta poika kuoli. Hän oli erittäin aliravittu ja keho oli täynnä kolmen päivän vanhoja mustelmia. Kuolemansyytutkimus pidettiin 5.2.1945[3] ja valamiehistö päätös oli, että Dennis oli kuollut ”sydämen toimintahäiriöön rintaan ja selkään kohdistuneen fyysisen väkivallan seurauksena pojan ollessa aliravitussa tilassa piittaamattomuuden takia”. Kaksi päivää tätä ennen, 3.2., Gough'a syytettiin taposta ja hänen vaimoaan ”tahallisesta pahoinpitelystä ja piittaamattomuudesta, joka todennäköisesti tulisi aiheuttamaan kärsimystä ja vammoja”. Oikeudenkäynti alkoi 15.3 ja 19.3. heidät kumpikin todettiin syyllisiksi. Gough sai kuusi vuotta vankeutta ja hänen vaimonsa kuusi kuukautta.[4]. Esther Gough erosi miehestään 22.10.1946 hänen ”julmuutensa” takia,[5] mutta heidän tai Terence O'Neillin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa. Tapauksen johdosta Britannian hallitus asetti komitean, jonka työn tuloksena kasvattilapsia koskevaa lainsäädäntöä muutettiin 1.1.1947 alkaen.

Christien versiossa lapsia on kolme ja keskimmäinen on tyttö. Nuorin lapsista kuolee laiminlyöntien seurauksena.

Kuunnelman tuotantotiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjaaja/tuottaja: Martyn C. Webster

Henkilöt:
Giles Davis: Barry Morse
Molly Davis: Belle Chrystall
Rouva Boyle: Gladys Young
Majuri Metcalf: Richard Williams
Herra Paravicini: Raf de la Torre
Christopher Wren: Allan McClelland
detective sergeant Trotter: Lewis Stringer
Rouva Lyon: Lydia Sherwood

Muissa osissa Marjorie Westbury, David Kossoff ja Duncan McIntyre.

Hiirenloukku-novelli (1948)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuunnelman esittämisen jälkeen joku ehdotti Christielle kuunnelman muokkaamista novelliksi.[6] Novelli Three Blind Mice (suom. Hiirenloukku) ilmestyi ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa Cosmopolitan -lehdessä toukokuussa 1948 ja vuonna 1950 novellikokoelmassa Three Blind Mice And Other Stories (suom. Hiirenloukku. Kahdeksan rikoskertomusta, 1977). Lisäksi Christie pyysi, ettei novellia julkaistaisi Britanniassa niin kauan kuin Hiirenloukkua esitetään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Morgan, Janet. Agatha Christie, A Biography. (s. 261) Collins, 1984 ISBN 0-00-216330-6
  2. Morgan. (s. 262)
  3. The Times. 6.2.1945. S. 2. Underfed boy beaten with stick.
  4. The Times. 20.3.1945. S. 2.Gough found guilty.
  5. The Guardian. 23.10.1946. S. 8. Gough Case Echo.
  6. Christie, Agatha. An Autobiography. (s. 510). Collins, 1977. ISBN 0-00-216012-9