Fiat 131 Mirafiori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fiat 131 Mirafiori L 1600 vuodelta 1979
Fiat 131 1. versio kojetaulu
Fiat 131 2. versio kojetaulu
Fiat 131 2. versio

Fiat 131 Mirafiori oli italialaisen Fiatin vuosina 19741984 valmistama keskikokoinen takavetoinen perheauto.

Nimi Mirafiori tuli auton tuotantotehtaan nimestä. Mirafioria tehtiin kolmena korimallina, 2- ja 4-ovisena sedanina sekä Panorama-nimisenä farmarina. Mirafioria valmistettiin myös Espanjassa nimellä Seat 131 sekä Turkissa Tofas Sahinina ja Murattina.

Vuodesta 1978 Fiat teki nimellä SuperMirafiori myös tehokkaampaa versiota, jossa oli Fiatin TC-moottori (DOHC). Moottorissa oli kaksi nokka-akselia sylinterikannessa. Tavallisissa Mirafiori-moottoreissa (1300- ja 1600-kuutioiset) oli nokka-akseli vanhanaikaisemmalla tavalla sylinteriryhmässä, mutta kuitenkin hihnakäytöllä.

Viimeiset muutokset autoon tehtiin vuonna 1981, jolloin auto sai mm. modernimman etusäleikön.

Fiat 131 Abarth[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fiat 131 Abarth kilpa-auto vuoden 1979 värityksessä

Fiat 131 Abarth oli 131:n hyvin menestynyt kilpa-autoversio, jolla ajettiin voittoon MM-ralleissa vuosina 1977, 1978 ja 1980. Vuonna 1976 Geneven autonäyttelyssä esitellystä 131 Abarthista esiteltiin myös katuversio joiden kokonaisvalmistusmäärä on n. 400 kpl, ja näistä n. 50 kpl päätyi suoraan rallikäyttöön. Suomeen ei tiettävästi 131 Abarthin normaaliin ajoon tarkoitettuja katuautoja ole tuotu yhtään kappaletta. Kilpaversioita Suomeenkin kuitenkin oli Abarthilta vuokrattuna useitakin, autot kuitenkin palautuivat takaisin omistajalleen sopimusten päätyttyä.

Vakion 131 Abarth Stradalen teholukemat olivat 140 hv/6400 r/min ja vääntöä 175 Nm/3800 r/min. Moottorin tilavuus on 1995 cc ja siinä on kaksi yläpuolista nokka-akselia ja yksi Weber 34 ADF -kaasutin. Vaihteisto oli 5-vaihteinen ja ZF:n lukituksellinen tasauspyörästö oli saatavilla lisävarusteena. Jarruina levyjarrut edessä sekä takana, pyöräkokona autossa oli aikakauteen nähden kookas 15 tuumaa, Cromodoran valmistaman kevytmetallivanteen mittojen ollessa 15x7" ja rengaskokona 195/50-15. Korista etu- ja takaluukut, takakyljet, etulokasuojat, kattospoileri sekä puskurinpeittopalat olivat lasikuitua ja oven pinnat alumiinia. Korin suunnittelusta vastasi Bertone. Sisätiloihin oli myös panostettu tavallista enemmän ja varustelusta löytyikin käyntinopeusmittari, kello ja säädettävä ohjauspyörä. Samoin myös penkit olivat urheilullisemmat ja takaistuimet jaettu keskikonsolilla myös takana. Stradale saavutti huippunopeuden 190 km/h, kiihtyvyyden 0–100 km/h ollessa 8,2 s.

Täydellisen kilpaversionkin ostaminenkin oli aikanaan mahdollista ainakin periaatteellisesti, ja hinnastossa tämä tunnettiinkin nimellä Preparazione Corsa. Auton hintaan sisältyi täydelliset muutostyöt Torinon tehtaalla joista muutosten hinta oli 33 000 000 liiraa, sekä vakiokuntoinen 131 Abarth Stradale aihioksi hinnaltaan 9 046 000 liiraa. Käsityksen auton hinnasta saa vertaamalla sitä halvimman Mirafiorin 2 296 000 liiraan (n. 1190 €).

Vuosina 1980 - 1983 Abarthin toimesta muunnettiin noin 50 tavallista Fiat 131 Racing mallia tehokkaammiksi Fiat Volumetrico Abartheiksi sekä noin 200 4-ovista Supermirafioria Supermirafiori Volumetricoiksi lisäämällä autoihin Lancia 037:a tuttu mekaaninen ahdin. Autojen moottoreihin ja jarruihin tehtiin myös pieniä lisääntyneen tehon vaatimia parannuksia.

131 Abarth ja kilpailutoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaisten kilpa-autojen moottorisuunnittelusta vastasi Abarthin pääinsinööri Aurelio Lambredi ja kilpamoottorin ensimmäinen versio tuotti tehoa oli 215 hv/7000 r/min ja vääntöä 225 Nm/5600 r/min. Polttoaineen syöttö oli toteutettu Bosch-Kugelfischerin mekaanisella suihkutuksella. Laajennetun, panssarein suojatun öljypohjan tilavuus on 6,6 l ja auto oli myös varustettu öljynjäähdyttimellä.

Myöhemmin 7/1977 auto luokiteltiin kuivasumppu-tyyppisellä öljynkierrolla jossa öljyä kierrätetään kolmen pumpun voimin 15 litran tankista moottoriin ja takaisin. Säiliö oli sijoitettu auton tavaratilaan. Tuolloin myös moottorin teho nostettiin 230 hv:aan, vääntö säilyi samana mutta maksimiväännön käyntinopeus nousi arvoon 5750 r/min. Muutenkin autoon tehtiin kilpauran edetessä niin lukuisia päivityksiä alustaan ja voimansiirtoon kuin hienosäätöjä ulkokuoreenkin.

Suomalaisittain tunnetuin kilpailija autolla oli Markku Alen. Abarth 131 muistetaan myös suomalaisen kilpa-autoilija Ulf Grönholmin ja hänen kartanlukijansa Bob Rehnströmin kuolemasta. Turma sattui yöllisessä testausajossa Kirkkonummella 26.2.1981, Fiat 131 Abarthilla rek. N 944 15 TO.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nylund, Juha: s. 110