Erkki Pohjanheimo
Erkki Pohjanheimo (s. 28. tammikuuta 1942 Multia) on suomalainen TV-tuottaja ja -ohjaaja sekä laulaja.
Vuonna 1959 Pohjanheimo osallistui Tampereella laulukilpailuun, mutta ei sijoittunut. Tamperelainen orkesterinjohtaja Eino Vuori otti kuitenkin hänet solistiksi yhtyeeseensä. Pohjanheimo kiersi tanssipaikkoja taiteilijanimellä Juhani Heimo. Päästyään ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lyseosta vuonna 1960 Erkki muutti perheensä kanssa Helsinkiin, kun isäpuoli, näyttelijä Leevi Kuuranne, kiinnitettiin Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin, nykyiseen Helsingin kaupunginteatteriin.[1]
Sisällysluettelo |
Laulu-ura [muokkaa]
31.7.1960 Pohjanheimo osallistui Helsingin Kulttuuritalolla järjestettyyn Iskelmälaulun SM-kilpailuun, jossa hän sijoittui toiseksi [2]. Syksyllä 1961 Pohjanheimo osallistui Suosikki-lehden levylaulukilpailuun, voitti sen.Voiton perusteella hän pääsi helmikuussa 1962 levyttämään singlen "Tuuli vain" / "Kättä vastakkain". Erkki Pohjanheimon läpimurto tapahtui levyllä "Kutsukaa tri Casey" (John D. Loudermilk: Callin' Doctor Casey) 1963[3][4] [5]. Vuonna 1963 hän osallistui Pohjoismaiseen laulukilpailuun Kööpenhaminassa ja voitti sen. Kilpailusävelmä oli "If I Loved You" (Hammerstein-Rodgers). Samassa kilpailussa Monica Aspelund tuli toiseksi [6] [7][8].
1965 Erkki Pohjanheimo osallistui Rostockin kansainväliseen laulukilpailuun Suomen edustajana yhdessä Katri Helenan kanssa. Pohjanheimo lauloi omat levytyskappaleensa "Lapin taikarummut" (Toivo Kärki - Reino Helismaa) ja "Niin paljon kuuluu rakkauteen" (Sammy Fain - Paul Webster). Sijoitukset olivat: Katri Helena neljäs (412 p) ja Pohjanheimo viides (410 p). Kilpailun voitti norjalainen Wencke Myhre (528 p)[9] [10][11].
Vuonna 1964 Jorma Weneskoski otti Pohjanheimon talliinsa, Weneskoski-Tuotantoon, ja oman yhtyeensä solistiksi. Sittemmin Pohjanheimolle koottiin oma tanssiorkesteri, jonka kanssa hän esiintyi tanssipaikoissa ympäri Suomen aina vuoteen 1967 asti. Sen jälkeen laulutoiminta on jatkunut freelancerina.
Televisiotyö [muokkaa]
Vuonna 1961 Erkki Pohjanheimo hyväksyttiin Suomen Television kameramieskurssille, ja hän työskenteli kameramiehenä Yleisradiossa viisi vuotta. Vuodesta 1966 alkaen Pohjanheimo toimi TV1:n Viihdetoimituksessa, ensin ohjaajana ja sittemmin myös toimittajana, tuottajana, käsikirjoittajana sekä 1987-1991 Viihdetoimituksen päällikkönä. Vuosina 1993-1995 Pohjanheimo ja tuottaja-ohjaaja Aarno Cronvall vastasivat TV1:n Kansainvälinen musiikki -toimituksesta. 1997 Erkki Pohjanheimo jätti TV1:n ja perusti oman tuotantoyhtiön, Sunny Notes Oy:n.
Yleisradiossa hän ohjasi ja tuotti lukuisia viihde- ja musiikkiohjelmia sekä draamatuotantoja, joukossa mm.
- Valmiina...pyörii! (1967) [12][13]
- Kivenhakkaaja Valperin painajaiset (Yleisradion paras viihdeohjelma 1967)[14][15]
- Hura-huh-hah-hei - tarina pontikasta (1969)[16]
- Euroviisut - Suomen karsinta 1969, 1972, 1975, 1976, 1981 (juontaja), 1983, 1987 - 1994, 1996 [17][18][19][20]
- Jatkoaika (1970) [21]
- Pop Story (1971-1972) [22][23]
- Eurovision laulukilpailu - kansainvälinen loppukilpailu 1972, 1973, 1975, 1976, 1983, 1987, 1989, 1991 - 1994, 1996
- Pop Forum (1973) [24]
- Plyysiä ja hyvää musiikkia (Pohjoisvisio, 1974)
- Akanakanava (1974)
- Omat jutut (1975-1978)
- Kullervo (KOM-teatteri / Laura Jäntti,1975)
- Lauluja sodasta ja sotilaista (1975), Televisioteatterin tuotantoa
- Sydämet saata hehkumaan - työväenmusiikkia (1976)[25]
- Kankaan perhe 1975 [26]
- Karannut Hevonen, kansanooppera (1978)[27]
- Pietarin miilu (1979), kansanooppera[28]
- Nuotit hukassa, viihdemusiikkisarja 1979,[29]
- Svejk toisessa maailmansodassa (Lilla Teatern / Ralf Långbacka,1979), Televisioteatterin tuotantoa [30]
- Blues Lady Daylle (1981)[31]
- Jokaisella on tämänsä - Pentti Saarikoski (KOM-teatteri) / Pekka Milonoff 1989), Televisioteatterin tuotantoa [32]
- Veikko Lavin itsenäisyyden vuosikymmenet (1981)[33]
- Canto General - Suuri laulu 1–2 / Mikis Theodorakis (1982). Venla-kunniamaininta 1982 [34].
- Tulipatsas Marjatanmäellä - Kunnianosoitus Katri Valalle. Yhteistuotanto Televisioteatteri ja TV1:n Viihdetoimitus [35]
- Keskiyön auringon laulufestivaali (Midnight Sun Song Festival) (1986-1996)
- Lahden Sävelen konsertit (1986-1996)
- Pohjoismaista jazzia (UMO ja pohjoismaisia solisteja, Pohjoisvisio 1987)
- Eurooppalainen jazzyö - EBU Jazz Night (Eurovisio 1994)
Pohjanheimon ohjelmiin kuuluu myös monia dokumentteja ja henkilökuvia mm. kuvataiteilija Eino Rautaruohosta (1969 [36]), säveltäjä Erkki Salmenhaarasta (1966), säveltäjä Einojuhani Rautavaarasta (1966), säveltäjä Valto Laitisesta (1971) [37], oopperalaujaja Matti Salmisesta (1974), King’s Singers -lauluyhtyeestä (King's Singers ja Valkeat yöt) (1994) ja Neuvostoliiton kansantaiteesta (mm. 800 vuotta luomisen riemua (1978), Bandura - Ukrainan laulava puu (1981), Pikku varsan tanssi / Moldavia (1983), Tibiteikka - Uzbekistanin kansantaidetta (1987).
Pohjanheimo ohjasi televisiolle useiden kansainvälisten kuuluisuuksien konsertteja, joukossa Spencer Davis Group (1967) [38], Cilla Black (1970), Benny Goodman (1975), Lionel Hampton (1976), Lena Horne (1978), Sarah Vaughan (1978), Natalie Cole (1990), Montserrat Caballé ja José Carreras (1991).
Kotimaiset ja ulkomaiset televisiokilpailut [muokkaa]
Erkki Pohjanheimo oli monena vuonna mukana tuottamassa ja ohjaamassa euroviisuja sekä toimi Yleisradion edustajana Euroopan yleisradioliiton (EBU) kokouksissa ja Eurovision laulukilpailun Suomen tuottajana[39][40]. Vuonna 1995 Indonesian televisio TVRI kutsui hänet tuottamaan ja suunnittelemaan kansainvälisen, kolmi-iltaisen laulukilpailun, Indonesia International Song Festivalin.
Pohjanheimon ja Vesa Nuotion ohjaama Love... and Marriage sai kunniamaininnan Montreux’n Kultaisen Ruusun viihdeohjelmakilpailussa (Golden Rose Festival) 1971 [41]. Vuonna 1978 Pohjanheimon ja Seppo Seppälän kansanooppera Pietarin miilu voitti Sopotin kansainvälisessä viihdeohjelmakilpailussa toisen palkinnon. Vuonna 1982 Erkki Pohjanheimon ohjaama Mikis Theodorakisin Canto General - Suuri laulu sai Venla-kunniamaininnan. Pohjanheimon, Heikki Seppälän ja Heidi Köngäksen Itsenäisyys ja rock –ohjelma voitti Venla-patsaan 1986. Pohjanheimon tuottaman ja ohjaaman ohjelman Tibiteikka - Uzbekistanin kansantaidetta kuvaus ja äänitys palkittiin kunniamaininnalla Venla-kilpailussa 1987. Sunny Notesin tuottama ja Pohjanheimon ohjaama Jukka Linkola Tentet valittiin ainoana suomalaisena ohjelmana osallistumaan Montreux'n Kultaisen ruusun festivaaliin 1999. Valinnan suoritti kansainvälinen ammattilaisraati.
Oma yritystoiminta [muokkaa]
1997 Erkki Pohjanheimo perusti oman tuotantoyhtiön, Sunny Notes Oy:n. Yhtiön tuotantoja ovat mm.
- Lasten sairaala -sarja, (TV1 2000-2001)
- Tosi tarina: Elämä asuntovaunussa / Rami Miettinen (TV1 2002)
- Tosi tarina: Sadan koiran mies / Mika Vesilahti (TV1 2002)
- Tosi tarina: Onnellisten tähtien alla / tekstiilitaiteilija Anu Pylsy (TV1 2003)
- Tosi tarina: Seitsemän veljestä / Sarikosken musikaaliset veljekset, (TV12003)
- Tosi tarina: Surmanajaja elää / Onni Suuronen (TV1 2004)
- Tosi tarina: Tuulimyllyjä päin / havupuu-uutemies Kari Herttua (TV1 2004)
- Tosi tarina: Visaa ja raitaa koruiksi / Kauko Raatiniemi (TV1 2005).
Sunny Notes on tuottanut myös useita musiikkiohjelmia kuten
- Pohjolan kyky: Lenni-Kalle Taipale Trio (TV1 1997)
- Pohjolan kyky: Outi Heiskanen, klarinetti (TV1 1997)
- Vanessa Mae - pippurinen viulutyttö (TV2 1997)
- Jukka Linkola Tentet (TV1 1998)
- Mr. Euroviisu Johnny Logan (TV1 1998)
- Mikko Kuustosen enkeleitä ja sankareita (TV2 1998),
- Merikanto-laulukilpailu (MTV3 2001)
- Estradilla: Eino Grön 65 (TV2 2004)
- Kaj Chydenius ja 40 laulujen vuotta (TV2 2004)
- Estradilla: Kokonainen maa ja taivas - Kaj Chydeniuksen juhlakonsertin 2. osa (TV2 2007)
- Estradilla: KOM-teatteri 35 vuotta (nauh. tammikuu 2006, lähetys TV2 2007).
Vuonna 2009 Erkki Pohjanheimo ohjasi Suomalaisen kamarioopperan [42] tilaaman myyntivideon Vapauden vanki –nimisestä oopperasta. Ooppera kertoo presidentti Risto Rytistä. Musiikki on Ilkka Kuusiston, libretto Markus Nummen ja ohjaus Kalle Holmbergin. Risto Rytiä esitti Jorma Hynninen ja hänen vaimoaan Tiina Lindfors. Kapellimestarina toimi Kristian Attila. [43] [44] Yhteistyö Suomalaisen kamarioopperan kanssa jatkui 2011, kun Erkki Pohjanheimo ohjasi myyntivideoksi Ilkka Kuusiston toisen oopperan, Nainen kuin jäätynyt samppanja. Ooppera perustuu Aino Kallaksen päiväkirjamerkintöihin, ja sen libreton teki Aino Piirola. Alkuperäisen oopperan ohjasi Jukka Kajava. Pääosissa esiintyvät Ulla Raiskio ja Sami Saikkonen, kapellimestari on Kristian Attila. [45]
Videoalan ja artistien kouluttaja [muokkaa]
Pohjanheimo on toiminut myös televisioalan kouluttajana mm. Yleisradion ammattiopistossa, Radio- ja televisioinstituutissa (RTI), Tampereen yliopistossa, Tampereen ammattikorkeakoulussa ja Adultan Luovat alat -linjalla (ent. Adultan radio- ja televisio-opisto Arto). Nykyään hän kouluttaa tv-ohjaajia ja muita tv-alan opiskelijoita Helsingin Metropolia Ammattikorkeakoulun Elokuva ja televisio -koulutusohjelmassa (ent. Stadia/Viestintä), Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa ja Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa (Heltech), joka vuoden 2013 alussa liitettiin uuteen Stadin ammattiopistoon,[46]. Pohjanheimo on myös opettanut iskelmälaulajien esiintymistaitoja Lavatähti-kursseilla Jyväskylässä (1993-2000) ja Ikaalisten artistikoulutuksessa (Länsi-Pirkanmaan koulutustuskuntayhtymä/Aikuiskoulutus) (2002-2004) [47].
Perhe-elämä [muokkaa]
Erkki Pohjanheimo on naimisissa tv-tuottaja-ohjaaja Mervi Pohjanheimon kanssa. Pohjanheimoilla on kaksi tytärtä: laulaja-laulunopettaja Pauliina Pohjanheimo (Pauliina May), joka työskentelee Hollannissa, ja näyttelijä Petriikka Pohjanheimo.
Erkki Pohjanheimon vanhemmat ovat lentokapteeni Erkki Olavi Pohjanheimo (1917–1943) ja Raili Kuuranne (o.s. Valkola, ent. Pohjanheimo s. 1919, k. 2010). Isän kaaduttua koelentäjänä Tampereella Erkki Pohjanheimon äiti meni naimisiin näyttelijä Leevi Lindströmin (myöh. Leevi Kuuranne) kanssa. Pohjanheimo vietti nuoruutensa siis näyttelijäperheessä [48]. Hänen sisaruksiaan ovat Teatterikorkeakoulun teatteritaiteen laitoksen johtaja Marja-Liisa Kuuranne-Autelo (lausuntataiteilija Malla Kuuranne) ja KOM-teatterin käyttöpäällikkö, valaistustaiteilija Jukka Kuuranne.
Lähteet [muokkaa]
- Latva, Tony; Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Elokuva-Aitta 2/64: "Leevi Kuuranne ja hänen ottopoikansa Erkki Pohjanheimo"
- ↑ Show-uutiset 4.11.1960
- ↑ http://www.ihesm.com/Loudermilk2.html
- ↑ Ilta-Sanomat 8.3.1963: Ilta-Sanomain iskelmätilasto
- ↑ Eeva, Iskelmäikkuna 4/1963
- ↑ Politiken, København, 2.12.1963
- ↑ Suomen Sosiaalidemokraatti 26.10.1963
- ↑ Kansan uutiset 26.10.1963
- ↑ http://www.kjentfolk.no/musikere/wenchemyhre/
- ↑ Helsingin Sanomat 16.7.1965: Norjalle voitto laulukilvassa
- ↑ Ilta-Sanomat 15.7.1965: Katri-Helena neljäs
- ↑ Jake Nyman, Pekka Gronow, Jukka Lindfors: Suomi soi 3, Ääniaalloilta parrasvaloihin, Kustannusosakeyhtiö Tammi 2002, s. 54, 55, 81, ISBN 951-31-2507-6
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt0442889/
- ↑ Helsingin Sanomat 30.4.1967
- ↑ Linkki 47/67: ”Ansiomerkit ja tunnustuspalkinnot”
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt1456859/
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt1593464/
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt1594465/
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt1437604/
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt1437608/
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt0437012/
- ↑ Jake Nyman, Pekka Gronow, Jukka Lindfors: Suomi soi 3, Ääniaalloilta parrasvaloihin, Kustannusosakeyhtiö Tammi 2002, s. 57, 58, ISBN 951-31-2507-6
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt1586997/
- ↑ Jake Nyman, Pekka Gronow, Jukka Lindfors: Suomi soi 3, Ääniaalloilta parrasvaloihin, Kustannusosakeyhtiö Tammi 2002, s. 58, ISBN 951-31-2507-6
- ↑ Katso-lehti 30.4.1975: Työväenlaulu soi
- ↑ Keskisuomalainen, Aino Suhola 15.10.1975: Nyt laulut, viulut, sellot soi - Multian musikaalinen perhe
- ↑ Katso 3/1978
- ↑ Katso: Viihdeohjelman tie kuvaruutuun 45/1979
- ↑ Helsingin Sanomat 1.12.1979: Uusi musiikkisarja nuorille
- ↑ Kansan Uutiset 7.12.1979:Långbackan Svejk kuvaruudussa
- ↑ Sosiaalidemokraatti 3.9.1981: Billie Hollidayn traaginen elämä
- ↑ http://www.elonet.fi/title/ek2smn/
- ↑ Katso 51/1981, Julius Heikkilä: ”Veikko Lavin veikeät laulut”
- ↑ http://yle.fi/vintti/yle.fi/venla2002/historia_etu1.htm
- ↑ Katso! 19.1.1983
- ↑ http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/cv_english.asp?id=1178
- ↑ http://pomus.net/001768
- ↑ http://www.spencer-davis-group.com/
- ↑ Anna Muurinen: Euroviisut - kisastudion käsikirja, s. 62,64-65, Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2007
- ↑ Petri Kaivanto - Ari Leskelä: Suomen Euroviisut kautta aikojen, s. 24, 97, 109, F-kustanns Oy, 2007
- ↑ Yleisradion historia 1949 - 1996, osa 2, s. 232 ja osa 3, s. 170, Yleisradio 1996,
- ↑ http://www.elisanet.fi/kamariooppera/
- ↑ Ilta-Sanomat 10.1.2009
- ↑ http://www.fuga.fi
- ↑ http://www.elisanet.fi/kamariooppera/
- ↑ http://www.hel.fi/hki/ammatillinen/fi/Etusivu
- ↑ http://aikkari.lpkky.fi/artisti/ Artistivalmennus
- ↑ Elokuva-Aitta 2/1964: Leevi Kuuranne ja hänen ottopoikansa Erkki Pohjanheimo
