Emil Gilels

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Emil Grigorjevitš Gilels (ven. Эмиль Григорьевич Гилельс, 19. lokakuuta 1916, Odessa14. lokakuuta 1985, Moskova) oli neuvostoliittolainen pianisti. Mietteliäistä tulkinnoistaan tunnettu Gilels oli 1900-luvun juhlituimpia neuvostopianisteja.

Kuusivuotiaana piano-opinnot Jakov Tkatšin alaisuudessa aloittanut Gilels piti ensimmäisen julkisen konserttinsa 13-vuotiaanalähde?. Vuosina 19351938 hän opiskeli Moskovan konservatoriossa Heinrich Neuhausin oppilaana. Neuhaus vertasi mestarioppilaansa soiton metallista sointia Enrico Caruson, Beniamino Giglin ja Fjodor Šaljapinin kaltaisten laulajien ääniin. Gilelsin läpimurtovuosi oli 1938, jolloin hän voitti ensimmäisen palkinnon Ysaÿe-pianokilpailussa Brysselissä. Sodan jälkeen hänestä tuli neuvostovaltion "vientituote", jota ihailtiin kaikkialla maailmassa.

Emil Gilels soitti monien merkittävien kapellimestareiden alaisuudessa, Beethoven- ja Amadeus-kvartettien kanssa sekä muodosti trion Leonid Koganin ja Mstislav Rostropovitšin kanssa. Hänen tavaramerkikseen tulivat yhteisesiintymiset sisarensa viulisti Jelizaveta Gilelsin (myöhemmin Kogan) ja tyttärensä pianisti Jelena Gilelsin kanssa.

Suomeen Gilelsin suhde oli läheinen, ja hän vieraili maassa usein. Hän luonnehti Suomea "hiljaisuuden valtakunnaksi", ja hiljaisuus taas oli hänen mukaansa edellytys musiikin luomiselle ja esittämiselle.

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.