Didymos Khalkenteros
Didymos Khalkenteros (m.kreik. Δίδυμος Χαλκέντερος, lat. Didymus Chalcenterus) (n. 63 eaa. – 10 jaa.) oli hellenistinen kreikkalainen grammaatikko ja oppinut, joka vaikutti Ciceron ja Augustuksen aikana.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Didymos eli ja vaikutti Aleksandriassa sekä Roomassa, jossa hänestä tuli Varron ystävä. Hän oli merkittävässä osassa aleksandrialaisen oppineisuuden välittämisessä roomalaisille. Didymos kuului Aristarkhos Samothrakelaisen koulukuntaan.
Didymos sai lisänimensä Khalkenteros, ”pronssisuolet”, tuotteliaisuutensa vuoksi: hänen sanottiin kirjoittaneen niin monta teosta, ettei hän pystynyt muistamaan, mitä varhaisimpiin oli kirjoitettu — siksi hänen kirjoituksensa olivat usein ristiriidassa keskenään. Athenaioksen mukaan hän kirjoitti 3500 kirjaa,[1] Seneca nuoremman mukaan 4000.[2] Samasta syystä hän sai myös toisen lisänimen Bibliolathēs (Βιβλιολάθης), ”kirjanunohtaja”.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Didymos kirjoitti tutkielman Aristarkhoksen Homeros-laitoksesta, nimellä Aristarkhoksen laitoksesta (Περὶ τῆς Ἀριστάρχου διορθωσέως, Peri tēs Aristarkhū diorthōseōs). Siitä on säilynyt katkelmia Iliaan Venetus A -käsikirjoituksessa.
Didymos kirjoitti myös kommentaareja monista muista kreikkalaisista runoilijoista ja proosakirjailijoista, mukaan lukien Bakkhylides, Pindaros, Sofokles, Aristofanes, Euripides, Ion, Frynikhos,[3] Kratinos ja Menandros,[4] sekä puhujista, mukaan lukien Demosthenes, Isaios, Hypereides ja Deinarkhos.
Näiden kommentaarien lisäksi hänen mainitaan kirjoittaneen seuraavat teokset, joista yksikään ei ole säilynyt:
- Tragedian fraseologiasta (Περὶ τραγῳδουμένης λεξέως, Peri tragōdūmenēs lekseōs), joka koostui ainakin 28:sta kirjasta[5]
- Komiikan fraseologia (Λέξις κωμική, Leksis kōmikē), jota Hesykhios hyödynsi paljon[6]
- Kolmas lingvistinen teos sanoista, joilla on moniselitteinen tai epäselvä merkitys; koostui ainakin seitsemästä kirjasta
- Neljäs lingvistinen teos vääristä tai turmeltuneista ilmaisuista
- Kokoelma kreikkalaisia sananlaskuja (Πρὸς τοὺς περὶ παροιμιῶν συντεταχότας, Pros tūs peri paroimiōn syntetakhotas), joka koostui kolmestatoista kirjasta; suurin osa Zenobioksen kokoelman sananlaskuista on otettu tästä teoksesta[7]
- Solonin laeista (Περὶ τῶν ἀξόνων Σόλωνος, Peri tōn aksonōn Solōnos), Plutarkhoksen mainitsema teos[8]
- Vastine Ciceron teokseen Valtiosta (De re publica), kuusi kirjaa;[9] teos sai myöhemmin Suetoniuksen kirjoittamaan vastineensa Didymokselle[10]
Lisäksi Didymokselta on säilynyt maanviljelyä ja kasvitiedettä käsitteleviä katkelmia osana teosta Geoponica, maininta Hippokratesta käsitelleestä kommentaarista, sekä kokonaisena säilynyt tutkielma Kaikista marmorin ja puun lajeista (Περὶ μαρμάρων καὶ παντοίων ξύλων, Peri marmarōn kai pantoiōn ksylōn). Koska nämä teokset käsittelevät täysin erilaisia aiheita kuin aiemmin mainitut teokset, on mahdollista, että ne on kirjoittanut joku muu Didymos.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Smith, William: ”Didymus” (1.) (Arkistoitu – Internet Archive), Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology (1867)
Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai 4.139
- ↑ Seneca nuorempi: Kirjeet 88, katso myös Quintilianus: Puhujan kasvatus 1.9.19.
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai 9.371.
- ↑ Etymol. Gud. 338.25.
- ↑ Macrobius: Saturnalia. 5.18; Harpokration, ξηραλοιφεῖν.
- ↑ Hesykhios, kirje Eulogiokselle; katso myös Etymologicum Magnum 492.53, skolia Apollonioksesta 1.1139 ja 4.1058.
- ↑ Schneidewin, Corpus Paroemiogr. Graec. i.xiv.
- ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Solon 1.
- ↑ Ammianus Marcellinus: Res gestae 22.16.
- ↑ Suda, Τραγκύλλος.
- ↑ Katso Gräfenheim, Geschichte der klassische Philologie im Alterthum i.405
| ||||||||||||||||||||||
