Ion Khioslainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ion Khioslainen (n. 490/480 - n. 420 eaa.) oli antiikin kreikkalainen tragediakirjailija, lyyrinen runoilija ja filosofi. Hän oli Aiskhyloksen, Euripideen ja Sofokleen aikalainen. Ionin lukuisista näytelmistä ja runoista on säilynyt vain joitakin nimiä ja katkelmia. Hän kirjoitti myös joitakin proosamuotoisia teoksia. Näihin lukeutuu pythagoralainen kirjoitus Triagmos, josta on säilynyt katkelmia.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ion oli kotoisin Khiokselta. Hän oli Orthomeneen poika, ja häntä kutsuttiin myös Ksuthoksen pojaksi, mikä viittasi todennäköisesti myyttisen Ionin isään Ksuthokseen.[1] Ion muutti nuorena Ateenaan ja ystävystyi Kimonin kanssa. Hän kirjoitti tästä ylistäviä huomioita, jotka ovat säilyneet Plutarkhoksen lainaamana.[2] Plutarkhos kertoo Ionin arvostelleen Periklestä,[3] jonka sanotaan olleen hänen kilpailijansa rakkaudessa.[4] Ion oli läheinen myös Aiskhyloksen kanssa, mikäli uskomme Plutarkhoksen mainitsemaa anekdoottia,[5] mutta hän sai mainetta tragediakirjailijana vasta tämän kuoleman jälkeen. Ionin itsensä mukaan hän tapasi Sofokleen Khioksella kun tämä oli Samosta vastaan suuntautuneen retkikunnan johtajana vuonna 440 eaa.[6]

Ionin ensimmäinen tragedia esitettiin 82:n olympiadin aikana (452 eaa.); hänet mainitaan näytelmäkilpailun kolmantena Euripideen ja Iofonin jälkeen olympiadilla 87 (429/428 eaa.); ja Aristofaneen Rauhan perusteella vaikuttaa, että hän kuoli ennen sen esitysvuotta 421 eaa.[7] Ionin mainitaan voittaneen näytelmäkilpailun vain kerran; tuolloin hänen kerrotaan saaneen sekä dityrambi- että tragediapalkinnot samalla kertaa, ja lahjoittaneen sen kunniaksi kaikille ateenalaisille ruukun viiniä.[8] Näin hän vaikuttaa olleen hyvin varakas. Strabon mainitsee Ionin merkittävien khioslaisten joukossa.[9]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ionin tragedioiden määräksi mainitaan vaihtoehtoisesti joko 12, 30 tai 40. Näistä 11 nimet tunnetaan: Agamemnon, Alkmene, Argeioi, Mega Drama, Froupoi, Foiniks e Kaineus, Foiniks Deuteros, Teukros, Omfale, Eurytidai ja Laertes. Näistä Omfale oli satyyrinäytelmä.

Pseudo-Longinos ei antanut Ionin tragedioista kovin hyvää arviota.[10] Ionin teoksista kirjoittivat kommentaareja muun muassa Arkesilaos, Baton Sinopelainen, Didymos Khalkenteros, Epigenes ja jopa Aristarkhos Samothrakelainen.[11] Eräältä Aristofaneen skoliastilta tiedetään, että Ion kirjoitti myös lyyristä runoutta, komedioita, epigrammeja, paiaaneja, hymnejä ja elegioita. Hänen elegioistaan on säilynyt osia Kreikkalaisessa antologiassa.

Aristofaneen skoliastin mukaan Ionin proosamuotoisia teoksia olivat muun muassa Presbeutikon, jota jotkut pitävät epäaitona; Ktisis; Kosmologikos; sekä Hypomnemata. Näistä Ktisis tai koko nimeltään Ksiou Ktisis oli joonian murteella kirjoitettu historiallinen teos, joka vaikuttaa jäljitelleen Herodotosta. Teos oli todennäköisesti sama, jota Pausanias lainasi nimellä Syngrafe.[12] Kosmologikos oli todennäköisesti sama kuin filosofinen teos nimeltään Triagmos (tai Triagmoi), joka vaikuttaa olleen tutkielma asioiden järjestymisestä pythagoralaisen triadien teorian mukaisesti. Siitä on säilynyt joitakin katkelmia.[13] JOtkut ovat pitäneet teosta Hypomnemata samana kuin teos Epidemiai tai Ekdemetikos,[14] joka sisälsi joko kuvauksen hänen omista matkoistaan, tai tunnettujen henkilöiden käynneistä Khioksella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Smith, William: Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, s. 606. Osa II. Boston: Little, Brown and Company, 1867. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Scholium ad Aristoph. Pac. 830; Suda, Eudocia, Harpocr., Ion.
  2. Plutarkhos: Kimon, 5, 9, 16.
  3. Plutarkhos: Perikles 5, 28.
  4. Athenaios: X.436.
  5. Plutarkhos: De Profect. in Virt. 8.
  6. Athenaios: XIII.603.
  7. Aristofanes: Rauha, 830.
  8. Scholium ad Aristoph. Pac. 830; Suda, "Athenaios"; Athenaios: I.3; Eustath. ad Hom. p. 1454, 24.
  9. Strabon, XIV.
  10. Pseudo-Longinos, Korkeasta tyylistä 33.
  11. Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit IV.31; Athenaios X.436, XI.468, XIV.634.
  12. Pausanias, VII.4.6.
  13. Diels-Kranz 36.
  14. Julios Polydeukes, II.88.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jennings, Victoria & Katsaros, Andrea: The world of Ion of Chios. Nide 288 / Mnemosyne. Supplementum. BRILL, 2007. ISBN 9004160450.