Danilo Kiš

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Danilo Kiš
Syntynyt 22. helmikuuta 1935
Subotica, Dunavska banovina, Jugoslavian kuningaskunta
Kuollut 15. lokakuuta 1989
Pariisi, Ranska
Ammatit kirjailija
Kansallisuus jugoslavialainen
Äidinkieli serbia
Tuotannon kieli serbia
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Danilo Kiš (Serbian kyrillisellä kirjaimistolla: Данило Киш) (22. helmikuuta 193515. lokakuuta 1989) oli jugoslavialainen prosaisti ja runoilija, joka kirjoitti serbiaksi. Kiš sai vaikutteita muun muassa Bruno Schulzilta, Vladimir Nabokovilta ja Jorge Luis Borgesilta. Kišin isä oli unkarinjuutalainen ja hänen äitinsä montenegrolainen.[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Danilo Kišin isä Eduard Kiš (Kis Ede) oli unkarinjuutalainen rautatietarkastaja ja äiti Milica Kiš (s. Dragićević), montenegrolainen Cetinjestä. Isä oli syntynyt Itävalta-Unkarissa, ja hänen alkuperäinen sukunimensä oli Kon, mutta hän muutti sen muotoon Kis ajan unkarilaistamistoimien vuoksi. Toisen maailmansodan aikana Danilon isä ja muutama muu suvun jäsen kuoli saksalaisten keskitysleireillä. Äiti vei hänet ja vanhemman sisaren Danica sodan ajaksi Unkariin. Sodan päätyttyä perhe muutti Jugoslaviaan Montenegrossa sijaitsevaan Cetinjen kaupunkiin, jossa Kiš valmistui lukiosta 1954.

Kiš opiskeli kirjallisuutta Belgradin yliopistossa, josta valmistui 1958 ensimmäisenä opiskelijana, joka sai arvosanan vertailevasta kirjallisuustieteestä. Hän kirjoitti merkittävälle Vidici-lehdelle, jossa hän työskenteli vuoteen 1960. Vuonna 1962 ilmestyivät hänen kaksi ensimmäistä romaaniaan Mansarda ja Psalam 44. Vuonna 1973 ilmestyneestä teoksesta Peščanik (Tiimalasi) Kiš sai arvostetun NIN-palkinnon, mutta hän palautti sen muutaman vuoden kuluttua poliittisen erimielisyyden vuoksi. Sen jälkeen Kiš sai runsaasti kotimaisia ja ulkomaisia palkintoja sekä proosasta että runoista.

Hän asui lähes koko ikänsä Belgradissa, mutta viimeisen vuosikymmenen vuoroin Pariisissa ja Belgradissa, Hän työskenteli useita vuosia professorina Ranskassa. Kiš oli naimisissa Mirjana Miočinovićin kanssa 1962–1981. Eron jälkeen hän asui Pascale Delpechin kanssa ennenaikaiseen kuolemaansa saakka. Hän kuoli keuhkosyöpään.

Peščanik (Fövenyóra) -nimiseee teokseen perustuvan elokuvan on ohjannut unkarilainen elokuvaohjaaja Szabolcs Tolnai vuonna 2008.

Kiš teki vuonna 1989 ystävänsä, ohjaaja Aleksandar Mandićin kanssa juutalaisten naisten elämästä neliosaisen televisiosarjan Goli Život. Sarja kuvattiin Israelissa ja esitettiin hänen kuolemansa jälkeen keväällä 1990.

Kiš oli ehdokkaana Nobelin palkinnon saajaksi.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mansarda: satirična poema, 1962 (romaani)
  • Psalam 44, 1962 (romaani)
  • Bašta, pepeo, 1965 (romaani)
  • Rani jadi: za decu i osetljive, 1970 (novelleja)
  • Peščanik, 1972 (romaani)
  • Po-etika, 1972 (esseitä)
  • Po-etika, knjiga druga, 1974 (haastatteluja)
  • Grobnica za Borisa Davidoviča: sedam poglavlja jedne zajedničke povesti, 1976 (novelleja)
  • Čas anatomije, 1978 (romaani)
  • Noć i magla, 1983 (näytelmä)
  • Homo poeticus, 1983 (esseitä ja haastatteluja)
  • Enciklopedija mrtvih, 1983 (novelleja)
  • Gorki talog iskustva, 1990 (haastatteluja)
  • Život, literatura, 1990 (haastatteluja ja esseitä)
  • Pesme i prepevi, 1992 (runoja)
  • Lauta i ožiljci, 1994 (novelleja)
  • Skladište, 1995 (tekstejä)
  • Varia, 1995 (esseitä, artikkeleita ja novelleja)
  • Pesme, Elektra, 1995 (runoja ja sovitus näytelmästä "Elektra")

Goli Život 1989-1990, tv-sarja

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puutarha, tuhka, alkuteos: Bašta, pepeo, serbiasta suom. Kari Klemelä. Mansarda, 2008. 165 s.. Suomennettu teoksista Porodični cirkus ja Djela Danila Kiša. ISBN 978-952-5664-05-8
  • Varhaisia suruja, alkuteos: Rani jadi, suom. Kari Klemelä. Mansarda, 2006109 s., ISBN 952-5664-00-7
  • Tiimalasi, alkuteos: Peščanik, serbiasta suom. Kari Klemelä. Mansarda, 2009. 270 s., Huomautus: Suomennettu teoksista Sabrana dela Danila Kiša ja Porodični cirkus. ISBN 978-952-5664-06-5

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. New York Times
  2. Noora Mattila, Kahdenkymmenen kulttuuriteon mies, Helsingin Sanomat, 11.7.2010 sivu B 2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Danilo Kiš